Onkohan teille koskaan käynyt niin, että ensin eletään vuosikaudet “muuttumattomuudessa”. Arki soljuu omaa uraansa, päivät ovat kuin helminauhaa. Ja sitten alkaa tapahtua, eikä loppua muutoksille näy.

Minä olen tehnyt pitkän päivätyön työnhakijana. Lähettänyt kymmeniä hakukirjeitä, ollut mielin ja kielin. Koettanut tehdä mahdollisimman paljon vapaa-aikanani ja todistaa, ettei kotivanhemmuus välttämättä tyhmennä. Opiskellut, harrastanut, vaikuttanut monessa. Ja sitten tulee SE soitto: tuletko meille töihin? Siitä alkaa kesälomien uudelleen arviointi, lasten päivähoitokuvioiden mullistus, omien harrastusten järjestely.

Juuri nyt pääni on kuin rautatieasema: tietoa; uutta ja vanhaa, ravaa synapsista toiseen. Lähdöt, paluut, paikanvaihdot – kaikki on pohdittava uudelleen. Ihan kuin uuden työn oppimisessa ei olisi kylliksi.

Minkäkö työn? Toimin paikallisen kansalaisopiston toimistosihteerinä ainakin seuraavan puolivuotisjakson. Jos oikein lykästää, pesti on pidempikin. Ja kyllä, tämä on parasta aikoihin, sillä voin opiston oven sulkiessani siirtyä välittömästi vapaa-ajan eli kulttuuriproduktioiden suunnittelun tai luottamustöiden pariin.

Koettakaa kestää. Päivityksiä tulee harvakseltaan siksikin, että Keisarin kalaasit ovat aivan ovella. OLETHAN OSTANUT LIPPUSI? Luvassa on historiallinen näytelmä vuoden 1809 Mäntsälän kartanon Keisari Aleksanteri I:n kunniaksi pidetyistä illallisista. “Kuten ne olisivat voineet olla”. Tule ja hämmästy!

Popularity: 6% [?]

Työurani on kääntynyt mukavasti nousuun yläkoulujen opettajien sijaisuuksien myötä. Opetus on minulle aivan uusi aluevaltaus ja viihdyn mitä mainioimmin. Jopa niin hyvin, että luen erityispedagogiikkaa pyrkimyksenäni päästä opiskelemaan itselleni uuden ammatin.  Puolen vuoden kokemuksella tiedän, että työ ei tule olemaan helppo – ei opiskelemaan pääsy, eikä itse erityisopettajan ammattikaan. Sen sijaan tiedän mitä todella haluan loppuelämäni tehdä. Joten kääritään hihat reippaasti ylös.

Tehtävänä on opiskella kaksi kirjaa niin hyvin kuin mahdollista ja siinä en menesty yksin. Tarvitaan apua, sillä pelkkä lukeminen ei ole minulle oikea tapa oppia. Jos nämä samat kirjat saisin eteeni luentoina, joista tekisin muistiinpanoja, tilanne olisi yksinkertaisempi. Mutta näin näitä nyt opetellaan. Ensin luen, sitten laitan tänne muistiinpanoja, joihin toivon teiltä kommentteja. Voi olla vaikea kommentoida ilman samoja kirjoja, mutta mielelläni vaikka vastaan tarkentaviin kysymyksiin.

Kirjat, joita luen ovat; Erityispedagogiikka ja varhaislapsuus, toim. Elina Kontu ja Eira Suhonen sekä Erityispedagogiikka ja aikuisuus, toim. Tarja Ladonlahti ja Raija Pirttimaa.

Varhaislapsuus käsittelee asiaa ehkä enemmän terveitä lapsia, joilla on ongelmia vuorovaikutuksessa, aikuisuus taas vammaisuutta ja vammaisten oppimismahdollisuuksia. Aloitetaan piakkoin lapsista. Tervetuloa mukaan elämänpituisen oppimisen pariin!

Jos jollakulla on linkkiä jo olemassa olevaan aihetta käsittelevään sivustoon, otan vinkin mielelläni vastaan!

Popularity: 4% [?]

Hyvää alkanutta vuotta!

