Archive for the ‘Liikkuminen’ category

« Older Entries
Newer Entries »

Venyy, venyy!

September 18th, 2008

Olenhan muistanut mainostaa uutta kuntoiluohjelmaani? Tiedän, olenhan minä. Mutta ihan vielä ainakin yhden bloggauksen verran haluan kertoa, että kunnollisuus on Kivaa! Olin aamulla pian kahdeksan jälkeen kuntosalilla ja lennossa päätin, että nyt on tiiviin ja lyhyen ohjelman vuoro.  Se alkaa viiden minuutin kiivaalla soudulla ja kuljettaa sen jälkeen läpi vapaiden painojen viidakon.

Askelkyykky painojen kera on sellaista rutistusta, että etureisilihas on ratketa. Ekakerroilla tuntui, että kyyneleet valuvat silmistä ennen kuin jaksan sarjan loppuun. Tänään tein tämän tehoharjoitukseksi kutsumani sarjan viidennen kerran ja mitä ihmettä? Kyykyt, vatsaliikkeet ja muut menivät lähes omalla painollaan. Hyvänen aika, millä vauhdilla lihakset uskovat, etten aio jättää tätä kuntoprojektia kesken.

Painohan ei tunnetusti kuntosalilla juuri putoa. Olisiko pari kiloa, jos sitäkään, elopainoa vähemmän. Mutta mikä sisäinen ryhti ja ero jaksamisessa! Jos on elänyt varsin kunnotonta elämää kymmeniä vuosia, eivt tuloksetkaan heti silmille loista. Motivaation saan kuitenkin pään sisäisellä hyvinvoinnilla. Päätä ei enää ympäröi uupuminen vaan se kauan kaipaamani elämän ilo! Huomasin tänään nauravani ääneen itsekseni. No, siihen nauruun antoi kokoomus hyvän syyn.

Harjoituksen jälkeen venyttelen usein ihan itsekseni salin perällä. Tuntuu hyvälle saada kaikki lihakset oikein pitkiksi kovan harjoituksen päälle. Enää en vaihtaisi oloani entiseen! Mielikin venyy kunnon kohotessa. Suosittelen!

Popularity: 3% [?]

Comments Off »

Posted in Blogi, DiipaDaapa, Liikkuminen

Kunnossa kaiken ikää

September 11th, 2008

Pitkän vitkuttelun ja pohdinnan jälkeen otin keväällä itsestäni niskalenkin ja ryhdyin kunnolliseksi. Hankin jäsenkortin kuntoklubille ja samalla henkilökohtaisen kunto-ohjelman. Ruokaa en luvannut vähentää tai valiota muuttaa, mutta jokin tunne sisälläni sanoi, että nyt jos koskaan. Ja niin on viikko-ohjelmaan kuulunut jo pitkään lenkki salille useita kertoja viikossa.

Jostain syystä – tai no, 15 vuoden vähäisemmän liikunnan takia – tuloksia on varsin vähän, eivätkä nekään juuri silmille loista. Tärkein on kuitenkin tämä jaksamisen laatu, joka on parantunut huomattavasti. Vaikken vieläkään jaksa kuvitella juoksevani kymmentä kilometriä putkeen, jaksan hoitaa työn, lapset, kaikkien harrastukset ja nämä omat vapaaehtoistyöni suhteellisen hymyssä suin. Stressiä on, mutten koe sitä kuten ennen. On hyvä olla ja sehän on kuntoilun päätarkoitus.

Vaaka tai mittanauha eivät riitä motivoimaan, mutta se hyvä olo, joka syntyy itsensä voittamisesta, rankastakin harjoittelusta, taitojen ja voimien kasvamisesta, se antaa voimaa lähteä uudelleen ja uudelleen liikkeelle.

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja, Mikael Fogelholm sanoi kerran minulle, että ero hyväkuntoisen ja huonokuntoisen kolmekymppisen välillä ei ole suuri. Sen sijaan ero hyväkuntoisen ja huonokuntoisen seitsenkymmpisen välillä on jo iso juttu. Olen samaa mieltä. Liikun nyt, jotta vanhuksena olen vetreä kintuistani ja terävä nupistani.

Se, että säästän eläkettäni varten ja kuntoilen vanhuuttani varten ovat omat panokseni tulevaisuuteen. Voihan olla, että teen sen turhaan, mutta mikäs tässä elämässä on varmaa? Ainakin tunnen tekeväni oikein. Siinä sitä on palkintoa kerrakseen.

Popularity: 1% [?]

