Archive for the ‘Työ’ category

Muutoksia ja mullistuksia

March 11th, 2009

Onkohan teille koskaan käynyt niin, että ensin eletään vuosikaudet “muuttumattomuudessa”. Arki soljuu omaa uraansa, päivät ovat kuin helminauhaa. Ja sitten alkaa tapahtua, eikä loppua muutoksille näy.

Minä olen tehnyt pitkän päivätyön työnhakijana. Lähettänyt kymmeniä hakukirjeitä, ollut mielin ja kielin. Koettanut tehdä mahdollisimman paljon vapaa-aikanani ja todistaa, ettei kotivanhemmuus välttämättä tyhmennä. Opiskellut, harrastanut, vaikuttanut monessa. Ja sitten tulee SE soitto: tuletko meille töihin? Siitä alkaa kesälomien uudelleen arviointi, lasten päivähoitokuvioiden mullistus, omien harrastusten järjestely.

Juuri nyt pääni on kuin rautatieasema: tietoa; uutta ja vanhaa, ravaa synapsista toiseen. Lähdöt, paluut, paikanvaihdot – kaikki on pohdittava uudelleen. Ihan kuin uuden työn oppimisessa ei olisi kylliksi.

Minkäkö työn? Toimin paikallisen kansalaisopiston toimistosihteerinä ainakin seuraavan puolivuotisjakson. Jos oikein lykästää, pesti on pidempikin. Ja kyllä, tämä on parasta aikoihin, sillä voin opiston oven sulkiessani siirtyä välittömästi vapaa-ajan eli kulttuuriproduktioiden suunnittelun tai luottamustöiden pariin.

Koettakaa kestää. Päivityksiä tulee harvakseltaan siksikin, että Keisarin kalaasit ovat aivan ovella. OLETHAN OSTANUT LIPPUSI? Luvassa on historiallinen näytelmä vuoden 1809 Mäntsälän kartanon Keisari Aleksanteri I:n kunniaksi pidetyistä illallisista. “Kuten ne olisivat voineet olla”. Tule ja hämmästy!

Popularity: 6% [?]

Lomanen

October 12th, 2008

Olen tehnyt pitkän putken sijaisuuksia paikallisilla yläkouluilla ja pitkästä aikaa tulee vastaan viikko, jolle ei ole sovittuna yhtään työpäivää. Tiedättekö, olen suorastaan helpottunut. Syyslomaviikolla tuuraan taas englannin opettajaa, joten loma kestää tasan viikon, jos “puhelin” ei muuta keksi.

Tulevalla viikolla ehdin tehdä monta rästityötä koskien niin kulttuuria kuin vaalejakin. Lisäksi aion kuntoilla koko viime viikon edestä – kertaakaan en kuntosalille saakka ehtinyt.

Tuntuu mukavalle tehdä puutarhassa syystöitä, siivota kaappeja ja pakata kesävaatteet talvivaatteiden tieltä.

Popularity: 2% [?]

Näinä päivinä

September 30th, 2008

Leipätyössäni yläkouluilla sijaisopettajana törmään viikottain mitä ihmeellisempiin asioihin. Valtaosin ne ovat positiivisia törmäyksiä, joissa pääsee venyttämään tajuntaansa pidemmälle kuin koskaan. Viikottain joku oppilas ylittää itsensä, tai ainakin odotukseni.

Muistan elävästi omaa kouluaikaani, jolloin koulun ulkopuolinen harrastusmaailma vain oli huomattavasti kiinnostavampaa kuin koulun pyrkimys sivistää minua. Kouluun ei ollut kiire, mutta sieltä pois oli kyllä. Se puoli ei ole muuttunut tähän päivään mennessä – tosin minä menen kouluun mielelläni ja ajoissa. Kaikki oppilaat eivät.

