Väriläiskiä eli kulttuurikolumnejani Mäntsälä-lehdessä 2006.

JUHLISTA JALOIN

Osallistuin tänä vuonna Mäntsälän kunnan ja seurakunnan järjestämään itsenäisyyspäiväjuhlaan ensimmäistä kertaa. Tämä ei jääne ainoaksi kerraksi, sillä vieläkin liikutuksen laineet liikkuvat sydämessäni juhlia ajatellessani.

Tilaisuudessa eivät loistaneet iltapuvut, eivät timantit eikä kuohuviini. Mäntsälässä itsenäisyyspäivää kunnioitettiin arvokkaasti lipuin ja tunteisiin osuvin sanoin ja sävelin. Juhla alkoi lipunnostolla kunnantalolla ja jatkui kirkossa ja vielä seurakuntakeskuksessa päiväjuhlan merkeissä.

Kirkkoherran puhe koski suomalaista tapaa juhlia itsenäisyyttä. Se, ettei juhlinta ole yhtä karnevaalia ei tarkoita, ettemmekö olisi sydänjuuriamme myöten onnellisia itsenäisestä maastamme. Me tiedämme millaisen uhrauksen sukupolvet ennen meitä ovat antaneet, jotta meillä olisi hyvää ja turvallista elää ja olla. Oma isäni ja hänen enonsa (jääkäri) kävivät nuorukaisina läpi 1900-luvun alun suomalaisen miehen tien, tosin eri maailmansodissa. Sotien kauheat yöt jatkuivat unissa loppuun saakka. Kokemukset ulottuivat perheisiin ja lapsiin vielä vuosikymmenten kuluttua.
Saarnassa meitä muistutettiin niin vanhuuden viisaudesta kuin tyytyväisyyden kyvystä. Ari Ojellin kyky puhua suunsa puhtaaksi vahvisti käsitystäni suomalaisen kulttuurin ja uskonnon välisestä kytköksestä. Sopii erinomaisesti omaan kulttuuriimme saada muistutus juhlista jaloimmassa omista synneistämme ja vähän toistenkin. Tyytyväisyys ei tarkoita ovimattona olemista, vaan kaiken sen hyvän tunnistamista, joka nyt ja tässä on omassa elämässä.

Kun Suomenlippua kannettiin kotikirkon urkujen soidessa, vain vaivoin sain kyynelet kuriin. Niin tunteisiin vetoavaa voi olla suomalainen juhla.

Seurakuntakeskuksen taidepainotteinen ohjelma ei jäänyt yhtään huonommaksi. Olen aivan varma siitä, että nuoren pianistin Heidi Sairasen tulkinta Sibeliuksen Kuusesta oli parasta klassista musiikkia, mitä olen pitkään aikaan kuullut. Siinä oli tunnetta ja herkyyttä sekä varmuutta, ja mikä parasta, siinä kiteytyi myös juhlapuheissa mainittu tulevaisuus. Historia antaa eväitä tulevaisuudelle. Suuren säveltäjän herkät tunteet siirtyvät nuottien kautta yhä uusien muusikoiden ohjelmistoon tuoden terveisiä maailmasta, joka on tämän päivän ihmisille historiaa. Samaa historian jatkumoa edusti myös kansanmusiikkiyhtye Kaamoksen esitys. Ja voi millainen olikaan Kaarina Schroderuksen lausuman Aleksis Kiven joulurunon henki. Joulurauha suorastaan huokui yli salin.

Hiljentyessämme vähitellen joulurauhan hiljaisuuteen, voisimme olla itsellemme armollisia ja viettää mainoksista huolimatta suomalaista joulua. Arvokasta, kunnioittavaa ja muistorikasta.

Sydänlämmintä Joulua ja onnellista vuotta 2007 teille kaikille!

ITSE TEHTY KULTTUURI

Alkaneella pikkujoulukaudella korttien ja lahjojen tekeminen itse on suositumpaa kuin kenties vuosikymmeniin. Aiemmin kerroin internetissä rehottavasta käsityöpäiväkirjojen määrästä, nyt pitää mainita erikseen askartelusivustot, joita on todella paljon ja tekijät ovat uskomattoman hyviä. Sivustoilla olevat kuvat itse tehdyistä tontuista, keijuista ja peikoista sekä korteista antavat uskoa käsillä tekemisen arvostuksen nousuun.