Comments Off »

Posted in Blogi, Liikkuminen

Kulttuuria kummempaa

August 17th, 2008

Tekipä todella hyvää päästä puolison kanssa kaksin katsomaan Ohkolan teatterin kesänäytelmää Akkaralli. Kyseessä oli näytäntökauden viimeinen esitys, joten meno oli sekä varmaa että rentoa. Taivas, miten nauroin Tommi Nurmilaineen Veijo Hurmalaiselle, jonka hiustupsun muistan eräästä Elvistä käsitelleestä näytelmästä…

Kiitos Ohkolan nuorisoseuran aktiiviselle jäsenistölle onnistuneesta teatterielämyksestä! On ihana kun voi istahtaa penkille ja päästä irti arjesta huolineen. Saa seurata hulvattomien vekkulien naurattavia kommentteja elävästä elämästä. Harrastajateatteri on parhaimmillaan näyttelijöiden venymistä oman arkisen minän ulottumattomiin.

Keski-Suomen murre taipui kohtuudella ja musiikki elävöitti suorastaan maukkaasti näytelmää. Ensi kesänä Ohkolassa on suurempi puserrus edessä. Luvassa on nimittäin Täällä pohjantähden alla -näytelmä. Sitä ohkolalaiset tekevät yhdessä Järvenpään teatterin kanssa.

Perjantaina sai Mäntsälässä ensi-iltansa Eino Leinon elämästä kertova Jumalten keinu -näytelmä. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Kirsti Manninen. Vielä en ehtinyt mukaan katsomoon, mutta pian se on tehtävä. Mäntsälässä on kolme(!) toimivaa ja todella aktiivista harrastajateatteria. Me saamme nauttia teatterista monta kertaa vuodessa, eikä todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Ja mikä tärkeintä, mäntsäläläiset saavat itse osallistua teatterin tekemiseen ei yksin katsojina vaan näyttelijöinä, lavastajina, puvustajina, tuottajina tai lipunmyyjinä. Teatteri pitää mielen korkealla. Kyllä sitä kannattaa tukea!

Tässä Mäntsälän Uutisten päätoimittajan pääkirjoitus viime viikolta:

Teatterielämästä matkailuvaltti

Latoteatterin Eino Leino-aiheinen näytelmä saa ensi-iltansa perjantaina. Jo viime kesänä Jokelanseudun pienessä, mutta pippurisessa teatterissa rikottiin yleisöennätyksiä ja toivottavasti nytkin penkit täyttyvät. ”Jumalten keinu” kun on harvinaisen haasteellinen näytelmä niin tekijöille kuin katsojille. Se ei ole kesäteatterien vakiokohellusta, vaan siinä uidaan elämän syvissä vesissä ja samalla kunnioitetaan Eino Leinon upeaa tekstiä.

Mäntsälä on todellinen teatteripitäjä, sillä Latoteatterin lisäksi Mäntsälän kesää riemastuttavat omilla teatteriproduktioillaan Ohkolan teatteri ja Mäntsälän teatteri. Kolme tasokasta harrastajateatteria runsaan 19.000 asukkaan kunnassa saattaa olla jo Suomen ennätys. Mäntsälän teatterimainetta kannattaa kehittää ja hyödyntää. Pääasia on luomisen vimma ja tekemisen ilo, mutta kuka tietää miten Mäntsälän teatterielämä tulevaisuudessa hyödyttää kunnan matkailuelinkeinoa?

…

Mäntsälän vilkas teatterielämä voi tulevaisuudessa olla nykyistä enemmän se tekijä, joka saa kesämatkailijat pysähtymään paikkakunnalle. Se edellyttää teatteri-ihmisiltä akviivisuutta, mutta myös kunnantalolla voitaisiin pitää pari palaveria siitä miten asiaa voidaan hyödyntää kunnan markkinoinnissa. (14.08.2008)

Olen Kai Jauhiaisen kanssa samaa mieltä. Kulttuuria kannattaa tukea.

Popularity: 5% [?]

1 comment »

Posted in Blogi, Kulttuuri, Liikkuminen, Politiikka

Turvallista matkaa

August 13th, 2008

Koulutie on paikka, johon ihminen palaa usein aikuisenakin, ainakin unissaan. Minäkin asun unissani aina lapsuuden kodissani ja maisemat ovat kuin 12 vuoden ajalta koulutien varrelta. Koulutieni oli lyhyt ja turvallinen; koulut olivat lähellä toisiaan kävelykadun varrella. Se on modernia ajattelua 1970-luvulta.

