…enemmän kuin Demareita.

On toki mukavaa, että demareiden mielestä he ovat vihreämpiä kuin vihreät itse. Silloinhan meillä on suloisessa Suomenmaassa ainakin kaksi puoluetta ajamassa syöttötariffeja tuulivoimalle, kaksi puoluetta Vuotosta vastaan ja lisäämässä biokaasutuotantoa. Kaksi puoluetta puhumassa kasvun hillitsemisestä ja ylenpalttisuuden paremmasta jakamisesta kaikkien kansalaisten kesken. Kun demarit oikeasti ovat ympäristön ja köyhän puolella, voivat he kaikin mokomin lakata väittämästä itseään demareiksi ja puhua itsestään vihreinä.

Siihen saakka minä iloitsen Vihreiden arvojen leviämisestä halki puoluekentän ja toivon, että näitä arvoja kannattavat todella elävät kuten opettavat.

Hyvä demarit, järkivihreä Katainen ja kumppanit! Vihdoinkin on mahdollista, että Suomikin ryhtyy eurooppalaiseen tapaan lisäämään vauhdilla uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Olen vilpittömän iloinen maapallon puolesta! Kilpajuoksu maailman pelastamiseksi on alkanut.

—

Terveisiä kaksipäiväiseltä kansanlaulukurssilta kotipitäjästä! Oli IHANAA! Eila Hartikainen oli mahtava ja kannustava – perästä kuuluu, jatkoa toivomme kaikki. Sillä välin, käykää ihmettelemässä Sainkhon uskomatonta äänen käyttöä. Ihan tähän emme vielä pystyneet…

Popularity: 10% [?]

Mäntsälä on mielenkiintoinen kunta monessakin mielessä. Olemme osa Helsingin metropolialuetta, etenkin nyt kun juna vie ja tuo koko pääkaupunkiseudun ajallisesti lähelle. Samalla mäntsäläläinen identiteetti on maalaiskyläläinen. Maanviljelys, metsänhoito, mönkijät, pellot, omakotitalot, raitit, kujat ja kyläkoulut antavat Mäntsälälle hyvin toisenlaisen ilmeen kuin Vantaalle tai jopa Kirkkonummelle.

Mäntsälä ei ole brändännyt mitään, täällä ei ole yhtä ainutta asiaa, josta Mäntsälä olisi valtakunnallisesti tunnettu. Oikorata tiedetään, mutta sehän vie suoraa tietä Keravalta Lahteen – ei niinkään Mäntsälään. Onko meidän tarvetta nostaa suureen tietoisuuteen mitään paikallista? Ja mitä se olisi, jos haluaisimme osoittaa, että Mäntsälässä tehdään jotain ainutlaatuista?

Minusta Mäntsälän ainutlaatuisuus näkyy omaleimaisessa, kotikutoisessa kulttuurissa. Meillä on suorastaan uskomattoman monia taidenäyttelyitä, konsertteja ja näytelmiä ottaen huomioon, ettei meillä ole ensimmäistäkään varta vasten taiteelle rakennettua tilaa.

Mäntsäläläisistä löytyy vielä jonkin verran sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, yhteen hiileen puhaltamisen taitoa. Vapaaehtoisvoimin pyöritetään mm. neljää teatteria, kansanmusiikkitapahtuma Sepän Soittoa, Mäntsälän Taideyhdistyksen kuukausittain vaihtuvia kuvataidenäyttelyitä. Koska mikään näistä tapahtumista ei ole kunnan toimintaa, niistä tiedottaminen ja tapahtumien markkinointi on enemmän tai vähemmän amatöörien käsissä.

Vuosikausia on mietitty kuinka paikallista kulttuuria voitaisiin markkinoida yhdessä. Pitäisikö sitä varten perustaa vielä yksi yhdistys; Mäntsälän kulttuurinystävät (tms), jonka kautta tiedotus kaikista tulevista tapahtumista leviäisi mahdollisimman laajalle. Vai muuttuumo Mäntsälän Yrityskehitys vuosien varrella Mäntsälän Kehitysyritykseksi, jolloin toiminta kattaisi myös kulttuurityön kehittämisen osana Mäntsälän kehittämistä.

UUSI VISIO: Mäntsälän Kehitysyrityksen toimitilat voitaisiin rakentaa tulevan kirjasto/asuintalon yhteyteen Keskuskadun varteen entisen S-marketin tilalle. Talon kahdessa alimmassa kerroksessa sijaitsisi kulttuuritoiminnan sykkivä sydän toimisto-, näyttely- ja kirjastotiloineen. 

Popularity: 11% [?]

Salman Rushdie on herättänyt paljon huomiota etnisiä ryhmiä kuvaavilla kirjoillaan. Luin Shalimar, ilveilijä -kirjan kauhua ja nautintoa tuntien. Jos ja kun se, mitä Rushdie kirjoittaa Kashmirin poliittisesta tilanteesta on totta, oksennus ei ole kaukana. Nautintoa puolestaan herättää kirjan juoni, se kantaa läpi monisäikeisten sissijärjestöjen kuvailun, kasmirilaisesta kulttuurista kertovien tarinoiden ja ihmismielen korventumisen.