Mietin usein, minkä määrän hyvää tahtoa ja oppeja annoin valua toisesta korvasta sisään ja puhalsin ne toisesta kiireesti ulos. On kuitenkin opettajia, jotka jäivät mieleeni hyväntahtoisuutensa vuoksi. Ja nimenomaan siksi, etteivät juuri hermostuneet tai antaneet murkkujen oikkujen tärisyttää maailmaansa. He olivat turvallisia ja jos jollekulle olisi asioistaan halunnut puhua, niin juuri näille opettajille.

Sillä, millaisissa vaatteissa opettaja kulki tai olivatko hiukset hyvin, ei ollut eikä ole merkitystä. Sillä, mitä on opettajan sydämen kohdalla on. Aidon tunteen kyllä vaistoaa, vaikkei sanoja olisikaan.

Näinä päivinä riittää nuorten arvostelijoita. Liian mustat vaatteet, liikaa ketjuja, liikaa lävistyksiä, liikaa pelejä, liikaa netissä, liian yksin, liian kurittomia. Näinä päivinä riittää myös vanhempien arvostelijoita. Liikaa töitä, liian vähän töitä, liikaa aikaa harrastuksille, liian vähän aikaa harrastuksille. Mikään ei ole hyvin, eihän? Vai onko kuitenkin?

Koulut ovat muuttuneet pelottaviksi paikoiksi, joihin oppilaiden pitäisi kuitenkin mennä turvallisin mielin. Joskus mietin ovatko jotkut aikuiset oikeasti päästään sekaisin? Eivätkö he muista, että nuoret eivät ole yksi henkilö? Eikö eräille aikuisille riitä mikään? Näinä päivinä mietin myös ymmärränkö minä erilaisia nuoria? Vaadinko minä liikaa tai liian vähän?

Näitähän me mietimme näinä päivinä. Laitetaan suhteellisuus kuitenkin kohdalleen. Vaikkei kukaan voi taata, etteivätkö joukkomurhat voisi saada uutta kohdetta, se on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.

Minusta tuntuu, että parasta mitä voimme näinä päivinä tehdä, on kertoa ja osoittaa nuorille joukossamme, että he ovat arvokkaita omana itsenään. Kunnioittaen rinnakkain elämisellä on oltava sijaa. Lopetetaan kauhistelu ja vatvominen, eletään tätä päivää ja kestetään elämän keskeneräisyys yhdessä.

Popularity: 2% [?]

Iloinen työnhakija

July 14th, 2008

Paluu arkeen odottaa elokuussa. Vakituista työpaikkaa ei ole, toki toivon voivani jatkaa sijaisuuksia yläkouluilla, jos uutta uraa ei pukkaa siihen mennessä. Tänään kirvelee ja kovasti – opiskelupaikka jäi saamatta. Ihmekö tuo, kun valittujen määrä on kymmenen, hakijoita oli lähemmäs kaksi sataa. Huolimatta kaikista järkisyistä olen pettynyt. Kolmen lapsen, luottamustointen ja työmarkkinoiden katveesta ei ole helppoa ponnistaa uudelle opiskelu-uralle. Silti koen, että erityispedagogiikka on mielenkiintoisella tavalla juuri minun juttuni.

Kevään uurastus on ohi, nyt ei tarvitse enää jännittää. Vaikka opiskelupaikkaa ei sillä työmäärällä saavutettu, moni uusi asia tuli tutuksi ja on varmasti mukana tietomäärässäni koko loppuelämän. Hukkaan se työ ei mennyt.

Pienen tauon jälkeen laitoin viime viikolla taas työhakemuksen vireille. Työpaikan metsästyskausi alkaa jälleen.

Popularity: 3% [?]

Erityistuki

May 27th, 2008

Istun nenä kiinni koneessa ja kahdessa kirjassa. Erityispedagogiikka kiehtoo ja vie ajatukset mennessään.

Yksi eniten ajatuksia herättäneistä ajatuksista on vammaisuuden määrittely. Me mielellämme määrittelemme ja lokeroimme ihmisiä (ja erityisesti valtavirrasta poikkeavia ihmisiä) monenlaisin termein. Mutta ovatko kaikki cp-vammaisiksi luokitellut ihmiset samanlaisia? Entä lempitermini adhd – onko se aina samanlaista, pitääkö tarjolla olla kaikille samanlaisella sabluunalla räätälöityä erityistukea, vai ovatko kaikki nämä ihmiset yksilöitä kuten me muutkin – me ei-vielä-vammaiset?