Tietokoneen kumppaniksi ovat tulleet lankavuoret, helmet, kimalteet ja liimat sekä erilaiset muovailumassat. Ohjeita on kaikenlaisille tekijöille aloittelijasta ammattilaiseen. Onpa se innostus tarttunut meidänkin perheeseen.

Kun koiramme osoittaa suurta innostusta villalankakeriä kohtaan (luulee kai niitä rotiksi) ja osaa levitellä langanpätkät sekä paperit silpuksi pitkin lattioita, joulusiivous tulee enemmän kuin tarpeeseen. Tämän kaiken kruunaa lasten onnellinen into askartelujen parissa. Silmät loistavat ja näkevät oman käden jäljen upeana, hieman todellisuutta kauniimpana. Meillä onkin syntymässä mitä mielikuvituksellisin tonttuparaati. Valtaosa tontuista tosin lepäilee selällään…taikataikinaiset tonttumme kun näyttävät katselevan tähtiin ennen kellahtamistaan kokonaan selälleen.

Suomalainen käsillätekemisen kulttuuri on nostanut taas päätään. On hienoa nähdä, kuinka aikuiset siirtävät taitojaan lapsille, sillä samalla he tulevat antaneeksi eväät sitkeälle yrittämiselle, uuden opettelulle ja oman kulttuurin tuntemiselle. Kun lapset oppivat tuntemaan meidän käsillätekemisen kulttuurimme muodot, värit ja tavat, he todennäköisesti osaavat arvostaa toisenkin kulttuurin käsityötaidetta.

Kauneimmat joulumuistot syntyvät kuin varkain. Yksi keino virittäytyä joulutunnelmaan on tehdä mahdollisimman moni kortti itse. Kukin tekee tavallaan, lämmin ajatus merkitsee enemmän kuin taito. Kokemuksen äänellä voin sanoa, että idean ei tarvitse olla kummoinen ollakseen hauska tai edes omintakeinen.

KANSANKULTTUURIA

Ensi vuoden Sepän Soiton järjestelyt ovat taas lähtökuoppissaan. Yhdistyksen hallitus on tiivistänyt tahtiaan viime vuoden hiljaisemman työskentelyvaiheen jälkeen. Olemme uudistaneet pelimannimusiikin SM-kisojen sääntöjä ja edellisen vuoden kokemusten rikastamina teemme ohjelmaan muitakin pieniä hiontoja.

Tutustuin tänä syksynä opintojeni tiimoilta Sepän Soiton ensimmäiseen tapahtumaan vuonna 1974. Olin lähes pyörällä päästäni kaikista toimikunnista ja siitä aktiivisuudesta, jolla puolessa vuodessa synnytettiin hieno ja massiivinen kansanmusiikkitapahtuma Sepänmäelle. Jo alussa otettiin käyttöön taitelilija Ensio Kohosen tekemä logo, jossa komeili pelimannisoittimena tunnettu klarinetti. Kunnanjohtaja Hyyryläinen toimi aktiivisesti mm. tiedotuksen osalta ja vallitsi poliittinen yksimielisyys siitä, että Sepän Soitto on kaikkien mäntsäläläisten ja uusimaalaisten kannalta tärkeä kansanmusiikkiperinnettä elvyttävä tapahtuma.

Ensimmäisen Sepän Soiton juhlapuheen piti opetusministeriön silloinen kansiapäällikkö Jaakko Numminen todeten, että kulttuuripolitiikassa elettiin aivan uutta murroksen aikaa. Tutkimuksessani peilaan yhteiskunnallista muutosta kulttuurin saamaan uuteen asemaan kunnallisella kentällä. Oli mielenkiintoinen aikamatka lähihistoriaamme ja monia kiitoksia pitää jakaa ihan lehden palstalla.