Vein omia lapsiani hoitoon pari vuotta Mäntsälän kirkonkylän koulun ohitse. Jokainen aamu osuimme pahimpaan liikenneruuhkaan, jossa sekaisin seikkailivat pienet ja isot koululaiset, koulukyydit, vanhemmat tuomassa lapsiaan jalan, pyörillä ja autoilla. Kirkonkylän koulun pihaan ajetaan autollakin “kävelykatua” pitkin. Kadunpätkän alku- ja loppupäässä on autotie. Toisessa päässä on parkkipaikka. Siitä huolimatta, että lapset olisi voitu jättää autoista kävelykadun jompaan kumpaan päähän, autoilijat ajavat mahdollisimman lähelle koulun pihaa, siis “kävelykadulle”. Käytän heittomerkkejä siksi, että tämä mielestäni luontevasti kävelykaduksi nimettävä pätkä oikeasti on jokin sekalainen kuja, jossa tosiaan saa ajaa ihan millä menopelillä tahansa. Tai ainakin näyttää saavan.

Alakoululaiset ovat lapsia. Kykenemättömiä lukemaan liikennettä, impulssiivisia, hetken mielijohteesta kääntyviä, nauravia ja kilpaa juoksevia pieniä ihmisiä. Kuinka kukaan aikuinen edes uskaltaa ajaa autolla lapsiparven sekaan?

Eilen uutisoitiin Vehkalahdella sattuneesta onnettomuudesta, jossa alakoululainen pyöräili koulun pihaan lapsensa jättäneen autoilijan alle. Siis koululainen ajoi auton alle. Autoilija ei uutisen mukaan ajanut pyöräilijän päälle? Vahinko on vahinko, mutta tämäkin vahinko olisi ollut kenties vältettävissä järjestämällä koulun läheisyyteen pysäkkialue, jolle lapset voi autosta turvallisesti jättää aiheuttamatta vaaratilannetta muille koululaisille.

Peltilehmät ja koulutien kuninkaalliset

Tokaluokkalaisemme ajoi tänään ensimmäistä kertaa pyörällä kouluun. Hänet on siihen valmennettu erittäin hyvin. Olemme vuosia pyöräilleet yhdessä kaikkialle Mäntsälän keskustan alueella. Lapsi ensin, minä sitten. Ja olen opettanut jokaisen risteyksen, olen puhunut liikennesäännöistä, opettanut liikennemerkkejä, varoittanut autoilijoista. Tiedän, että lapseni on erittäin tarkkaavainen ja varovainen liikenteessä. Hän ei luota autoilijoihin tai näiden havainnointikykyyn.

Toivon, että jokaisella (Mäntsälän) koululla mietitään yhdessä, kuinka lasten koulutie saadaan vielä turvallisemmaksi myös aivan koulun piirissä. Mihin lapset saa autosta jättää ja mistä heidät saa noutaa. Saako autolla ajaa ihan pihalle asti ja niin edelleen. Olkoon se läksynä koulujen johtokunnille tänä vuonna.

Sydän sykkyrässä odotan tokaluokkalaistamme tänään kotiin. Muistakaa autoilijat, teillä on monenlaista kulkijaa; on prinsessoita, sankareita, ritareita ja lepakkomiehiä. Siellä on kirahveja pensaan takana, lohikäärme koivun oksalla, kummitus naapurin talon takana ja siili lyllertämässä tien poikki. Kaikki nämä ja monet muut ajatukset vievät pienen kulkijan huomion, eikä hän ehkä muista varoa sitä kaikista pelottavinta: kovaa vauhtia lähestyvää peltilehmää.

Popularity: 4% [?]

1 comment »

Posted in Blogi, Liikkuminen, Politiikka, Tenavat

Äideistä

May 12th, 2008

Vietin mukavan äitienpäivän eilen. Aamulla kello seitsemältä, muiden vielä nukkuessa, pyöräilin kuntosalille. Palasin kotiin puoli yhdeksältä toisten heräillessä kauniiseen aamuun. Koko päivän teimme asioita yhdessä. Kaivoimme kolmannen kaadetun balsamipoppelin kantoa pihasta, pyöräilimme, teimme ruokaa, katoimme pöytää. Teimme asioita, joita normaalistikin teemme. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.

Kuntosalilla kuuntelin ohjelmaa, jossa puhuttiin äitienpäivästä (kuinkas muuten). Jälleen kerran koin suurta ahdistusta siitä markkinahumusta, jolla äitien mieliksi koetetaan myydä kaiken maailman paituleita ja hajuvesiä. Kuulin, kuinka äitejä kunnioitetaan myöntämällä mitaleita sun muita. Mietin, millä argumenteilla mitaleja myönnetään ja ei myönnetä? Kuka ansaitsee äitiydellään (tai isyydellään) mitalin, kuka ei?

