Archive for the ‘Kulttuuri’ category

Kulttuurikuntoilua

February 9th, 2009

Viikonloppuni sujahti kuntoa kulttuurista ammentaen. Kuntosalille en vielä ole flunssan jälkeen mennyt – haluan olla täysikuntoinen ennen ruumiinkulttuurin eheyttämistä. Sen sijaan päävärkki on virkistynyt kummasti oltuani sekä Mäntsälän Teatterin Keisarin kalaasien harjoituksissa kahtena iltana että päädyttyäni pikaorganisaattoriksi MeNaisten konserttiin.

Omituisten käänteiden kautta 45 minuuttia ennen konsertin alkua sain hätääntyneen puhelun: lipunmyyjiä ei ollut, ei liiemmin myytäviä lippuja. Ei tilaisuuden juontajaa eikä esiintyjille kukkia. Ja niin vain kävi, että lähes täydelle valtuustosalille saimme liput (Kiitos Viihdekuorolaiset ja Mäntsälän Teatteri!), laulajille ja muille puurtajille kukat sekä tilaisuus tuli juonnettua kuin sitä olisi suunniteltu pitkäänkin.

Syke oli kyllä aika korkealla vielä konsertin puolivälissäkin, vaan ihanat sävelet viiden naisen tuottamana veivät mielen mennessään. Kiitos MeNaiset nostattavasta konsertista! Toivottavasti seuraavat 15 vuotta sujuvat yhtä taiteellisissa merkeissä.

Kalaasit menevät eteenpäin jo lähes omalla painollaan. Tansseja on nyt opeteltu, vuorosanoja ja erilaisia tilanteeseen liittyviä koomisiakin sisääntuloja harjoiteltu ja mieli korkealla jokaisella (?) näyttelijällä. Koko produktiosta pitäisi kirjoittaa kirja, mutta nyt ei mitenkään ehdi.

Mahtavassa kunnossa tulee vallan flow-olo ja se on sitä parasta!

Popularity: 3% [?]

MeNaiset konsertoi Mäntsälässä

February 3rd, 2009

Meillä on ihan muikea tuuri saada MeNaiset, tuo huikea kansainvälistäkin mainetta niittänyt kansanlauluyhtye konsertoimaan Mäntsälään. Sunnuntaina sukset kohti kunnantaloa klo 15. Juuri sopivasti päiväunien jälkeen. Liputkaan eivät ole tyyriit, vain 7/5 euroa per lippu.

Konsertin järjestää Sepän Soitto ry

Tule ihmeessä paikalle!

Popularity: 3% [?]

Päiväkirja 2.2.2009

February 2nd, 2009

Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsuvat Kalevalan juhla­vuonna 2009 kaikkia suomalaisia osallistumaan kirjoitushankkeeseen ”Suomalaisen päivä”. Tästä innostuneena minäkin päätin kirjoittaa muistiin päiväni kulun. Jaan sen nyt kanssanne ja sitten se arkistoidaan toivottavasti satojen tai tuhansien samankaltaisten kirjoitusten kanssa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Sieltä sen ehkä löytää sadan vuoden kuluttua innostunut tutkija ja ihmettelee maailman menoa juuri tänä päivänä.

Aamu ei vielä vaalennut, kun herätyskellona toimiva kännykkä äänteli puolison yöpöydällä ensimmäisen herätyksensä. Puoliso taisi olla väsyksissä, sillä äänistä päätellen hän päätyi siirtämään herätystä myöhemmäksi. Aamu alkoi täydellä teholla seitsemältä, jolloin tyttölasten huoneessa huolella valittu cd-levy alkoi soida ja poikasen huoneen sumutorvea muistuttava kelloradio räpsähtää päälle. Viiden minuutin sisällä keittiössä hurisi vedenkeitin, liedellä porisi puuro ja koira sekä poika venyttelivät kohti aamulenkkiä.

Minä nautin kiireettömästä aamusta. Työ sijaisopettajana lähikoululla alkoi vasta kolmannelta tunnilta. Nuorimmainen on ollut viikonlopun kuumeessa, joten anoppi tuli hoitoavuksi nuorimman seuraksi. Aamulla koululaisten ja miehen lähdettyä työmailleen istuin tovin tietokoneella ja hoidin harrastuksiin liittyviä asioita. Kansanlauluyhtye MeNaiset on tulossa Mäntsälään esiintymään ja siihen liittyen piti kirjoittaa tiedote lehtiin. Kirjoitin lisäksi muutaman sähköpostin koskien paikallispolitiikan arkea. Kunnan tilintarkastusyhteisön valinta on pian ajankohtainen ja siihen liittyviä asioita on vielä hoidettavana.