Tämä kirja ei ole hömppää vaikka se tarjoaa kauniin rakkaustarinan. Shalimar, ilveilijä on tenhoava ollen samalla julma osoitus politiikan ja uskonnon mädännäisyyksistä. Tämän kirjan jälkeen on pakko huutaa ääneen – nyt riittää, nyt viimeinkin riittää. Riittää Pakistan, riittää Palestiina, riittää Israel, riittää Irak, riittää Afganistan ja eritoten nyt riittää uskonnon nimissä murhaaminen, nyt riittää rahan palvonta ja nyt riittää itsekkyys!

Mikä on perimmäinen syy, joka ajaa ihmiset taistelemaan maasta? Se on raha – maa on tuottoisa sijoitus ja mitä vihannampi maa-alue, sitä halutumpi se on. Joskus se on sopivan meritien varrella, toisinaan suojaisa laakso vuorien siimeksessä. Siellä on kenties mineraaleja tai sen kamaralla on astellut muinainen suurmies. Uskonto tai politiikka nielevät kaikki nämä ja monet muut syyt taakseen ja muka antavat luvan yhdelle tappaa toisen.

Suosittelen lukemaan kirjan, joka kertoo kauniista Kashmirista kuin se oli kukoistuksessaan vielä 1900-luvun puolivälissä. Mitä se on tänään ja kuka on onnellinen?

Popularity: 4% [?]

Mitenkään en voi olla kommentoimatta nyt julkisuudessa ryöppyävää keskustelua miespapeista, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Olen koettanut vältellä aihetta, mutta nyt on kirjoitettava se, mitä ei voi nielaista.

Kirkko, johon kuulun väittää edustavansa edistystä ja hyvinvointia. Silti sen piirissä ihmiset jaotellaan sukupuolen mukaan. Puhutaan naispapeista ja papeista. Siis kuin naispapeilla olisi jokin synnynnäinen tai kulttuurinen lisämääre tarpeen. Emme puhu enää tanssijattarista, laulajattarista, opettajattarista emmekä pastorskoista. Ketä palvelee termi naispappi? 

Minulle pappi on henkilö, joka haluaa ja tahtoo tulkita Jumalan sanaa, muistuttaa meitä armosta ja syntien anteeksi antamisen merkityksestä. Se, millaiset kromosomit tai sukupuolesta kertovat värkit papinkaavun alla on, on herttaisen yhdentekevää. Merkityksellisempää on myötäelämisen kyky ja viisaat saarnat. Huumorikin on sallittua, etenkin kun se osuu omaan nilkkaan.

Olen täysin valmis eroamaan kirkosta, joka ei puutu perustuslain vastaiseen toimintaan piirissään. Uskokoon fundamentalistimiespapittaret mitä haluavat omassa lahkossaan. Olen ylpeä Mäntsälän seurakunnasta, jossa kaikki papit puhuvat viisaita ja toimivat yhteistyössä.

Usko on aina ollut myös hihhuleiden kärpäspaperi. Sitä kulttuurihistoriallista tietoa vasten on ymmärrettävissä, että näitä yhden totuuden torvia on seurakunnan sisälläkin ollut pakko sietää. Valtion ja kirkon tiivis suhdekin selittyy sillä, että valtiolla on tällöin mahdollisuus puuttua räikeimpiin hihhulointeihin. Valtiosta irtaantuneen kirkon saaminen ruotuunsa voi olla vaikeampi tehtävä jos ja kun sellaiselle tulisi tarvetta.

Jos ajattelemme noin muutoinkin elämää 2000 vuotta sitten, voimme sielujemme silmin nähdä muitakin kulttuurihistoriaan liittyviä tapoja, joista on viisaasti pyritty eroon. Jumalanpilkkaajien ristiinnaulitseminen on yksi sellainen tapa. Herra on siunannut meitä älyllä, jonka myötä olemme kehittyneet kivikaudelta lähtien taitavimmiksi selviytyjiksi. Tänään minun on vaikea tuntea armoa niitä miespappeja kohtaan, jotka ovat valmiita syrjimään lähimmäisiään. Enkä ole ihan varma siitäkään, että Jumala, tuo ilkikurinen viisauden kylväjä, hyväksyy aivan kaikki synnit, mitä mieleemme juolahtaa tehdä. 

Yksi osoitus tästä viisaudesta on omatunto. Jos se ryhtyy kolkuttelemaan tai peräti soimaamaan, on siinä riesaa kerrakseen. Kolkuttelut ja soimaamiset jatkuvat kunnes lakkaa tekemästä väärin ja hyvittää tekonsa. Voivatkohan naispappeja syrjivät ihmiset ihan vilpittömin mielin sanoa olevansa Jumalan sanansaattajia? Epäilen vahvasti. Ehdotan näille syrjiville a) syrjimisen lopettamista ja b) äidille tai muulle läheiselle naiselle kukkapuskan antamista. Kun sen puskan ojentaessaan sanoo sanan Anteeksi! katseen maahan luoden, on ehkä osa synneistä anteeksi annettu. Nimittäin syrjimällä yhtä naista syrjii kaikkia naisia.

Popularity: 8% [?]