Mäntsälässä eletään suurten muutosten aikaa. Paineet kehittää kunnan toimintaa ovat yhteiset monien kuntien kanssa. Kehitystyön johtoajatuksena on “enemmän vähemmällä”. Kasvukuntaan tulee uusia asukkaita omine tarpeineen, mutta taloudellista mahdollisuutta palvelujen lisäämiseen samassa suhteessa ei ole. Niinpä olemassa olevia palveluja pitää tuottaa yhä kasvavalle kuntalaisten joukolle jopa pienemmällä summalla kuin ennen. Yhtälö ei todellakaan ole helppo.

Ratkaisuksi puolueet tarjoavat hyvin erilaisia malleja. Toivo laitetaan niin lentokenttään kuin suuriin ostosparatiiseihin. Uimahallista haaveillaan ja Hanko-Hyvinkää -tiestä rakennetaan uutta Kehä V:ta. Joskus minusta tuntuu, että nämä suuret hankkeet syövät aikaa ja energiaa tavallisten kuntalaisten palveluiden hoitamiselta. Samat viranhaltijathan näitä asioita tekevät.

Lentokenttä: kantani on erittäin kriittinen. Minä en näe yhtään sellaista positiivista seikkaa, joka pakottaisi minut muuttamaan katsantokantaani. Mikäli kyseessä on Malmin lentokentän korvaava kenttä, se ei tuo työpaikkoja, mutta melua. Se voidaan myös myöhemmin laajentaa ja todennäköisesti näin kävisikin.

Helsinki-Vantaan kakkoskenttä toisi työpaikkoja, mutta veisi sen viimeisenkin rauhan, minkä vuoksi Mäntsälään on kannattanut muuttaa. Mitään tarvetta Hki-Vantaalla ei tällaiselle pitäisi olla, joten YVAan ei kannata Mäntsälän rahojaan tuhlata. Ja jos ei ole hanketta edes olemassa (kuten asiainlaita kuulemma on), niin mitäpä siinä YVA:ssa tutkittaisiin?

Paikallislehtien suitsuttama Outlet-ostosparatiisi on henkilökohtainen painajainen. Minä siedän sen, jos samalla turvataan nykyisten yrittäjien toimintaedellytykset Mäntsälässä JA saadaan uusia yrittäjiä ja vakituisia työpaikkoja niitä tarvitseville. Keskusta-alueelle rakennettuna sen tulee kuitenkin muistuttaa enemmän keskusta-arkkitehtuuria ja vähemmän näitä gryndereiden ihailemia halpoja laatikkoratkaisuja. Kaikille avoin sisäpiha, riittävä korkeus ja valoisuus ovat kelpo vaatimuksia keskusta-alueen muillekin rakennuksille.

Mäntsälän kaupunkikuva

Mikäli Mäntsälän keskustasta halutaan Helsingin keskustan kaltainen, pitää huomiota kiinnittää ratkaisuihin, jotka tekevät kaupunkiasumisesta viihtyisän. Viihtyisyys syntyy pienistä asioista: pihanäkymistä, mielenkiintoisista näyteikkunoista, saavutettavuudesta. Mitään ei pidä rakentaa vain autoilijoita varten, mutta tulee ottaa huomioon tarve liikkua myös autolla.

Juna-aseman seudulle tulee saada kiireesti edes pienkerrostaloja, vuokra-asuntoja ja edes pieni ruokakauppa. Tällöin ei tarvitse välttämättä hankkia jääkaapin täydennystä Helsingistä vaan hankinnat voi suosiolla jättää Mäntsälän päähän.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä: joukkoliikenne on saatava puhaltamaan yhteen hiileen myös Mäntsälässä. Juna ei pääse kaikkialle, joten tarvitaan sekä busseja että junia. Nyt tilanne on lähes katastrofaalinen. Autoliikenne juna-asemalle on niin runsas, että Hepolan pienet koululaiset joutuvat pahimmillaan odottamaan 6 minuuttia päästäkseen tien yli turvallisesti. Ainoa viisas ratkaisu on tarjota bussikyytiä asemalle. Tähän tarvitaan liikennöitsijöiden ammattitaitoista näkemystä ja sitä paljon kaivattua tahtotilaa. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja lasten turvallisuuden lisäämisen pitäisi ajaa tässä muiden toiveiden edelle.

Popularity: 58% [?]

Katselen vuoden aikana otettuja kuvia ja päädyin miettimään, millainen vuosi 2009 oli elämässäni. Tämä ei ollut mikään annus horribilis, vaan vuosi täynnä uusia asioita ja tehtäviä.

Rauhallista Joulua!

Ensimmäinen ja ehkä suurin muutos oli työpaikan saaminen Mäntsälän kansalaisopistolta toimistosihteerinä. Se kertoo hyvin vähän kaikesta siitä, mitä työviikkoni pitävät sisällään. Laskentasihteeri, opintosihteeri ja tuntiopettaja ovat osa työnkuvaani. Mainiot työkaverit ja miellyttävä esimies tekevät työnteosta todella mukavaa. Työpaikkakin sijaitsee Mäntsälän kauneimmalla paikalla kirkonmäellä. Ja itse talo on tietysti aivan hurmaava 1930-luvulla rakennettu entinen kunnantalo.

Syksyn tullen aloitin kaksi uutta harrastusta vanhojen hyvien harrastuksen rinnalla. Laulan edelleen Ellun kamuissa juurevaa kansanmusiikkia rohkeiden naisten seurassa. Kansanlaulua on vaikea kuvitella ilman liikettä, joten kansantanssi oli seuraava askel.

Kansantanssiryhmässämme on enimmäkseen konkareita ja minä olenkin leikillisesti kuvannut porukkaa nimellä “taiturit ja tunari”. Kiitos kaikille, erityisesti parilleni Ilmolle kärsivällisyydestä ja positiivisuudesta! Kyllä minä opin, vaikka paljon on askeleita kurottavana kiinni.

Kankaankudonta on toinen uusista aluevaltauksistani. Vielä en ole kovin paljoa ehtinyt tehdä, mutta oppinut olen sitäkin enemmän. Termit “niisiminen”, “polkuset” ja muut avautuvat minulle pikkuhiljaa.

Rakkainta tietysti on oma perhe, joka on ollut tukena ja turvana niin hyvässä kuin huonossakin. Mummi ja Memma, kiitos teillekin! Tämän sortin sakki tarvitsee monenlaisia turvaverkkoja selvitäkseen kaikkien harrastusten ja töiden aallokossa. Paljon on tehty, mutta paljon on myös saatu!

Luottavaisin mielin kohti vuotta 2010, uutta vuosikymmentä.

Popularity: 51% [?]

On synkkä ja sateinen marraskuu, kadut kiiltävät kosteudesta ja katulamppujen valo häviää tihkusateeseen. Kuljen ripein askelein kääriytyneenä talvitakkiin ja huomaan väisteleväni tummina katsovia vesilammikoita.

Ohi ajaa autojen loputon ketju. On mersua, volvoa, toyotaa ja fordia. Jokaisessa istuu tumma hahmo, jota en vesipisaroiden takaa tunnista. Kaarteeseen saapuessani letkaan tulee pieni tauko, jonka jälkeen se pakollinen hurjapää koettaa ottaa edellisen letkan hännästä kiinni. Kaasupoljin painuu alas ja vauhti kiihtyy. Väliimme jää ajourallinen vettä, joka auton renkaiden voimasta sinkoutuu syliini.

Tumma hahmo autossaan ei tiedä, miltä märät vaatteet tuntuvat ihoa vasten marraskuisessa illassa.

Popularity: 29% [?]