Koululle suuntasin täydessä auringonpaisteessa. Pakkasta oli nelisen astetta ja ilmassa kevään tuntu. Oppilaat (13-16v) taisivat saada valoa enemmän kuin moneen kuukauteen. Tunnit olivat varsin levottomat. Erityisesti yhdeksäsluokkalaisilla oli vauhti päällä – hyvässä ja pahassa. Sanomalehtiviikon tiimoilta etsimme hyviä uutisia lehdistä. Voiko hyvä uutinen kertoa myös ikävistä asioista? Onko huono uutinen vain huonosti kirjoitettu, vai onko se ikävä uutinen? Filosofisia kysymyksiä.

Kotimatka kesti lyhyen, mutta sitäkin valoisamman hetken. Lumen ja pilvettömältä taivaalta paistavan auringon valomäärä on huikea.

Ehdin olla tuokion kotona ja join kupin kahvia. Istuin tietsikan ääreen ja kävin läpi päivän aikana tulleet sähköpostit. Äitini soitti, mutten muista mistä kaikesta ehdimme taas keskustella. Kaikesta maan ja taivaan väliltä, luulisin.

Neljän nurkilla keräsin kangaskassiin Mäntsälän Teatterille lainattavia vaatteita ja vanhan verhokankaan empiremekkoa varten, ajatuksenani ehtiä viedä ne naapuriin. Kuitenkin päädyin jättämään viennin toiseen päivään ja lähdin kävelemään vauhdilla kohti Kirkonkylän koulua, Sepän Soitto ry:n kokoukseen. Pelimannimusiikin sm-kisat ja muu konserttitoiminta sen ympärillä vie osan aktiivien arjesta. Lupasin toimia nettivastaavana edelleen. Ja joitakin muitakin hommia tuli tehtäväksi.

Sain kyydin kotiin kuuden jälkeen, jossa lapset olivat löytäneet kadonneita vaatteita nukkien vaatteiden joukosta. Ilmeisesti siivous on joskus ollut enemmän vaatteiden mättämistä pois näkökentästä. Iltapuuron jälkeen lapset kipittivät sänkyihinsä lukemaan kirjojaan ja minä istahdin kirjoittamaan tämän muistiinpanon.

Puoliso palailee kotiin iltamyöhällä kuoroharjoitusten kautta.

Popularity: 2% [?]

Ooh ja aah!

January 12th, 2009

Vuorokausi kansanmusiikin parissa sai aurinkoenergian puutteesta uupuneet varastoni täyttymään. Kunpa olisi helppo pukea sanoiksi kaikki se, mikä säväytti.

Aloitetaan nuorisosta. Minusta ON aivan sikamageeta nähdä niin paljon hauskoja, fiksuja, taitavia ja iloisia nuoria samassa paatissa kanssani. Minulla on myös ilo tuntea osa näistä nuorista. Olen aivan vakuuttunut siitä, että tulevaisuutemme on hyvissä käsissä, sillä nämä nuoret ymmärtävät kulttuurin, historian ja nykypäivän sekä rohkeuden käsitteet. Ei ole helppoa olla kansanmusiikista tai kansantanssista kiinnostunut nuori. Voin vain kuvitella, millaisten paineiden kanssa nuori, vaikkapa kanteletta soittava nuori mies kasvaa. Vuoden nuori pelimanni on juuri sellainen; omapäinen, erittäin taitava ja rohkea. Onnittelut Valtteri Lehto! Valtteri soittaa mm. Mäntsälässäkin kuullussa Brelo -yhtyeessä.

Muistatko tanhunneesi joskus 70-luvulla? Minä muistan – eikä se muisto ole mitään sen rinnalla, mihin tämän päivän nuoret pystyvät. Tikkuristin SM-kisan voittajat taitavat olla kaikki nuoria. Niin rivakoita sääriä ei meillä noin nelikymppisillä enää olekaan. Voi pojat (ja tytöt) näitäkin taitajia!

Monessa sykähdyttävässä konsertissa olen elämäni aikana ollut, mutta lauantaiaamuna klo 3 nurkilla esiintynyt Frigg oli energisyydessään ja taituruudessaan ihan omaa luokkaansa. Että saivatkin lavalle sellaisen kokoonpanon nuorta energiaa! Tämäkin tanssi tahdissa, eikä olisi taipunut nukkumaan, jollei ryhmä olisi malttanut lopettaa soitantaansa. Koko iso tanssilattia oli täynnä haltioissaan olevaa väkeä, nuorta, vanhaa ja siltä väliltä. Aivan mahtavaa musiikkia.