Tiedän, että nämä asiat eivät suinkaan ole uusia, mutta koetan kirjata itselleni niitä ajatuksia ja viisauksia, joita lukemissani kirjoissa oli.

Vammainen = riippuvainen?

Ovatko kaikki vammaiset riippuvaisia ei-vammaisista? Jos ovat, niin miksi? Millaiset asiat lisäävät vammaisten riippuvuutta ei-vammaisista? Ympäristön esteet ovat yksi olennainen erottava tekijä. Liikkuminen omilla jaloilla ei ole aina mahdollista, joten esteetön pääsy aivan kaikkiin palveluihin on tärkeää ja lisää kaikkien hyvinvointia.

Netti on oiva apuväline tiedon hankintaan. Mutta kuinka esteettömiä ovat netissä olevat sivustot? Pankit, kirjastot, julkiset palvelut, koulut, yliopistot ja nettilehdet – ovatko niiden sivustot luettavissa myös erilaisin apuohjelmin? Käsittääkseni tätä sivua voi pitää esteettömänä, mutta jos oletan väärin, anna palautetta!

Varhaiskasvatus (eli päivähoito) pitää sisällään ajatuksen lasten kasvattamisesta (ja kasvamisesta) yhdessä. Vammaisten ja ei-vammaisten lasten hoitaminen rinnakkain vaatii hoitohenkilökunnalta osaamista ja omien ajatusten tunnistamista. Millaiset ovat hoitajan arvot, etiikka ja ihmiskäsitys? Ne näkyvät hänen arkisessa puheessaan ja toiminnassaan. Lapset ovat mahdottoman eteviä huomaamaan pienetkin vivahteet. Lapsia hoitavat aikuiset ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa pienentämässä kuilua vammaisten ja ei-vammaisten välillä.

Sen sijaan, että laitamme vammaiset laitoksiin, meidän tulisi oppikirjojen mukaan ottaa vammaiset yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä huomioon suunnitellessamme kaikkea elinympäristöön liittyvää. Meidän tulisikin rakentaa ympäristömme siten, että siinä viihtyvät ja menestyvät mahdollisimman itsenäisesti mahdollisimman monet lapsesta vanhuksiin.

Kuntoutus

Tämän päivän tehokkuusajattelussa kuntoutus helposti liitetään ajatukseen tulos. Kuntoutuksen merkitys nähdään vain työkyvyn kannalta – kuinka paljon tulosta syntyy kun ihminen kuntoutetaan. Ajatus on rahanahneudessaan karmiva. Kuntoutuksella voidaan lisätä hyvinkin vammaisen ihmisen arjesta selviämistä, vähentää kipuja, nostaa mielialaa. Eivätkö nämä seuraukset ole riittävä syy kuntouttaa vanhaakin (vammaista tai ei-vammaista) ihmistä?

Kuntoutuksen piiriin liitän myös työhönohjauksen. Riittävän hyväkuntoinen vammainen ja ei-vammainen autetaan työuralle erilaisin tukitoimin. Vaikka tulos ei olisi yhteiskunnan tai edes työnantajan kannalta merkittävän suuri, työllä on suuri merkitys ihmiselle. Sosiaalinen, taloudellinen ja aivan arkiseen itsenäiseen aikuisen elämään liittyvä oman elämän hallinnallinen merkitys. Vaikka siis kaiken kuntoutuksen ei automaattisesti tarvitse mielestäni johtaa työllistymiseen, niin työn teon mahdollisuus on oltava olemassa.

