Ulkona on aivan mahtava auringonpaiste, jossa kasvava nurmikko kylpee. Kevät on aivan kamalan ihana! Paras aika vuodesta, ehdottomasti. Nyt suunnitellaan kukkaloistoa, kasvimaalle istutettavia syötäviä ja salaa kaikilta haaveillaan yhdestä jos toisesta uudesta rakennelmasta. Sielun silmin voi nähdä loppukesän kukkaloiston ja haaveilla puutarhajuhlista kesä- ja elokuulla. Onneksi on juhlia tiedossa, se antaa taas vauhtia keväisille töille ikkunoiden pesusta pihamaan kuopsuttamiseen.

Nyt on pesty ikkunoita ja leikkimökki ja kuvattu kevättä. Seuraavaksi suunnittelemaan Sepän Soittoa! Kyllä tästä kesä taas pian tulee ja kärpäset, lämpö, energia ja kevyet vaatteet.

Popularity: 6% [?]

No huh, sainpas kotisivut taas toimimaan. Voipi mennä hetken aikaa, etten uskalla edes yrittää päivittää näitä toimivia sivuja yhtään tätä hienommiksi. Tuli kylmä hiki, kun ensin poistin vanhat sivut ja sitten koetin ladata uudet – vaan nepä eivät toimineetkaan. Tuli käytyä aika monilla sivuilla ja keskustelupalstoilla ympäri maailmaa, jotta löytäisin Sen Oikean keinon korjata aikaan saamani ongelman. Opin taas monta uutta hienoa asiaa. Niin kuin haasteista yleensä oppii. Lopputulos oli kuitenkin vanhojen sivujen lataaminen uudelleen käyttöön. Pitää odottaa, että uudesta versiosta löytyy asiallinen paketti myös suomeksi – ja riittävällä tuella.

Tällä viikolla olen ollut sijaisena taas koko rahan edestä. Uskokaa pois, joskus kaksi päivää riittää kaatamaan uupuneen open levon äärelle. Päivittäinen liikuntaharrastus vielä työpäivän päälle ja kylläpä uni maittaa.

Teimme eilen illalla (lue myös yöllä) Lapsiperheiden Etujärjestön kannanoton kuumana käytävään keskusteluun päivähoitomaksujen tarkistuksista.  Tänään saapui postissa aivan upea jäsenkortti, jolla saa jo vaikka mitä alennuksia. Kannattaa olla Lapen jäsen – myös siksi, että kauttamme saa äänensä oikeasti kuuluviin.

Vuosikokouksessa 26.4. luovutan puheenjohtajuuden eteenpäin hyvillä mielin. Monta uudistusta (kotisivut, jäsenkortti, talouden tasapainotus, lehtiuudistus) on viety loppuun ja monta uutta asiaa on muhimassa. On aika luovuttaa, kun oma aika ei riitä kaiken tekemiseen erittäin hyvin. Vähempi ei mielestäni Lapessa enää riitä.

Nyt syvennyn erityispedagogiikan opiskeluun. Parhaillaan luen kirjaa Erityispedagogiikka ja varhaislapsuus. Suosittelen erityisesti varhaiskasvattajille – myös kotona!

Ihanaa, että sivut toimivat jälleen!

Popularity: 5% [?]

Seurattuani kukkahattu vinossa lapsiporno-aiheista keskustelua, olen nähnyt kuinka pihalla me tämän netin kanssa olemmekaan. Haluan pistää lusikkani tähänkin soppaan ja vähän selventää, mistä on oikein kyse.

Valtaosa meistä tuntee sadun Liisa ihmemaassa. Ihmemaahan päästään sadussa peilin kautta. Internet on kuin peilin ihmeellinen maailma. Se heijastaa todellisuutta olematta täysin sitä.

Leikitäänpä, että netissä toimii mm. blogistan-niminen verkosto (kaupunki), jossa on paljon jäseniä (asukkaita). Nämä jäsenet tuntevat toisensa pääosin salanimillä ja keskustelevat toistensa kanssa uskoen mielikuvaan, joka on syntynyt käydyn keskustelun ja siinä pudonneiden tiedonmurusten avulla. Fyysisesti keskustelijat ovat neljän seinän sisällä. Syntyy illuusio turvallisuudesta.