Miksi edelleen kotiäideistä puhutaan uhrautuvina, vaikka kyse on vain perheen toiminnan optimoinnista ja kunkin perheen omista valinnoista. Miksi ansiotyössä käyvistä vanhemmista puhutaan, kuin työssäkäynnin ja lasten hoidon yhdistäminen olisi jotain ennenkuulumattoman vaikeaa ja siinä onnistuminen käsittämätön onnenpotku. Miksei voitaisi rauhassa ja kunnioittaen hyväksyä perheiden erilaiset lastenhoitovalinnat erilaisista lähtökohdista johtuvina ja lakata arvostelemasta ulkoapäin sitä, mitä ei voida nähdä.

Kuopus kysyi; miksei ole lapsenpäivää? Minä kysyn sitä myös. Minusta juuri lapset ansaitsevat oman päivänsä, päivän, jolloin kaikki aikuiset kunnioittavat lasten oikeuksia ja toiveita. Mutta miksi ihmeessä meidän pitää tehdä numeroa jostain niin syvästä ihmisen omasta tarpeesta lähtöisin olevasta asiasta, kuin äitiys tai isyys. Mitä ihmeellistä siinä on? Vanhempien tehtävä on tuntea kiitollisuutta lapsistaan, ei päinvastoin.

Yksinäisenä hetkenä salilla surin myös niitä äitejä, jotka ovat lapsistaan joutuneet luopumaan niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lapsia kuolee joka hetki nälkään ja sairauksiin, sotien ja luonnonkatastrofien seurauksena ja poliittisten ääriliikkeiden takia (Myanmar). Näitä äitejä, isiä ja lapsia ajattelen suurella myötätunnolla.

Tällä en tarkoita, etteivätkö äidit saisi nauttia äitienpäivästä kaikin mokomin. Onhan se kivaa muistaa omaa äitiä, mutta tarvitaanko siihen erillistä nimettyä päivää, siitä en ole ihan varma.

Popularity: 4% [?]

1 comment »

Posted in Blogi, Kotivanhemmuus, Kulttuuri, Liikkuminen, Tenavat

Joukkoliikenteestä, päivää!

March 26th, 2008

Ilmastonmuutoksen myötä joukkoliikenteen laadun ja saavutettavuuden merkitys korostuu. Vaan mitä on tapahumassa meillä Mäntsälässä? Oikoradan myötä työmatkaliikenne on keskittynyt aiempaa enemmän junamatkoihin ja asiakasmäärät linja-autoissa ovat huvenneet reilusti. Mäntsälän kunnan tekninen lautakunta on käsitellyt maaliskuun kokouksessaan lääninhallituksen lähettämiä lausuntopyyntöjä, joiden teemana ovat linja-autovuorojen vähentämishalut säästösyistä.

Nelostietä ajavat pikavuorot ajaisivat jatkossa osin Mäntsälän ohi (nopealla ja huolimattomalla silmäyksellä menettäisimme vähintään 10 vuoroa 42 vuorosta). Minusta tämä on hulluutta! Meidän on keksittävä keino, jolla taataan työmatkaliikenteen mahdollisuus myös bussireitin varrella työskenteleville. Junahan ei ole paras vaihtoehto aivan kaikille, vaikka se yllättävän monia työmatkalaisia palveleekin.

Puutuimme asiaan Vihreiden puoluesihteerin Panu Laturin kanssa seuraavassa tiedotteessamme:

TIEDOTE
26.3.2008.
Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi Mäntsälässä:
HELSINKI-LAHTI-VÄLILLÄ ON TUETTAVA MYÖS LINJA-AUTOLIIKENNETTÄ

Oikoradan käyttöönotto on siirtänyt osan Mäntsälän ja Helsingin välisestä
työmatkaliikenteestä kiskoille henkilöautojen sijaan. Samaan aikaan
linja-autoliikenteessä matkat ovat vähentyneet jopa 100 000:lla Lahden
ja Helsingin välillä. Tästä syystä matkan varrelle osuvasta Mäntsälästä
ei jatkossa enää pääse jouhevasti Helsinkiin linja-autoa käyttäen, vaan linja-autot ajavat moottoritietä Mäntsälän ohi.

Kun valtio tukee oikoradan liikennettä, sen tulisi Vihreiden kannan
mukaan tukea riittävästi myös bussivuoroja. Kyse on joukkoliikenteen kehittämisestä kokonaisuutena.