Lapset voivat tarvita hyvin monenlaisia tukitoimia oppiakseen hyödyntämään sitä osaamista, jota heillä on. Liian vähän on ilmeisesti kiinnitetty huomiota vammaisen lapsen erityistaitoihin. Näitäkin on, ja aivan erityistä huomiota annettiin matemaattiselle lahjakkuudelle. Vaikka muutoin lapsella olisi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, voi olla, että jokin aine kuten matematiikka voi sujua normaalia huomattavasti paremmin. Saako oppilas tukea vahvassa aineessa, vai annetaanko lisätukea vain aineissa, joissa on heikko? Saman kysymyksen voi aiheellisesti kysyä kaikkien oppilaiden kohdalla.

Resurssit

On mielestäni ymmärrettävää, että inkluusion (käytännössä yhteiskunnan muokkaaminen monenlaisten jäsenten kannalta mahdollisimman toimivaksi) toteutuminen vaatii lisäresursseja. Ei riitä, että aineenopettajalle annetaan monenlaisia oppilaita, joilla on monenlaisia vaikeuksia. Pitää antaa myös tukea, koulutettuja erityisopettajia auttamaan arjessa selviämisestä ja pitämään huolta erityisoppilaiden erityisistä tarpeista. Tasapäistäminen ei ole inkluusiota.

Kirjassa mainittiin Helsingissä järjestetystä kokeilusta, jossa erityisopettaja oli lisäresurssina päiväkodissa. Relto -malli pohjautui erityisopettajan, erityislasten ja henkilökunnan yhteistyöhön. Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut kiertävä erityislastentarhanopettaja, vaan samassa toimipaikassa pysyvä ihminen. Kokemukset olivat hyvät, mutta kokeilu ei ilmeisesti jatkunut kolmea vuotta pidempään.

Omat kokemukseni normaalista yläkoulusta ovat saman suuntaiset. Vielä yläkoulussakin pitäisi olla mahdollisuus pitää erityisopettajaa mukana tunneilla, joilla erityisoppilaan on vaikea pysyä mukana. Joskus se on matematiikka, joskus kielet. Yllättävän usein myös reaaliaineiden opettaminen vaatisi erityistukea.

Popularity: 3% [?]

Keskustelua kasvatuksesta

May 19th, 2008

Työurani on kääntynyt mukavasti nousuun yläkoulujen opettajien sijaisuuksien myötä. Opetus on minulle aivan uusi aluevaltaus ja viihdyn mitä mainioimmin. Jopa niin hyvin, että luen erityispedagogiikkaa pyrkimyksenäni päästä opiskelemaan itselleni uuden ammatin.  Puolen vuoden kokemuksella tiedän, että työ ei tule olemaan helppo – ei opiskelemaan pääsy, eikä itse erityisopettajan ammattikaan. Sen sijaan tiedän mitä todella haluan loppuelämäni tehdä. Joten kääritään hihat reippaasti ylös.

Tehtävänä on opiskella kaksi kirjaa niin hyvin kuin mahdollista ja siinä en menesty yksin. Tarvitaan apua, sillä pelkkä lukeminen ei ole minulle oikea tapa oppia. Jos nämä samat kirjat saisin eteeni luentoina, joista tekisin muistiinpanoja, tilanne olisi yksinkertaisempi. Mutta näin näitä nyt opetellaan. Ensin luen, sitten laitan tänne muistiinpanoja, joihin toivon teiltä kommentteja. Voi olla vaikea kommentoida ilman samoja kirjoja, mutta mielelläni vaikka vastaan tarkentaviin kysymyksiin.

Kirjat, joita luen ovat; Erityispedagogiikka ja varhaislapsuus, toim. Elina Kontu ja Eira Suhonen sekä Erityispedagogiikka ja aikuisuus, toim. Tarja Ladonlahti ja Raija Pirttimaa.

Varhaislapsuus käsittelee asiaa ehkä enemmän terveitä lapsia, joilla on ongelmia vuorovaikutuksessa, aikuisuus taas vammaisuutta ja vammaisten oppimismahdollisuuksia. Aloitetaan piakkoin lapsista. Tervetuloa mukaan elämänpituisen oppimisen pariin!

Jos jollakulla on linkkiä jo olemassa olevaan aihetta käsittelevään sivustoon, otan vinkin mielelläni vastaan!