Kiitän museoamanuenssi Sirkku Mäkelää pitkistä keskusteluista koskien kulttuurin tilaa Mäntsälässä 1970-luvulla ja päätoimittaja Reijo Alankoa yksityiskohtaisista tiedoista politiikan saralta tuona aikana. Mäntsälän kunnalla on arkistossaan hienossa järjestyksessä Sepän Soittoon liittyvää materiaalia ja kirjastossa palvelu taas niin kohdallaan kuin olla ja voi! Ilman näitä toimivia elementtejä tutkielma olisi ollut hankala tehdä. Kiitos avustanne!

Sepän Soiton tunnelmaa voi kokea jälleen 26.-27.5.2007. Toivon mahdollisimman suurta osanottoa meiltä paikallisilta. Sehän on selvää, että ympäri Suomea tulee taas korkeatasoisia pelimanniyhtyeitä kilpailemaan Suomen mestaruudesta.

NETTIKULTTUURI

Tämän vuoden alkupuolella perustin internet-sivuston nimellä Kulttuuripaletti. Sen tarkoituksena on toimia tiedotuskanavana yhdistysten ja kulttuurista kiinnostuneiden välillä. Teen mielelläni päivityksiä ja kerron sivustolla mitä, missä ja milloin Mäntsälässä tapahtuu kulttuurin saralla. Työ edellyttää kuitenkin yhdistyksiltä aktiivista tiedottamista myös Kulttuuripaletin suuntaan. Meillä on valtavasti hyvää kulttuuria ja siitä kannattaa kertoa kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Laittakaa siis tietoa eteenpäin, yhteystiedot löytyvät alhaalta.

Meille enemmän tai vähemmän netissä työtä tekeville ihmisille on lähes välttämätöntä saada tietoa paikallislehtien lisäksi internetistä. Kierrätykseen viedyt lehdet eivät lämmitä, kun pitää tietää milloin alkaa esitys Ohkolassa tai Latoteatterissa. On entisaikoihin verrattuna suorastaan riemastuttavaa, että varamuisti toimii sähköisessä muodossa. Sieltä etsimällä löytää niin esitykset, hinnat, kuvia kuin ajo-ohjeitakin. Tätä kaikkea tietoa ei mainoksiin saa mahtumaan -ei ainakaan pienen budjetin mainoksiin.

On tietokoneissa huonotkin puolensa. Tänä syksynä sain kokea suorastaan järisyttävän koneen kaatamisen, kun kovalevyllä vilisti noin 50 virusta ja toinen mokoma haittaohjelmia. Mikäpä muu auttoi kuin tallentaa mahdollisimman monet tiedostot cd-rompuille ja tyhjentää koko kone. Se mitä en ottanut talteen, koska en osannut, oli suunnaton määrä sähköposteja ja osoitteita. Nyt on aika onneton olo, sillä milläs minä kulttuuriväelle mitään tiedotan ilman osoitteita? Sinne meni kulttuurilista, monta kymmentä kulttuuri-ihmistä osoitteineen. Bittiavaruuteen menivät myös mielenkiintoiset keskustelut niin teidän kuin monien muiden kanssa. Opinko minä mitään tästä? Tekniikka on petollista ja hyvät ideat ja vinkit pitää välittömästi tallentaa muuallekin kuin sähköpostiin.

Nuorisoa netti kiinnostaa aivan erityisesti ja niin meilläkin on käyty kädenvääntöä nettiajoista. Netissä on kummallista vetovoimaa. Kun löydän yhden mielenkiintoisen asian, se johdattaa toisen lähteille ja sitä rataa. Tiedon määrä saattaa kasvaa, tosin se riippuu aivan sivustoista, joille eksyy. Paljon puhutaankin mediakasvatuksesta nimenomaan lasten ja nuorten kohdalla. En pidä mitenkään huonona asiana sitä, että meitä vanhempia neuvotaan seuraamaan lastemme käyttäytymistä netissä ja kertomaan millaisia vaaroja siellä piilee. Netiketti on internetin etiketti-säännöstöä, joka suojelee itse kutakin väärinkäytöksiltä.