- Harva mäntsäläläinenkään liikkuu vain junalla tai bussilla. Olemme vasta
opettelemassa molempien hyödyntämistä, harmittelee mäntsäläläinen
Vihreiden kunnanvaltuutettu Susanna Salokannel.

- Ilmastonmuutoksen myötä joukkoliikenteen merkitys vain korostuu,
toteaa Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi.

- Mäntsälän kaltaisessa maaseutukunnassa perheiden liikkuminen on kahden
auton varassa, jos joukkoliikennettä ei tueta tuntuvasti. Nyt pitää tehdä kestäviä
ratkaisuja, joista yksi on työsuhdelipun suurempi tuki. Mäntsälän
asemasta pitäisi myös kehittää matkakeskus, joka toimisi juna- ja
linja-autoliikenteen solmukohtana, Laturi toteaa. Hän vierailee
Mäntsälässä 26.3.2008.

Lisätietoja
Panu Laturi, 050-520 8337
Susanna Salokannel, 045-650 8202

Popularity: 4% [?]

4 comments »

Posted in Blogi, Liikkuminen, Politiikka

Näkyykö Vihreys Mäntsälässä?

February 14th, 2008

Kunnallisvaaleja ajatellen Vihreyden näkyminen kaikessa päätöksenteossa on olennainen asia.  Minulle vihreät arvot liittyvät ihmisten väliseen samanarvoisuuteen ja ympäristön kunnioittamiseen.

Toisin sanoen, jokainen ihminen on arvokas ja häntä tulee kohdella tasaveroisesti muiden kanssa. Siinä on haastetta, mutta asettamalla itsensä toisen saappaisiin arkipäiväisissäkin asioissa piilee onnistumisen mahdollisuus. Avun tarvitseminen ei saa tarkoittaa itsemääräämisoikeuden menettämistä.

Ympäristöäni on sekä luonto että rakennettu maisema. Hiljaiset metsät, pellot ja järvenrannat, joenvarret ja niityt ovat arvokkaita itsessään. Myös vanhat rakennukset, kylätiet ja raitit ansaitsevat arvostuksemme. Niitä tulee hoitaa siten, että tulevatkin sukupolvet voivat katsella historian kerrostumia rakennetussa maisemassa. Meillä ei ole yksinoikeutta laittaa kaikkea vanhaa matalaksi vain siksi, että ihannoimme uutta ja modernia. Tarvitaan asuttua vanhaa rakennuskantaa museiden rinnalle. Ja uutta, joka vanhenee hoidettuna ja tuo oman mausteensa kaupungistuvaan Mäntsälän keskustaan.

Tällä valtuustokaudella on saatu aikaiseksi ennaltaehkäisyyn keskittyvä palvelupaketti, johon kaikki valtuutetut ovat sitoutuneet. Pyritään siis ratkaisemaan ongelmat siinä vaiheessa, kun ne on vielä torjuttavissa. Tuo on sitä teoriaa. Käytännössä on vaikea tietää saako Mäntsälässä lapsiperhe vieläkään apua äidin sairastuessa tai saako puolisoaan hoitava omaishoitaja riittävästi lepoa jaksaakseen. Pahaa pelkään, että meidän on pyrittävä antamaan konkreettista apua vielä aikaisemmin, jotta voimme ehkäistä todelliset ongelmat. Pahojen ongelmien ratkaiseminen kun on sekä kallista että kuluttavaa.

Ympäristön kannalta siirtyminen yhdenmukaiseen jätteenkuljetukseen on hyvä asia. Vaan löydänpä siitäkin parannettavaa: meidän on välttämätöntä saada pienkiinteistöissä asuvat kuntalaiset kiinnostumaan jätteiden lajittelusta ja kierrättämisestä. Jätteenpoltto kun ei todellakaan ole mikään ratkaisu ympäristöongelmiin, vaan vain lykkää sitä. Lajittelu on yksinkertaista silloin, kun astiat on sijoitettu onnistuneesti ja lopputulos miellyttää käyttäjää. Liian monimutkaiset ratkaisut saavat lajittelun tuntumaan työläältä.

Joukkoliikenteen kehittäminen jäi puolitiehen. Kimpsu jäi torsoksi, eikä yhtä hyvää syytä ole antaa. Se ei täyttänyt kuntalaisten tarpeita, eikä se näin ollen tullut tutuksi. On surullista, että näin hyvä mahdollisuus kaatui omaan mahdottomuuteensa. Olisi ilmeisesti pitänyt aluksi selvittää, millaiset tarpeet kuntalaisilla todella on ja sen mukaan ryhtyä muokkaamaan Kimpsun reittejä.

