Voi niitä muistoja, joita nämä kuvat tuovat mieleen. Juuri tänään juttelin taksinkuljettajan kanssa vanhan ajan puisista moottoriveneistä, jollainen hänelläkin on, nuorella miehellä. Muistelin venematkojamme saareen, keväistä veneen rapsuttelua rannalla, jossa toiset tervasivat soutuveneitään. Sitä tervan tuoksua. Ja sitä Kallaveden tuoksua ja sitä ihanaa mikromaailmaa saaressamme. Ukin ja mummin pieteetillä rakentamaa ja vaalimaa.

Koko vaalikeskustelun ajan protestoin ääneen, ettei tuotu riittävän painokkaasti esille sitä tosiasiaa, ettei Vihreät ole – enää – yhden asian liike, vaan yleispoliittinen puolue, jonka agendalla on muitakin asioita kuin ydinvoimakielteisyys. Eivät siihen tosin haastattelijat antaneet helposti mahdollisuuttakaan katkaisemalla Annin argumentit alkuunsa. Selkokielestä olisi saattanut olla apua julkisessa keskustelussa kuten persujen kohdalla nähtiin.

Oppositiossa on nyt aikaa toimia ja tehdä muutoksia tulevaisuutta varten. Lika barn leker bäst, opetettiin jo koulun (pakko)ruotsin tunnilla 50-luvulla. Näinhän se on! Emme millään mittarilla mitaten mahdu persujen kanssa samaan hallitukseen. Kummankin puolueen perusarvot ovat täysin vastakkaisia. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus omaan käsitykseensä ja jo partiossa lupasimme kunnioittaa toisen näkemystä. Siltikin olin tukehtua voileipään, kun kuulin kuka haluaa kulttuuriministeriksi kultivoidun Wallinin jälkeen. Elämme totisesti mielenkiintoisia aikoja.

Kiinnitittekö muuten huomiota tämänpäiväisiin lehdistön pohdiskeluihin siitä, kestääkö kolmen suuren mahdollinen hallitus koko vaalikauden? Nyt kohkataan persujen erilaisista näkemyksistä monissa asioissa – olisipa se tehty jo ennen äänestystä. Vaalikoneiden vastaukset olivat kyllä myöskin tiedotusvälineiden käytössä.

Vihreät ei puolueena onnistunut kertomaan temojaan ja perussanomaansa riittävän hyvin. Uusi Suomi leijonineen oli ehkä turhan kaukaa haettu ja tuntui jotenkin “epäsopivalta”. Samoin päätös pysyä hallituksessa ydinvoimapäätöksestä huolimatta olisi pitänyt pystyä selättämään tehokkaammin.

Mutta jossittelulla ei mennä eteenpäin. Otamme opiksi ja teemme entistä lujemmin töitä, päämääränä on edelleen ekologisesti kestävä, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen Suomi.

Kiitos kaikille Vihreitä tukeneille ja äänestäneille!

Vastustan henkeen ja vereen ydinvoimaa. Biologinen tehtävämme on tuottaa jälkeläisiä ja suojella heitä. Vaivaishiiretkin osaavat suojella poikasiaan ja kuljettaa heidät turvaan. Miksi siis ihminen altistaa jälkeläisensä Fukushiman kaltaiselle tuhovoimalle? En hyväksy selitystä, että ydinvoima on väliaikainen ratkaisu. Mitä väliaikaista on ydinjätteessä?

En missään nimessä hyväksy turkistarhausta enkä eläinten huonoa kohtelua. Jo saksalainen filosofi Immanuel Kant sanoi, että kohdellessamme eläimiä huonosti turmelemme ihmisyyden itsessämme.

Kaikki ihmiset – rodusta, uskonnosta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta – ovat mielestäni samanarvoisia. Lapsenlapseni kysyi isot silmänsä ymmyrkäisinä: “Eikö maapallo kuulukaan ihan kaikille ihmisille?” Kuka haluaa rikkoa hänen käsityksensä?

Näin kerran upean taulun. Se osui sillä hetkellä ytimeen. Koin, etten tarvitse muuta olohuoneeseeni kuin tuon taulun ja istuimen sitä vastapäätä. Kaikki muu olisi ollut liikaa. – Saman efektin tuottavat usein musiikki ja runous. Aina näin ei kuitenkaan käy, täytyy olla otollinen hetki. Mutta onnellisia me, jotka koemme tunteiden ääripäät.

Innostavimmat opettajat saavat oppilaansa innostumaan, ainakin jotkut heistä. Motivoitunut oppilas oppii melkein itsestään eikä tiedon hakeminen edes tunnu työläältä.