Meidän perheen joululoma sujahti ohi niin vauhdilla, että sivuston päivittäminen jäi todella vähäiselle huomiolle. Politiikka-aivot olivat totaalisesti narikassa ja työasiatkin muistuivat vain harvakseltaan mieleen.

Sijaisuudet jatkuivat heti koulun alettua ja seuraavat viikot olen päivittäin lähikoululla töissä. Tietäisittepä kuinka mukavaa se on! Viihdyn nuorten kanssa, työilmapiiri on kannustava ja kaikessa on mukana reipas tekemisen meininki. Tätä paremmin asiat voisivat olla vain jos tietäisin, että työt jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitä ei toisaalta ihan varmaksi taida tietää meistä kukaan.

Politiikan saralla on ollut nyt vähän hiljaisempaa. Viime vuosi oli rankka talouden tasapainottamisohjelman ja kuntaliitosselvityksen myötä. Istuin mukana molemmissa ohjausryhmissä ja kokouksia oli riittämiin. Olen pahoillani siitä, että kuntaliitos Pukkilan kanssa kariutui niinkin tunnepitoisessa valtuuston kokouksessa kuin Pukkilassa oli joulukuussa 2007.  Näissä asioissa järjen pitäisi olla johtotähti. Sydämellään näkee parhaiten ihan muissa asioissa.

Uuden vuoden uudet kujeet syntyvät monella rintamalla. Sepän Soitto on tänä vuonna kesäkuussa SEPÄNväliSOITTO eli emme järjestä pelimanniyhtyeiden sm-kisoja, vaan keskitymme kuuntelemaan hyvää kansanmusaa. Keisarin Kalaasit järjestetään kevättalvella 2009, mutta järjestelyt ovat jo kiivaassa vauhdissa. Kunnallisvaalit kutsuvat lokakuussa – niihin uppoaa taas paljon aikaa ja energiaa. Lisäksi henkilökohtaisella tasolla pitäisi sekä päättää että mikä minusta todellakin tulee isona että miten se tapahtuu.

Ihminen voi näköjään elää näinkin “vanhaksi” huomatakseen, että uusi ura on nenän edessä. Minä haluan ehdottomasti jatkaa työskentelyä koulussa monenlaisten oppilaiden kanssa. Kulttuurihissan opinnot eivät ole valuneet hukkaan, mutta kuinka rakennan niistä ja kasvatustieteiden opinnoista mielekkään kokonaisuuden onkin toinen juttu.

Toivottavasti vuosi alkaa myös teille mielenkiintoisena ja yllätyksellisenä!

Popularity: 2% [?]

Juu-u, toinenkin viikko opena oli vauhdikas, eikä selvitty vailla vaarallisia tilanteitakaan. Onneksi ilotulitteet havaittiin heti ja opettajien valppaus esti pahemmat seuraukset. Jokelan tapaus on saanut meidät kaikki varuilleen ja olemme jollakin tavalla haavoittuvaisempia kuin ennen. Pienikin väkivallan tai uhkailun merkki otetaan todesta ja siihen puututaan ehkä hanakammin kuin ennen. Minusta se on vain hyvä. Oppilaiden ja opettajienkin pitää muistaa se tosiasia, että yhteiskunta on juuri niin turvallinen kuin sen heikoin lenkki. Kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen turvallisuutta edes ajattelemattomalla käytöksellä.

Tällä viikolla olin selkeästi enemmän emo kuin opettaja. Tilanteita oli joka lähtöön. Huumori ja huolehtiminen kulkivat käsi kädessä. Tuntien valmistelu jäi välillä viime tinkaan, mutta käsittääkseni meillä on ollut varsin mukava työilmapiiri joka tunnilla. Tietäisittepä miten hienoja visioita yseillä on ihanneyhteiskunnasta!

Kotiväki on käynyt kahden viikon aikana läpi vatsatautiepidemian ja nyt on meneillään flunssa. Hohhon. Vaikka koulussa on suorastaan ihanaa, on mukava viettää ansaittua viikonloppua. Kello on pian viisi ja valtakunnassa(ni) kaikki hyvin.

Popularity: 2% [?]

Eka viikko lehtorin sijaisena on takana. Työ on mielenkiintoista ja haastavaa, jokseenkin erilaista kuin ehkä kuvittelin. Viikko on lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta tämä viikko jää mieleeni takuuvarmasti.