Popularity: 4% [?]

Iloista perheiden päivää!

May 15th, 2008

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä perheiden päivää. Vaikka juuri tämä juhlapäivä ei ole saanut kovin suurta huomiota kulttuurissamme, sen ajatus on tärkeä. Perhe on voimavara, se on parhaimmillaan turvapaikka ja lataamo kaikille perheen jäsenille. Perheitä on monenlaisia,  mutta jokaisessa perheessä tunnesiteet ja perheenjäsenille annettu yhteinen aika ovat korvaamattomia.

Lapsiperheiden Etujärjestö julkaisi kannanoton koskien perheneuvostojen saamista jokaiseen Suomen kuntaan. Neuvoston tehtävänä olisi huolehtia perhenäkökulman näkymisestä myös päätöksenteossa. Tätä kannanottoa on uutisoitu näyttävästi monissa medioissa, radiossa ja lehdistössä.

Perheasiat ovat pinnalla täälläkin ihan tavallisessa arjessa. Esikoisen murkkuilu on taas edennyt seuraavaan vaiheeseen. Nyt vanhemmat on ihan pällejä, kaiken maailman kotiintuloajat estävät kavereiden kanssa hengailun (koska niiden kanssa voi olla joko yöhön tai ei ollenkaan), sisarusten itsetunnon murentaminen on kuulemma etuoikeus eikä  mikään rangaistava teko, huoneen siivoaminen on aivan jostain (enpä sano mistä). *huoh*

Keskimmäisen kevätjuhlat, -näyttelyt, -konsertit ja niiden harjoitukset uhkaavat kaataa kalenterini kestokyvyn. Jestas, voisikohan näitä konsertteja ja muita herkkuja jakaa vähän pidemmälle ajalle kuin toukokuun kahdelle viimeiselle viikolle?

Kuopus on saanut riipakseen päiväkodissa itseään puolet pienemmän ja nuoremman neidin. Eilen tätä oli kahden naisen voimin irrotettu kuopuksen hiuksista. Joko olen kasvattanut lapsestani aivan liian kiltin (ei millään mottaisi takaisin) tai sitten joku toinen on onnistunut kasvattamaan omastaan todellisen riiviön. Seuraavan kerran kohdatessani tämän lapsukaisen lupaan kertoa selvällä suomella, etten siedä kenenkään kiusaavan lastani! Tätä on jatkunut nyt riittävän kauan, eikä homma etene kuin huonompaan suuntaan.

Aion myös nostaa keskusteluun kiusaavan lapsen väliaikaisen erottamisen kunnallisesta hoidosta. Jos vanhemmat ja päiväkodin aikuiset eivät muutoin pysty muuttamaan lapsen käyttäytymistä, lapsen paikka on kotona kasvamassa. Näin toimitaan muuallakin maailmassa, miksei siis Suomessa?! Vastuutetaan vanhempia ja näytetään lapsellekin, ettei toiseen kajoaminen kerta kaikkiaan ole sallittua.

Minä nimittäin koen, että laadukkaan päivähoidon tehtävä on turvata kaikille lapsille turvallinen hoito. Kuopukseni viime viikot eivät ole olleet sitä.

Perhe on iloinen asia!

Popularity: 5% [?]

Uudet kujeet

January 6th, 2008

Luminen oksa

Hyvää alkanutta vuotta!

Meidän perheen joululoma sujahti ohi niin vauhdilla, että sivuston päivittäminen jäi todella vähäiselle huomiolle. Politiikka-aivot olivat totaalisesti narikassa ja työasiatkin muistuivat vain harvakseltaan mieleen.

Sijaisuudet jatkuivat heti koulun alettua ja seuraavat viikot olen päivittäin lähikoululla töissä. Tietäisittepä kuinka mukavaa se on! Viihdyn nuorten kanssa, työilmapiiri on kannustava ja kaikessa on mukana reipas tekemisen meininki. Tätä paremmin asiat voisivat olla vain jos tietäisin, että työt jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitä ei toisaalta ihan varmaksi taida tietää meistä kukaan.

