Kolumni Vihreä voima -vaalilehdessä 2007. Alasivuilla lisää kolumneja – Väriläiskiä  

KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA

Keski-Uusimaa on vanhaa ja tunnettua kulttuuriseutua. Tänne ovat kotinsa perustaneet eri alojen taiteilijat 1800-luvulta lähtien. Erityisen tunnettua taitelija-aluetta on Tuusulanjärven ympäristö. Vaan onpa osansa saanut myös Keski-Uusimaan itäisellä reunalla sijaitseva Mäntsäläkin. Se on erityisen tunnettu kartanoistaan, harrastajateattereistaan ja kansanmusiikista.

Kuntien tehtävänä on luoda hyvinvointia, tuottaa peruspalveluita ja olla mahdollistamassa kuntalaisten juurtuminen omaan kuntaan ja sen kulttuurielämään. Valtio maksaa kulttuurityölle muutaman euron osuuden asukasta kohden. Kukin kunta päättää kuitenkin itse, käyttääkö kulttuurimäärärahansa kulttuurin ylläpitämiseen ja edistämiseen vai kuluvatko varat muuhun toimintaan. Mäntsälässä valtionosuudesta kulttuurin käyttöön annetaan noin puolet. Siten meillä ei ole varaa kulttuurisihteeriin, ei edes puolikkaaseen. Kunnan varsinaisia omia kulttuuritiloja ei ole, jollei sellaisena pidetä erilaisten yhdistysten ylläpitämiä seurojentaloja.

Mäntsälässä kulttuuri elää vahvasti, mutta sillä ei ole kunnallisen kulttuuritoiminnan edellytyksiä. Lähes kaikki taidepainotteinen työ on yksityisten tai yhdistysten vastuulla. Iloisen poikkeuksen tuovat Porvoonseudun Musiikkiopiston Mäntsälän toimipiste, joka tarjoaa taiteen perusopetusta musiikin saralla ja Mäntsälän Kansalaisopisto, jonka uutuutena on baletin perusopetus. Lapsissa on myös kulttuurielämämme tulevaisuus.

Joulun alla olen käynyt erilaisissa kulttuuritapahtumissa, joissa pääosaa ovat näytelleet lapset itse. Pieninä tonttuina ja lumiukkoina esiintyneet kirkassilmäiset näyttelijät olivat saada siivet selkäänsä silkasta jännityksestä ja onnesta. Osallistuminen voittaa katsomisen ilon.

Kuntapäättäjien kesken käydään keskustelua siitä, mitkä palvelut ovat tärkeimpiä ja mikä on kuntien osuus mm. kulttuurityössä. Onko kuntien velvollisuus ylläpitää paikallista kulttuuritoimintaa, vai onko se ylimääräistä, kunnalle kuulumatonta työtä ja rahanmenoa? Onko jokaisessa kunnassa oltava omaa kulttuurituotantoa, vai pitäisikö kulttuuri keskittää suuriin kaupunkeihin ja muiden käydä katsomassa ammattilaisten tekemää taidetta?

Tekemisen kautta oppiminen keskittyisi silloin vain pienelle tositaitajien porukalle ja me muut voisimme vain seurata vierestä kuinka eteviä nuo taitelijat olisivat. Mielestäni se ei voi olla tavoitteemme, vaan on tuoda tekemisen riemu ja tuska lähelle ihmisiä ja osaksi normaalia arkeamme.

Omaleimaisella ja alati pienessä muutoksessa elävällä paikalliskulttuurilla onkin aivan oma merkityksensä kuntalaisten juurtumisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Mielekkään harrastuksen kautta saaduilla ihmissuhteilla on merkittävä elämäniloa ja terveyttä lisäävä ominaisuus sen lisäksi, että omien taitojen ja tietojen karttuminen luo pohjaa hyvälle itsetunnolle.

Olisiko aika perustaa esimerkiksi kulttuurin osaamiskeskus Keski-Uusimalle ja sen kautta avustaa paikallisia yhdistyksiä niin taloudellisesti kuin käytännöllisesti? Kulttuuri on joka tapauksessa aivan liian kallisarvoinen asia ollakseen talousvaikeuksissa kamppailevien kuntien heittopussina.

Popularity: 13% [?]