Apposen osalta on kättä väännetty monella taholla. Minusta Apponen voisi vallan hyvin nököttää paikallaan tarjoten tilat monenmoiseen harrastamiseen. Meillä on keskustan alueella sellaisiakin tontteja, joiden rakentuminen vauhdilla on vieläkin tärkeämpää. Näistä yhtenä esimerkkinä SOK-ketjun vanha rakennus kunnantalon naapurissa. Siinä rakennuksessa ei tapahtu yhtään mitään ja yksi keskustan suurimmista parkkipaikoista on sen takia suljettuna käytöltä. SE on typerää jos mikä.

—

Merikukka Forsius loikkasi kokoomukseen. Loikkaus saattaa hyvinkin parantaa molempia osapuolia. Näin uskoo ainakin vanha totuus.

Popularity: 8% [?]

1 comment »

Posted in Blogi, Liikkuminen, Politiikka

Ilmastonmuutos NYT

September 4th, 2007

Omppu

Syysflunssan tainnuttamana loikoilin eilen telkkarin ääressä. Se on harvoin, kun minä töllöä tuijotan, mutta eilen en jaksanut muuta. Vaan mitä kummaa! Sieltähän tuli ihan asiallisia(kin) ohjelmia. Mieleeni jäi Teemalla ollut historiakatsaus 80-90 -lukuihin ja niiden ympäristötietoinen ote. Hienosti Peter v. Bagh oli ryhmineen saanut irti sekä ajan hengen että päätökset, joiden johdosta tänään joudumme miettimään miten pysäytämme ilmastonmuutoksen. Teollisuus ja taloudellinen hyvinvointi meni ohitse ympäristöaktiivien “hörhöjen” puheiden. Nyt voimme katsoa taaksepäin ja miettiä olisiko sittenkin pitänyt päättää toisin?

Tunnistan itseni täysin kasarinuoreksi. 80-luvulla jupit jyräsivät salkkuineen. Heidän tulevaisuutensa oli teknologiassa ja merkkivaatteissa. Minä olin se harmaampi hiirulainen takavasemmalla, joka ei kulkenut lacosten college-paidassa eikä nauttinut isin rahoista. Kuuluin nykyiseen animaliaan ja haaveilin omasta maatilasta sekä isosta kennelistä, lampolasta ja kansainvälisestä ulkomuototuomarin urasta (koiriin liittyvä termi). Mieliimme ei tullut, että halutessamme kaikkea hyvää, tulisimme samalla vaarantamaan maapallon tulevaisuuden. Nyt on kuitenkin aika pysähtyä miettimään seuraavia askeleitamme.

Toinen ohjelma, jonka ääreen jumituin (nämä kaksi tulivat tietysti samaan aikaan, joten surffasin intensiivisesti kanavien välillä), kertoi ilmastonmuutoksesta. Tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että nyt on viimeiset hetket puuttua ympäristömme muutoksiin. Hiilidioksidin määrä ei koskaan ole ollut yhtä suuri ilmakehässä ja jäätiköt, joilla on suuri merkitys elämälle maapallolla, ovat sulamassa. Lämpötilan nousu uhkaa meitä maailmanlaajuisella nälänhädällä, puhtaan veden puute ajaa miljoonat ihmiset omilta asuinsijoiltaan.

Säästämällä sähköä säästämme rahaa ja ympäristöä. Säästämällä bensaa käy samoin. Kuluttamalla kriittisesti syntyy säästöä. Mitä ihmettä? Meidän on mahdollista toimia yhtä itsekkäästi kuin ennenkin, kunhan päätämme säästää. Minusta on varsin mielenkiintoista testata kuinka vähän roskia taloudestamme syntyy. Olenkin omasta mielestäni  jo varsinainen velho kierrättämisessä. Kun vielä kaupoista saisi tuotteita järkevämmin pakattuina. Kohdallani kilpailuvaltti onkin ympäristöystävällisyys,  ostan  mieluiten tuotteen sen elinkaarta ajatellen. Laadukas tuote on korjattavissa, muutettavissa, vaihdettavissa. Laadusta voi joutua maksamaan vähän enemmän, mutta eipä tarvitse ostaa monia samanlaisia vermeitä.