Tietokoneen avulla hoituvat nykyään monet ennen monimutkaisetkin asiat. Samalla on syntynyt aivan uusi tapa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Nyt harrastetaan blogeja, siis netissä olevia päiväkirjoja. Niitä on aivan valtavasti ja eri aiheista. Erityisen suosittuja ovat käsityöblogit, joita ylläpitävät enimmäkseen kotiäidit. Voi vain ihailla tarmokkuutta, jolla hoidetaan lapset ja koti ja sen lisäksi hankitaan langat, ohjeet ja löydetään vielä aikaa neulomisellekin. Käsitöiden arvostus onkin noussut huomattavasti.

Muistutan vielä: laittakaa kulttuuriaiheista tietoa liikkeelle. Kulttuuripaletin osoite on http://www.peda.net/veraja/mantsala/kulttuuripalvelut/kulttuuripaletti

SANANVAPAUS

Meidän kulttuuriimme liittyy olennaisena osana sananvapaus. Kirjoissa, näytelmissä, elokuvissa, musiikissa ja tanssissa sekä lehdistössä saa kirjoittaa, osoittaa ja sanoa ääneen kaikki ne epäkohdat, joita elämänsä aikana kohtaa. Meidän kulttuurimme vapaus ja sen erinomaisuus nosti taas päätään venäläisen toimittajan jouduttua sanojensa takia uhriksi. Herääkin kysymys millaista olisi elää yhteiskunnassa, jossa mielipiteiden moniäänisyys ei kantautuisi ulottuvillemme. Kulttuurinen muuri, joka on kasvanut kahden naapurimaan välille, on jälleen korkeampi kuin aikoihin.

Sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoille ja niiden takana oleville tiedoille ja mielipiteille. Mäntsälässä asiat ovat varsin hyvin, mutta ikävistä asioista puhuminen on täälläkin välillä vaikeaa. Politiikassa puolestaan kipeiden asioiden esiin nostaminen on tärkeää. On puhuttava parempaan johtavan muutoksen puolesta ja uskallettava ottaa kantaa ikäviinkin asioihin.

Kulttuurikeskus herättää puhetta puolesta ja vastaan. Kirjaston uudisrakentamisen yhteydessä onkin mietittävä myös muiden kulttuuritilojen mahdollisuus. Meillähän on ainakin Apposellinen toimintaa, jolle pitää saada tilat jos ja kun vanhasta kenkätehtaasta luovutaan. Vanhoja rakennuksia ei täällä ole varaa hoitaa, vaan niiden annetaan ränsistyä rauhassa kunnes niiden korjausvelka on käynyt sietämättömäksi. Sitten ne voidaan työntää vaikka katerpillarilla Mäntsälänjokeen. Minusta se on historian hylkäämistä. Vanhasta apteekin talosta minä, uudisasukas, olen saanut kuulla monta kaipauksella kerrottua tarinaa.

Teimme juuri valtuuston opintomatkan Kuopioon, jossa minullakin on syvät kesäjuuret. Hienoimpia asioita Kuopion kaupungissa on talojen eri-ikäisyys ja sen tuoma historian henki. Rännikadut, nuo kapeat kävelykujat, on pyritty kunnostamaan. On museokorttelia ja ilmeisesti suunnitelma säästettävistä vanhoista taloista. Mäntsälässä sellaiselle suunnitelmalle olisi tarvetta. Nyt mietimme talo kerrallaan niiden kohtaloa ja eurot sanelevat historiamme hinnan. Taloja ei sata vuotta sitten rakennettu kestämään sataa vuotta, vaan monta sataa. Nykyään rakennusten käyttöiästä puhutaan kymmenissä vuosissa. Voi mitä tuhlausta!

Sananvapautemme on maksettu sodissa ja niiden jälkeen korkojen kera. Tänään tajuan taas selvemmin millainen korvaamaton asia avoin ja keskusteleva yhteiskunta on. Hinta, joka maksettiin oli kova. Kiitos veteraaneille suomalaisten sananvapaudesta!

Popularity: 2% [?]