Onhan ollut merkillisen värikäs syyskuu. Ulkona värit ovat huomiota herättävän kauniit ja mediassa kuohuu ja ryöpyyää. Moni facebook-kaveri on käynyt metsässä sienestämässä hurjia saaliita ja puolikoitakin on saatu. Miten ihmeessä sitä ehtisi kommentoida kaikkea? No ei mitenkään, mutta koetetaan edes.

LENTOKENTTÄHANKE
Mäntsälän valtuuston kesällä hyväksymään strategiaan on ilmestynyt lentokenttäselvitys. Valtuuston strategiaseminaarissa sana lentokenttä esiintyi yhden “cafen” aikana, eikä siitä käyty lainkaan sen laajuista keskustelua, jota näin suuren hankkeen selvitystyön aloittaminen vaatii. Olen tuonut kantani esiin monella taholla, mutta tulkoon se kirjatuksi tännekin: minä en missään tapauksessa halua Mäntsälään lentokenttää. Se ei tule olemaan harrastajien suosiman Malmin kentän klooni, vaan Mäntsälään sijoitettuna lentokenttä suunnitellaan ottamaan vastaan osa Hki-Vantaan rahtilennoista ja chartereista. Kyse on niin liikennemäärien lisääntymisestä kuin lentomelusta, jota ei tajua jos ei ole asunut Hki-Vantaan läheisyydessä. Minä olen, enkä totisesti haluaisi asua enää.

En ymmärrä millä lihaksilla koko hanketta täällä selvitetään, sillä kunnanhallituksen “valmistelussa olevat asiat” -listalla ei ole mainintaa lentokentästä. Ehdoton EI sisältää myös paheksuntaa salailevaa valmistelua kohtaan!

VAALIRAHA
Vihreänä olen ollut velvoitettu olemaan avoin myös vaalirahoituksen suhteen. Minusta on ollut häkellyttävää seurata viime aikojen vaalirahakeskustelua, jossa monen puolueen nokkahahmot syyttelevät muita – etupäässä mediaa – vaalirahajulkisuudestaan, mutta eivät ole valmiita toimimaan läpinäkyvin periaattein. Oletan, että kokoomuksen, keskustan, demareiden ja vassareiden tukijat kykenevät samaan avoimeen tukeen kuin vihreidenkin. Jos ei, homma haisee pahalle välittömästi.

Ay-liikkeen tuki on yhtä väärin kuin erilaisten säätiöidenkin. Ei siksi, että Vihreillä ei ole sellaista rahasampoa, vaan siksi, että näiden liikkeiden ja yhdistysten sekä säätiöiden varat kerätään henkilöiltä, jotka eivät pääse vaikuttamaan keitä heiltä kerätyillä varoilla tuetaan. Jos kuuluisin johonkin liittoon, eroaisin välittömästi mikäli kuulisin rahojeni kuluneen minulle epämieluisten ehdokkaiden tukemiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla nyt ja tässä, kuka tai ketkä ovat tukeneet mäntsäläläisiä puolueita kuluneissa vaaleissa. Minä voin vihreiden osalta kertoa, että tukea on saatu lähinnä omalta puolueelta ja ehdokkailta itseltään. Kuinkas on teidän laitanne?

Kevät on kulunut ihan hurjassa vauhdissa, mutta nyt vihdoin on aika hetken hengähtää ja ihailla sitä kaikkea, mitä luonto meille tarjoaa.

Västäräkki on nähty jo aikapäiviä sitten, mutta yhtään pääskystä en ole vielä nähnyt. Kesä ei siis ole ihan vielä totta. Vappu oli lämpöisin naismuistiin ja se on saanut kevään suorastaan pursuamaan piiloistaan. Skillojen sininen meri leviää vuosi vuodelta laajemmalle pihallamme. Se on sykähdyttävää ja suorastaan kuristavan ihanaa. Suomen suvi kun on niin kovin lyhyt, kevät vielä lyhyempi. On jo ennakkoon ikävä tätä valoisuutta.

