Huurrepuu Mäntsälässä tammikuussa 2010

Köllöttelen kotosalla sitkeän flunssan kourissa ja jäin pohtimaan politiikan vaikeutta. Miksi niin sanottu tavallinen kansa ei ole innostunut politiikasta, miksi politiikassa mukana olevistakaan vain harva jaksaa innostua ja miten me saisimme palautettua mielenkiinnon politiikkaan.

Meidän yhteiskuntajärjestelmämme on sellainen, että viranhaltijat esittelevät ehdotuksensa päättäjien päätettäväksi. Tarkoitus lienee, että toisaalta asioita hoidetaan ammatillisesti ja lainopillisesti oikein ja toisaalta päätöksentekoon otetaan mukaan arvot ja tulevaisuuden näkymät. Päättäjät eivät tee esityksiä eivätkä viranhaltijat tee päätöksiä, jotka hallintolain mukaan kuuluvat päättäjien toimivaltaan. Eli molempia tarvitaan, jotta syntyy järjellisiä päätöksiä.

Viranhaltijat ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka tekevät työtään ja saavat siitä palkkaa. Kunnallispoliitikot ovat mukana omasta vapaasta tahdostaan saaden nimellisen korvauksen työstään.

INTO
Aloittaessani kunnallispolitiikan parissa vuonna 2004 ehdokkaana, olin innokas ja tiedonjanoinen. Tutustuin paikallisiin pitkän poliitikon uran tehneisiin ihmisiin ja hämmästelin heidän tietotasoaan. Paljon tarttuu hihaan vuosien varrella, mutta paljon myös menetetään. Yksi tärkeimmistä asioista on innokkuus, into, intohimo. Se on voima, joka ajaa ottamaan asioista selvää, tekemään aloitteita, järjestämään tilaisuuksia. Ilman innokkuutta politiikka on varsin väritöntä, ennakoitavaa ja latteaa. Ja siten omiaan etäännyttämään tavallisen kansan politiikasta.

Harrastan muitakin asioita kuin politiikkaa ja ero on käsin kosketeltava. Kun ryhmä kansanmusiikista innostuneita kokoontuu yhteen, puheensorina on valtava ja ideamylly jauhaa loputtomasti. Jos yksi väsyy tai elämäntilanne hankaloittaa osallistumista, toinen hyppää remmiin ja asiat sujuvat.

Valtuuston kokouksissa sen sijaan puhuttavaa tuntuu usein olevan kovin vähän, tärkeät päätökset herättävät jonkin verran keskustelua, mutta intohimo on karissut useimmalta. Talousluvut ajavat arvojen edelle, vähästä on vaikea jakaa kaikille.

Paikallisissa poliittisissa yhdistyksissä tilanne on sama, se into, joka harrastuksessa tulisi näkyä ja kuulua on poissa. Moni pettyy demokratian hitauteen, siihen, että ne todelliset vaikuttamisen paikat ovat vähissä. Silti pitäisi nähdä, että jokainen kunnallispolitiikassa oleva antaa tärkeintään yhteiseen pottiin: aikaansa. Se, että on kiinnostunut asioista, ottaa selvää ja osallistuu päätöksentekoon on aina jostain muusta pois. Perheeltä, harrastuksilta, jopa työltä.

MEDIAN VALTA
Politiikka näkyy ulospäin lähinnä median kautta. Mikäli toimittaja X kirjoittaa tehdyistä päätöksistä alinomaa kriittiseen sävyyn ja korostaa tehtyjen päätöksien huonoja puolia, hän samalla viestittää lukijoilleen, että politiikassa ei ole mitään hyvää. Se on täysin sallittua, mutta onko se totuus?

Media pitää sisällään paljon muutakin kuin telkkarin, lehdet ja radion, jotka toimivat ammattitoimittajien työareenana. Internet on tullut jäädäkseen ja sen avulla poliittiset puolueet sekä ihmiset näiden puolueiden takana pystyvät kertomaan tavoitteistaan, innostaan ja intohimostaan ohi toimittajien.

Silti haluaisin tutustua sellaiseen toimittajaan, joka näkisi arvon kunnallispolitiikkaan ryhtyneen ihmisen teoilla. Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta joskus olisi tärkeää nähdä myös kiitoksen paikka.

POLIITIKON VALTA
Harva meistä kunnallispäättäjistä on kovin karismaattinen tai vallanhimoinen. Useimmat meistä ovat mukana siksi, että haluavat omalta osaltaan olla parantamassa maailmaa siihen suuntaan, jonka kokee tärkeäksi. Kunnissa tehtävät päätökset voivat vaikuttaa pieniltä, mutta ne vaikuttavat meihin tavallisiin ihmisiin, kuntalaisiin ja ovat siksi merkitykseltään suuria.

Poliitikon valta perustuu kuntalaisten antamiin ääniin ja se sisältää myös vastuun. Päätökset on tehtävä siten, että ymmärtää niiden seuraukset. Siksi on tärkeää kysyä, kyseenalaistaa ja neuvotella. Siksi pitää kohottaa intoaan ja jaksaa suhtautua asioihin intohimoisesti.

Politiikka ei ole tylsää eikä harmaata. Poliitikot eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä oman edun tavoittelijoita. Politiikan arki on keskustelua, kompromisseja ja uuden tiedon omaksumista. Kannustamista ja kiitoksiakin tarvitaan, jotta meillä on jatkossakin kunnallispoliitikkoja.