Koetan sanoa, että minusta ilmastonmuutosta vastaan toimiminen on yksinkertaista ja suorastaan hauskaa. Kuka säästää eniten? Vuonna 1900 syntynyt isoäitini säästi eläkkeestään rahat omaan kaksioon Turussa. “Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot…” hän tapasi sanoa. Sama koskee ympäristötietoisia valintoja – pienet valinnat ovat merkittäviä muodostaessaan suuren osan valinnoistamme.

Ilmastomuutosta vastaan NYT!

Popularity: 3% [?]

Comments Off »

Posted in Blogi, Energia, Liikkuminen, Luonto, Politiikka

Viileät ilmastovinkit kesälomalle

June 29th, 2007

Oras Tynkkynen kertoo maanmainot vinkit ilmastoystävälliselle kesäloman vietolle Vihreiden sivuilla. Näistä moni on ollut meidän perheen arkea aina. Kerron otsikoittain miten vinkit toteutuvat kesälomallamme.

1. Hyvän löytää läheltä – meidän tapauksessamme sinne pitää matkustaa autolla tuntikausia ja veneelläkin vielä vartin. Meillä on pieni sähkötön saari Kallavedellä ja sinne veri vetää jokaisella kesälomalla. Mökkielämä nappaa oikein hyvin, tosin autoa tarvitsemme vain ja ainoastaan koska meillä on tämä mökkihullutus veressä.

2. Liikkeelle lihasvoimalla – etenkin silloin kun nelitahtimoottorimme ei suostu talven jälkeen yhteistyöhön tai voro on sen viikonlopun aikana veneestä varastanut, olemme turvautuneet omaan soutulaitteeseen. Tein tänä kesänä oman ennätykseni soutamalla kolmen kilometrin matkan 33 minuutissa. Moottorilla matkaan menee vartti. Kun vene on perhettä täynnä ja tavaroita tilkkeeksi, niin soutaminen käy ihan työstä.

3. Vihreä grillijuhla – sitä vietämme saaressa noin viisi kertaa päivässä. Lihan syönti on vähentynyt huomattavasti, sillä yksin sen säilyttäminen niissä olosuhteissa on huomattavasti vihanneksia hankalampaa. Kesäkurpitsan olemme virallisesti löytäneet vasta tänä vuonna. Aiemmin onnistuimme sössimään sen kokatessa katkeran makuiseksi ja välttelimme sitä pitkään. Opimme, että balsamicon avulla sen saa marinoitua todella maukkaaksi ja nyt harmittaa, ettei sitä kasva omassa puutarhassa. Ensi vuonnapa kasvaa! Ja mitä tulee astioihin, niin ruoka maistuu kunnon lautasilta nautittuna todella paljon paremmalta kuin pahvisilta. Tiskivuoria voi välttää tekemällä tiskaamisesta mahdollisimman mukavaa. Radiosta esiin tunnelmaan sopivaa ohjelmaa, kunnollinen esipesu ja harja heilumaan. Hommassa ei mene varttia pidempään jos tiskivesi on ollut lämpiämässä grillissä ruokailun ajan.

4 . Uusiutuvaa energiaa mökille – meillä ei tarvita muuta kuin omaa energiaa. On suorastaan mahtavaa olla poissa television ääreltä. Ei töllöä, ei digipelejä, ei tietokoneita. On palapelejä, lautapelejä ja radio. Sekä kännykän mobiilit mahdollisuudet lukea sähköpostia, aivan olemattomaksi kun ei sentään osaa heittäytyä.

5. Metsästä ruokapöytään – ou jee. Kesäherkuista parhaimpia ovat oman maan herkut salaateista yrtteihin, hedelmiin ja marjoihin. Viime vuonna herkuttelimme maailman maukkammilla porkkanoilla. Tänä vuonna saamme toivottavasti punajuuret rosolliin. Kesän ehdoton juttu on myös paistetut järvikalat. Muikku ja siika vetävät vertoja kuhalle – ja särkikin maistuu jos sen omin käsin on onkinut.

6. Chillaa meidän kanssa. Onhan se kumma juttu kuinka kesälomalla koko perhe hitsautuu toimivaksi koneistoksi. Vaikka elämme iho kiinni toisen ihossa monta viikkoa, teemme työtä vuorotta (perushommat kuten ruuanlaitto ja pyykit yms vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin kotona) ja saamme nauttia vähemmän suuren maailman tuulista, voimme tuhat kertaa paremmin kuin kotona kukin omassa nurkassa puuhastellessamme. Orjatyöleiri kesämökillä on erittäin hyvää perheterapiaa, sillä jokaisen panos kesäloman onnistumiseen on tärkeä. Alku on aina vähän vaikeaa, mutta loman lopussa tuntuu kurjalta palata arkeen. Lapset omiin puuhiinsa, aikuiset omiinsa. En ihmettele yhtään, että jenkeissä suosiota on saavuttanut terapiamuoto, jossa perheet viedään erämaahan selviytymään, ei vain viikoksi, vaan useaksi. Se on erittäin toimiva tapa auttaa perheenjäseniä huomaamaan yhteistyön merkitys.