Kevään kanssa käsikynkkää kulkevat monet juhlat. Koko 14 jalkainen perheemme on syntynyt keväällä ja juhlia on vietetty harva se viikko. Viimeisetkin juhlat vietettiin eilen. Sitten alkaa ansaittu tauko juhlinnassa.

Luottamustoimissa on ollut kaikenlaista säätöä sen lisäksi, että on pitänyt ottaa tiukasti kantaa kouluverkkoon. Perusturvalautakunta on osoittautunut mielenkiintoiseksi tahoksi. On ollut mukava huomata, että valtaosa porukasta on aidosti kiinnostunut ja keskustelu käy vilkkaana.

Vielä muutama kuvamuisto vapusta. Eipä olisi pitkä vapaa voinut tulla parempaan ajankohtaan. Nyt on nautittu auringosta, ystävistä, ruuasta ja juomasta. Puhumattakaan perheen kanssa vietetystä rauhallisesta yhdessäoloajasta. On vain oltu olemassa – joskus sekin on ihan mahtavan erilaista.

Viimeinen lomapäivä kuluu parhaillaan. Eilen nautimme loman rippeistä ystäväperheen kanssa ja kuinkas muuten kuin ruokaillen. Tällä kertaa teemana oli kotimaiset vihannekset ja marjat. Niitä käyttäen syntyikin monenlaista hyvää.

Keskimmäisen lapsen vehnä ja soija (yms) -allergian johdosta olemme oppineet käyttämään entistä monipuolisemmin muita viljoja ja olen siitä todella iloinen. Meillehän eivät käy gluteenittomat jauhot niiden soijapitoisuuden takia.

Alkuruokana söimme kukkakaalikeittoa, josta opin, että veden ja kaalin väliseen suhteeseen pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Keittoa oli riittävästi, mutta makua olisi voinut olla vielä enemmän Currytahnanokare jokaisen lautasella auttoi kuitenkin ja lopputulos oli ihan ok.

Pääruokana tarjottu vuohenjuusto-sienipiiras sai pohjakseen ärhäkämmän ohra-ruispohjan. Sen seuraksi mies paistoi kinkkupiirakan vehnätaikinapohjaan. Minä pidin enemmän ensin mainitusta pohjasta. Piirakoiden seuraksi tein yksinkertaisen  kurkku-tomaatti -salaatin.

Jälkiruuaksi maistui kesäomenista on tehty piirakkaa ja jäätelö sekä punaherukoista valmistettu tallimestarin kiisseli. Tein omppupiirakkaan pohjan, jossa piimän, soodan ja rasvan lisäksi oli ohrajauhoja. Ihan mielettömän hyvää verrattuna “lällyihin” vehnäjauhoihin.

Olemme tietysti oppineet iloitsemaan aina uusista löydöistä, eivätkä tämän perheen lapset kovin helposti toru ruuan makua. Ovat onnellisia, kun löytyy jokin ruoka, jota koko perhe saa ja voi yhdessä syödä. Se on reilua myös keskimmäistä kohtaan, ei nimittäin ole kovin hauskaa olla aina SE silmätikku, jolla on erilaiset ruuat ja herkut. Minä puolestani olen korviani myöten täynnä surkuttelua erikoisruokien valmistuksen vaikeudesta: Olen iloinen, että lapseni voi sentään syödä näinkin terveellisesti ja kasvaa ja voi hyvin. Ja olen myös kävelevä esimerkki siitä, että ruuanlaitosta innostumatonkin ihminen osaa halutessaan valmistaa vehnätöntä ja soijatonta ruokaa. Ne eivät ole perusedellytyksiä onnistuneelle ruualle.

Kesäomenapuumme on ratketa hedelmiensä painosta. Puu itse on vielä pieni, joten sen sato saa oksat vääntymään maata päin. Pitänee lähteä helpottamaan puupolon oloa.