Blogistaniassa on valtavasti mukavia ihmisiä, jotka avoimesti kertovat itsestään ja harrastuksistaan. Siellä jaetaan elämän iloja ja suruja, valokuvia ja runoja. Syntyy positiivisia verkostoja. Syntyy siellä myös muunlaisia verkostoja, aivan kuten normaalielämässä. Koska jokainen meistä tietää mikä on oikein ja mikä väärin, ne, joiden puuhat eivät kestä päivänvaloa, pysyttelevät varjossa. Heidän kättensä jälkiin ei kovin helposti törmää. Se ei tarkoita, etteikö blogistanian varjoissa kuitenkin tapahtuisi kaikkea sitä, mitä normielämässäkin.

Tavallisessa elämässä olemme tottuneet siihen, että jokaisessa maitokaupassa on lehtihylly ja sen ylärivillä koreilee vino rivi pornolehtiä. Aikuiset saavat tehdä keskenään mitä haluavat ja lasten oletetaan katselevan kaupassa vain lattialle.

Meistä ei kenestäkään ole ok, jos hyllyllä on lapsista otettuja pornokuvalehtiä. Sehän on rikollista ja tuomittavaa. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että on aikuisia, joiden mielestä lapsiporno on (mitä lie, kivaa?).

Normikaupassa näihin kuviin ei siis törmää, sillä niiden myyminen johtaisi syytteisiin ja kaupan lopettamiseen.

Netissä tilanne on toinen. Sen kautta on helppo levittää kuvia ja materiaalia. Kuten aiemmin sanoin, varjoissa on toimintaa, vaikkemme me sitä huomaisikaan. Muistetaan myös, että netissä on vain sellaista materiaalia, jonka ihminen sinne laittaa. Mitään ei tule ulkoavaruudesta, ei kissojen tai koirien toimesta. Vain me ihmiset tuotamme sinne sisältöä.

Nyt blogistanian maitokaupan ylähyllyltä on löytynyt lapsipornoon liittyviä kuvia. Se synnyttää monenlaista paniikkia. Syntyy ymmärrettävästi toive, että poliisisetä partioisi blogistanin kujilla ja kaduilla, jotta lapset voisivat edelleen vaeltaa siellä yksin ja silti vanhempien mielestä turvassa. Blogistaniassa ei kuitenkaan ole riittävästi poliiseja estämään huonoissa aikeissa olevia ihmisiä riistämästä toisiaan. Niinpä on keksitty sensuurilista, joka on blogistaniassa kaupan ylähyllylle viritetty verho, joiden yli on vedetty keltamusta poliisin nauha “Pääsy kielletty!”. Jos lapset eivät tämän jälkeen tajua nostaa katsettaan ylähyllylle, niin johan on kumma. Ja aina löytyy joku sellainenkin vikkeläjalkainen, joka vanhempien kielloista huolimatta kipittää katsomaan, mikä on kiellettyä.

Emmehän me anna normielämässäkään lasten vaellella yksin pitkin kaupunkien katuja sokeasti luottaen kaikkien vastaantulijoiden hyvyyteen.  Pitää tuntea pelin henki, tietää missä on turvallista. Ja eritoten neuvoa lapsia!

Vanhemmille: Internet ei ole lasten päivähoitopaikka. Siellä ei ole poliisisetää tai naapurin tätiä heristämässä lapsille sormea, jos jotain ikävää on näköpiirissä.  On vanhempien tehtävä neuvoa turvalliset sivut ja huolehtia, että niillä pysytään ja jutellaan vain tutuille. Jokaisen aikuisen pitäisi olla kiinnostunut lastensa harrastuksista. Sama pätee netissä.

Lapsille: Netissäkin pitää tuntea turvallisuussäännöt. Jos sanotaan, että vieraan ihmisen matkaan ei saa lähteä “oikeassa elämässä”, niin sama pätee myös nettituttavuuksiin. Ja jos haluat tavata sen nettikaverisi, “15-vuotiaan Jeren”, kerro hänestä ensin kavereille ja vanhemmillesi ja anna heidänkin tutustua Jereen. Sillä voi olla, että kyseessä onkin 50-vuotias Masa, joka on uskotellut jotain aivan muuta. Netin ihmemaailmassa se on totista totta!