Aika harva haluaa nykyään viettää lomaansa tällä lailla ahertaen, mutta muistutan, että tämä jos mikä on vastapainoa sille elämälle, jota eletään arjessa. Todellista extremeä ; )

Oraksen vinkit suojelevat niin ilmastoa kuin perhettäkin.

Popularity: 3% [?]

Comments Off »

Posted in Blogi, Liikkuminen, Luonto, Politiikka

Äitienpäiväallergiaa

May 11th, 2007

Se on taas ovella, äitienpäivä. Yhtenä päivänä vuodessa äidit kukitetaan, kahvitetaan, kakutetaan ja lahjotaan siksi, että ovat saaneet pienokaisia. Rahavirrat, odotukset ja siivousmania ovat huipussaan. Tiedättekö, minä en pidä äitienpäivästä yhtään.

Lienen kapinallinen, mutta äitienpäivän osalta olen aina saanut taistella. Ei, en aio siivota siksi, että on äitienpäivä. Jos joku muu kerrankin haluaa oma-aloitteisesti siivota yhteisessä kodissamme ja siten vähentämällä työtaakkaani (missä sopimuksessa siivous jäi äitien tehtäväksi?) ilahduttaa minua, olkoon hyvä vaan. Toivoisin, että samaa oma-aloitteisuutta löytyy vuoden muinakin päivinä. Ja jos joku haluaa ilahduttaa minua kukkasin, kakuin, lahjoin tai lauluin, voi sen tehdä oma-aloitteisesti minä muuna tahansa päivänä vuodessa. Se, että herra markkinatalous (sen on oltava herra, ei se voi rouvakaan olla) komentaa viettämään juuri toukokuun toisen sunnuntain ajatellen hempeitä äitiydestä, on siivotonta!

Saako äitienpäivää siirtää viikolla tai kahdella meille sopivampaan ajankohtaan? Entä isoäidit? Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, sillä olen joka vuosi yhtä pulassa tämän äitienpäiväinhoni kanssa. Haluaisin tietysti osata sanoa vaikka vuoden kaikkina muina päivinä, että perheemme olisi pulassa ilman näitä ainavalmiita naisia, jotka jopa ilomielin hoitavat tyttösiä ja poikasta, jos meillä on samanaikaisia menoja. Mutta onko juuri äitienpäivänä aivan pakko pudottaa puutarhahanskat käsistään tai olla lähtemättä mökille, merelle, minne vaan, huolimatta loistavasta kelistä, jotta voi sukkuloida isoäitirintama läpi? Siis  saako siitä loukkaantua, jos emme ilmesty ovelle hohtavanpuhtaina ja iloisina? Saa – sen on herra markkinatalous luvannut kaikille äideille. Syyllisyyden tunteen pelossako pitää sinun äitienpäiväsi viettämän? Kiitos, mutta ei kiitos.

Missä voi sanoutua irti äitienpäivähössötyksistä? Minä tiedän olevani äärimmäisen rakastettu ja arvostettu äiti ihan ilman tätä “muista äitiä edes kerran vuodessa” rippiä. Jos sattumalta et pidä äitiisi yhteyttä muulloin, luuletko hänen ilahtuvan kerran vuodessa tulevasta syyllisyyden kanssa lähetetystä kortista? No ei varmasti ilahdu. Laita kortti tai kaksi ihan ilman syytä joskus toiste ja tilanne on aivan toinen.

Siis jos keksin syyn viettää iloista puutarhapäivää ihan milloin muulloin vain, niin antakaa anteeksi, etten tee niin äitienpäivänä. Minä olen allerginen äitienpäivälle. Saattaa olla, että liftaamme Kotojärvelle vaeltamaan Mäntsälän luonnonsuojelijoiden laavulle ja metsäpolulle. Laitamme saappaat jalkaan, otamme evästä mukaan ja nautimme linnunlaulusta. Koiran otan mukaan ja nautimme yhdessäolosta lasten kanssa metsän keväisessä tuoksussa. Sen parempaa ei olekaan.

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 7% [?]

7 comments »

Posted in Blogi, Liikkuminen, Luonto, Tenavat

4a55dbdc6c