Opin vähintäänkin yhtä paljon kuin oppilaat, ehkä enemmänkin. Tuntien suunnittelu on vaatinut minulta todella paljon työtä.  Vasta viikon puolivälissä ymmärsin, että opettajilla todellakin on työkirja oppilaiden kirjan lisäksi. Siinä on monta hyvää kikkaa, jolla asia saadaan uppoamaan oppilaiden päihin. Tai eivät varmaan kokeneet opettajat niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen! Olen viettänyt monta iltaa yöhön saakka keksien pyörää uudelleen ja uudelleen.

Koska itse en ole muistikapasiteetiltani kovin hyvin varusteltu, en odota sitä oppilailtakaan. Koetan auttaa heitä soveltamaan tietoa, jota on kirjassa. Tutustumme seiskojen kanssa 1800-luvun ihmisen elämään luoden mielikuvahenkilön ja hänelle elämän. Kasien kanssa teemme powerpoint- tai juliste-esitystä talvisodasta. Toinen ysiluokka tekee samoin ppt esitystä, mutta aiheena on perheen talous. Toiset ysit koettavat päästä jyvälle talouden haasteista; inflaatiosta ja harmaasta taloudesta kirjoittamalla muistiinpanoja ja keskustelemalla aiheesta.

Mielenkiintoisinta koko hommassa on saada koko luokka toimimaan siten, että jokainen tekisi jotain ja oppisi tehdessään. Kun luokassa on 20 hyvin erilaista oppijaa, puuhaa riittää opettajallakin. Valitettavasti osa porukasta ei jaksa syystä tai toisesta osallistua tunnin toimintaan – pelkään, että itse asia jää vähintäänkin epäselväksi.

Ensimmäisinä päivinä turhauduin tähän todella paljon. Nyt tuntuu siltä, että jos nuori ihminen kaipaa koululta vain lämmintä ruokaa ja hyväksyntää, hän sitä saakoon. Vastavuoroisesti voi toivoa, että hän antaa toisille työrauhan. Osa ei anna ja se johtaa harmillisiin tilanteisiin, joissa opettajan arvovalta ja oppilaan uppiniskaisuus joutuvat vastakkain. Toistaiseksi ei ole tarvinnut jättää jälki-istuntoon, mutta voi olla, että tulen käyttämään erityisjärjestelyitä parin oppilaan kohdalla jatkossa.

Keskiviikon tapahtumat Jokelassa puhuttivat myös meillä. Monen lähes samanikäisen nuoren menehtyminen näin järkyttävällä tavalla nosti pelkkiä kysymyksiä pintaan. “Mitä jos meillä…”, “mitä jos kohtaan…”, “mitä voimme tehdä toisin?” Näihin ei ole oikeita vastauksia. Kerroin, että meidänkin koulullamme on ohjeet kriisitilanteita varten ja että opettajia pitää ehdottomasti totella jos tulee sellainen hetki omassa koulussa eteen. Silloin viimeistään uskotaan aikuisen sanaa.

Päällimmäinen tunne itselläni on se, että opettajien tulisi olla ensisijaisesti psykologeja ja toissijaisesti oman aineensa asiantuntijoita. Tämä siksi, että kovin moni tilanne luokassa ajautuu suotta eipäs-juupas -asteelle, jossa kukaan ei selviä voittajana. Yllättävän moni muuten todella fiksu kaveri ajautuu näyttelemään luokan kovista. Nämä kaverit ovat kuin sulaa vahaa kahdenkeskisessä juttelussa, mutta muiden edessä kivikasvoja vailla vertaa. Rooli on vietävä läpi, vaikka oikeastaan ei ehkä haluaisikaan.

Menen maanantaina mielelläni töihin. Suorastaan odotan, millaisia pähkinöitä oppilaat tarjoavat opettajalle. Suurin osa tämän viikon pähkinöistä koski tapaa, jolla lähestytään toista ihmistä. Vain pieni osa käsitteli tiedonsiirtoa opettajan ja oppilaan välillä.

Aikanaan koululaisena en kuvitellut sekuntiakaan viihtyväni opettajana. Ilmankos vei näin kauan nähdä, että tämä on varteenotettava vaihtoehto minulle kasvettuani isoksi.

Popularity: 2% [?]