Sensuurilistat eivät suojele lapsia. Edes me vanhemmat emme aina pysty siihen, mutta koetetaan edes. Totuuden myöntäminen on kaiken alku. Maailmassa on myös pahoja ihmisiä.

Popularity: 8% [?]

Mäntsälän kunnassa eletään onnellisia aikoja. Uusia kuntalaisia tulee tasaista vauhtia ja asukasmäärä kasvaa ennakoidusti. Mäntsälä houkuttaa etenkin lapsiperheitä. Enkä sinänsä ihmettele lainkaan. Meillä on matalaa, lähes tiivistä rakentamista keskustassa ja kyliäkin jokaiseen makuun.

Ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa päivähoito, johon ei haluta sitoa rahaa ja työvoimaa, kuten pitäisi. Jokainen lapsi hoidetaan jossain. Joko kotona, päiväkodissa, perhepäivähoitajalla tai ryhmäperhepäiväkodissa. On selvää, että jokaisen lapsen hoito maksaa kunnalle jotain.

Kotihoidontuki antaa perheille jonkinlaisen mahdollisuuden selvitä taloudellisesti silloin, kun lapsi tai lapset hoidetaan kotona. Kelan maksama tuki maksetaan kunnan varoista. Päivähoitokustannukset puolestaan ovat ymmärrettävästi suuremmat kuin perheiden maksamat päivähoitomaksut. Sillä tavoin yhteiskunta auttaa lapsiperheiden vanhempia käymään töissä.

Sitä minä en ymmärrä, miksi päivähoitotarve tulee aina ikäänkuin yllättäen. Miksi me emme ole päässeet tilanteeseen, jossa sekä kotihoitoa tuetaan riittävästi että rakennetaan riittävän isoja päiväkoteja? Kun me haluamme aikuisia hyviä veronmaksajia, niin saamme lähes aina kaupan päällisinä lapsia, joiden hyvinvointia mittaamalla kunta voi katsoa itseään peilistä.

On totta, että itsekin valtuutettuna olen ollut enemmän huolissani mahdollisuudesta hoitaa lapsia kotona kuin päivähoidon tilaongelmista. Otaksuin kai, että ne, jotka haluavat lapset päiväkoteihin huolehtivat myös siitä, että päiväkotipaikkoja on riittävästi. Näin ei ole käynyt. Nyt olemme tilanteessa, jossa lasten hoitopaikat ovat kiven alla ja uutta päiväkotia ei ole edes aloitettu rakentamaan.  Lähivuosina tulemme tarvitsemaan vähintään kaksi uutta päiväkotia keskustan alueelle. Tämä on seurausta siitä, että kotihoitolasten määrä vähenee ja perhepäivähoitajia jää enenmmän eläkkeelle kuin saamme uusia tilalle.

Minusta meillä on vain yksi järkevä etenemismalli. Maksamme vaikka pientäkin Mäntsälä-lisää ja parannamme perhepäivähoitajien työehtoja. Sillä tavoin perheet voivat pidentää lasten kotihoitoaikaa (ja isät, tervetuloa osallistumaan näihin talkoisiin!) ja lapset voivat aloittaa päivähoitouransa perhepäivähoitajan hellässä hoidossa pienessä ryhmässä. Ja kunta voi siirtää sen toisen päiväkodin rakentamista vielä vähän eteenpäin.

Olen kyllästymiseen asti puhunut pienistä ryhmistä ja kotihoidosta – lapsen edusta. On selvää, että isossa ryhmässä stressitekijät ovat aivan omaa luokkaansa. Koulumaailmassa tämä tiedetään jo, mutta miksei tähän samaan asiaan puututa pienten lasten kohdalla? On saatava laki, joka määrittelee kuinka monta tietyn ikäistä lasta voi enimmillään olla päivähoitoryhmässä. Ja minusta lakiin pitäisi myös kirjata lapsen työpäivän pituus, jota ei saa ylittää.

Miten niin kallisarvoinen asia kuin lapsi voikin jäädä aikuisten jalkoihin?  Asuntolainat, koulumatkat ja pitkät hoitopäivät on ratkaistavissa, jos on todellista halua tehdä lapsen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä valintoja. Mikä sitten on lapsen paras? Sitä voi kysyä lapselta, se näkyy hoidossa ja se näkyy koulussa. Joskus lapsen paras suorastaan huutaa poissaoloaan.

Popularity: 2% [?]