Politiikan saralla on ollut nyt vähän hiljaisempaa. Viime vuosi oli rankka talouden tasapainottamisohjelman ja kuntaliitosselvityksen myötä. Istuin mukana molemmissa ohjausryhmissä ja kokouksia oli riittämiin. Olen pahoillani siitä, että kuntaliitos Pukkilan kanssa kariutui niinkin tunnepitoisessa valtuuston kokouksessa kuin Pukkilassa oli joulukuussa 2007.  Näissä asioissa järjen pitäisi olla johtotähti. Sydämellään näkee parhaiten ihan muissa asioissa.

Uuden vuoden uudet kujeet syntyvät monella rintamalla. Sepän Soitto on tänä vuonna kesäkuussa SEPÄNväliSOITTO eli emme järjestä pelimanniyhtyeiden sm-kisoja, vaan keskitymme kuuntelemaan hyvää kansanmusaa. Keisarin Kalaasit järjestetään kevättalvella 2009, mutta järjestelyt ovat jo kiivaassa vauhdissa. Kunnallisvaalit kutsuvat lokakuussa – niihin uppoaa taas paljon aikaa ja energiaa. Lisäksi henkilökohtaisella tasolla pitäisi sekä päättää että mikä minusta todellakin tulee isona että miten se tapahtuu.

Ihminen voi näköjään elää näinkin “vanhaksi” huomatakseen, että uusi ura on nenän edessä. Minä haluan ehdottomasti jatkaa työskentelyä koulussa monenlaisten oppilaiden kanssa. Kulttuurihissan opinnot eivät ole valuneet hukkaan, mutta kuinka rakennan niistä ja kasvatustieteiden opinnoista mielekkään kokonaisuuden onkin toinen juttu.

Toivottavasti vuosi alkaa myös teille mielenkiintoisena ja yllätyksellisenä!

Popularity: 2% [?]

Ilotulitteita Riihenmäen koulussa

November 16th, 2007

Juu-u, toinenkin viikko opena oli vauhdikas, eikä selvitty vailla vaarallisia tilanteitakaan. Onneksi ilotulitteet havaittiin heti ja opettajien valppaus esti pahemmat seuraukset. Jokelan tapaus on saanut meidät kaikki varuilleen ja olemme jollakin tavalla haavoittuvaisempia kuin ennen. Pienikin väkivallan tai uhkailun merkki otetaan todesta ja siihen puututaan ehkä hanakammin kuin ennen. Minusta se on vain hyvä. Oppilaiden ja opettajienkin pitää muistaa se tosiasia, että yhteiskunta on juuri niin turvallinen kuin sen heikoin lenkki. Kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen turvallisuutta edes ajattelemattomalla käytöksellä.

Tällä viikolla olin selkeästi enemmän emo kuin opettaja. Tilanteita oli joka lähtöön. Huumori ja huolehtiminen kulkivat käsi kädessä. Tuntien valmistelu jäi välillä viime tinkaan, mutta käsittääkseni meillä on ollut varsin mukava työilmapiiri joka tunnilla. Tietäisittepä miten hienoja visioita yseillä on ihanneyhteiskunnasta!

Kotiväki on käynyt kahden viikon aikana läpi vatsatautiepidemian ja nyt on meneillään flunssa. Hohhon. Vaikka koulussa on suorastaan ihanaa, on mukava viettää ansaittua viikonloppua. Kello on pian viisi ja valtakunnassa(ni) kaikki hyvin.

Popularity: 2% [?]

Ensimmäinen viikko opena

November 10th, 2007

Eka viikko lehtorin sijaisena on takana. Työ on mielenkiintoista ja haastavaa, jokseenkin erilaista kuin ehkä kuvittelin. Viikko on lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta tämä viikko jää mieleeni takuuvarmasti.

Opin vähintäänkin yhtä paljon kuin oppilaat, ehkä enemmänkin. Tuntien suunnittelu on vaatinut minulta todella paljon työtä.  Vasta viikon puolivälissä ymmärsin, että opettajilla todellakin on työkirja oppilaiden kirjan lisäksi. Siinä on monta hyvää kikkaa, jolla asia saadaan uppoamaan oppilaiden päihin. Tai eivät varmaan kokeneet opettajat niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen! Olen viettänyt monta iltaa yöhön saakka keksien pyörää uudelleen ja uudelleen.

Koska itse en ole muistikapasiteetiltani kovin hyvin varusteltu, en odota sitä oppilailtakaan. Koetan auttaa heitä soveltamaan tietoa, jota on kirjassa. Tutustumme seiskojen kanssa 1800-luvun ihmisen elämään luoden mielikuvahenkilön ja hänelle elämän. Kasien kanssa teemme powerpoint- tai juliste-esitystä talvisodasta. Toinen ysiluokka tekee samoin ppt esitystä, mutta aiheena on perheen talous. Toiset ysit koettavat päästä jyvälle talouden haasteista; inflaatiosta ja harmaasta taloudesta kirjoittamalla muistiinpanoja ja keskustelemalla aiheesta.

Mielenkiintoisinta koko hommassa on saada koko luokka toimimaan siten, että jokainen tekisi jotain ja oppisi tehdessään. Kun luokassa on 20 hyvin erilaista oppijaa, puuhaa riittää opettajallakin. Valitettavasti osa porukasta ei jaksa syystä tai toisesta osallistua tunnin toimintaan – pelkään, että itse asia jää vähintäänkin epäselväksi.

Ensimmäisinä päivinä turhauduin tähän todella paljon. Nyt tuntuu siltä, että jos nuori ihminen kaipaa koululta vain lämmintä ruokaa ja hyväksyntää, hän sitä saakoon. Vastavuoroisesti voi toivoa, että hän antaa toisille työrauhan. Osa ei anna ja se johtaa harmillisiin tilanteisiin, joissa opettajan arvovalta ja oppilaan uppiniskaisuus joutuvat vastakkain. Toistaiseksi ei ole tarvinnut jättää jälki-istuntoon, mutta voi olla, että tulen käyttämään erityisjärjestelyitä parin oppilaan kohdalla jatkossa.

Keskiviikon tapahtumat Jokelassa puhuttivat myös meillä. Monen lähes samanikäisen nuoren menehtyminen näin järkyttävällä tavalla nosti pelkkiä kysymyksiä pintaan. “Mitä jos meillä…”, “mitä jos kohtaan…”, “mitä voimme tehdä toisin?” Näihin ei ole oikeita vastauksia. Kerroin, että meidänkin koulullamme on ohjeet kriisitilanteita varten ja että opettajia pitää ehdottomasti totella jos tulee sellainen hetki omassa koulussa eteen. Silloin viimeistään uskotaan aikuisen sanaa.

Päällimmäinen tunne itselläni on se, että opettajien tulisi olla ensisijaisesti psykologeja ja toissijaisesti oman aineensa asiantuntijoita. Tämä siksi, että kovin moni tilanne luokassa ajautuu suotta eipäs-juupas -asteelle, jossa kukaan ei selviä voittajana. Yllättävän moni muuten todella fiksu kaveri ajautuu näyttelemään luokan kovista. Nämä kaverit ovat kuin sulaa vahaa kahdenkeskisessä juttelussa, mutta muiden edessä kivikasvoja vailla vertaa. Rooli on vietävä läpi, vaikka oikeastaan ei ehkä haluaisikaan.

Menen maanantaina mielelläni töihin. Suorastaan odotan, millaisia pähkinöitä oppilaat tarjoavat opettajalle. Suurin osa tämän viikon pähkinöistä koski tapaa, jolla lähestytään toista ihmistä. Vain pieni osa käsitteli tiedonsiirtoa opettajan ja oppilaan välillä.

Aikanaan koululaisena en kuvitellut sekuntiakaan viihtyväni opettajana. Ilmankos vei näin kauan nähdä, että tämä on varteenotettava vaihtoehto minulle kasvettuani isoksi.

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 2% [?]

4a55dbdc6c