Sunnuntaina kiisin konsertista toiseen esiintyen välillä itsekin. Ellun kamujen keikka (5 biisiä) meni oikein hyvin. Emme voineet testata äänentoistolaitteita etukäteen ja niinhän siinä kävi, että meluisassa aulassa laulaminen oli aikamoinen saavutus. Jostakin pitää aloittaa… Lauloimme sentään ilman nuotteja ja moniäänisesti ja reippaasti. Se antaa lisäintoa harjoitteluun. Kiitos kaikille kamuille yhteislaulusta ja kannustuksesta!

Popularity: 4% [?]

Pikavauhtia kulttuurin parissa

January 8th, 2009

Nämä aurinkoiset talvipäivät kiitävät ohitse kuin pikajuna. Luulin työllistyväni vakituisesti ja virallisesti kuun alusta, mutta toisin kävi. Vaan ehkäpä se on ihan ok, näet kulttuurityöt vievät päivät ja ajatukset.

Sepän Soitto -systeemin myötä olen ajatunut (ajopuuteoria huom.) laulamaan väkevää kansanlaulua Ellun kamuihin. Mitä ihmettä? Ellun kamut on kansanlauluyhtye, jossa laulaa 10-15 naista suomalais-ugrilaisia kansanlauluja. Unohtakaa punapaulat ja muut hempeilyt! Kansanlaulu on palannut juurilleen ja nyt puhutaan syvistä vesistä. Kun noin tusina noin keski-ikäistä naista ryhtyy laulamaan kuolleelle äidilleen tai entiselle heilalle tai muuta mordvalaista lähes-kurkkulaulua, niin siitä on oksat tiessään ja kylmät (tai kuumat) väreet paikalla. Aivan mahtavaa!

Huomenna lähtee laiva kohti ei mitään – Folklandialla pääasia ei ole päämäärä vaan matka. Koko laiva soi ja tanssii näitä syvällisiä tai vähän kepeämpiä säveliä. Lupaan olla jälleen yhtä hurmoksissa kuin aina ennenkin. Perhe jää kotiin, joten aikaa ihan omapäiselle toiminnalle on tarjolla vuorokauden verran. Kivaa!

Keisarin kalaasien esitysajankohta lähenee yhtä rivakasti kuin aamukampa pääsiäislomaan kepenee. Tällä viikolla tuli taju siitä, että esite (vastuullani) ei olekaan vielä valmis. Kuitenkin sitä on tarkoitus jakaa matkailumessuilla reilun viikon kuluttua. Onneksi on ihmisiä, jotka osaavat pistää hösseliksi (itseni mukaan lukien). Kirsti Manninen hankki pikavauhtia maaherran (vuodelta 1809) allekirjoituksen ja vaakunan, kehitti kutsukortin sanamuodot annettujen tietojen mukaan. Kirjapainot on kilpailutettu ja nyt odotan mainostoimiston ripeää toimintaa.

Yhtä kova kiire lienee lähes naapurissa, jossa ommellaan kone sauhuten kalaasien pukuja. Jos joku, niin meidän Ihme-Mirkkumme on täysi velho loihtimaan toinen toistaan upeampia roolivaatteita kohtuullisella euronipulla.

Joskus kiire on myös ihana asia. Kulttuurikiireet eritoten.

Popularity: 3% [?]

Kulttuuria kummempaa

August 17th, 2008

Tekipä todella hyvää päästä puolison kanssa kaksin katsomaan Ohkolan teatterin kesänäytelmää Akkaralli. Kyseessä oli näytäntökauden viimeinen esitys, joten meno oli sekä varmaa että rentoa. Taivas, miten nauroin Tommi Nurmilaineen Veijo Hurmalaiselle, jonka hiustupsun muistan eräästä Elvistä käsitelleestä näytelmästä…

Kiitos Ohkolan nuorisoseuran aktiiviselle jäsenistölle onnistuneesta teatterielämyksestä! On ihana kun voi istahtaa penkille ja päästä irti arjesta huolineen. Saa seurata hulvattomien vekkulien naurattavia kommentteja elävästä elämästä. Harrastajateatteri on parhaimmillaan näyttelijöiden venymistä oman arkisen minän ulottumattomiin.

Keski-Suomen murre taipui kohtuudella ja musiikki elävöitti suorastaan maukkaasti näytelmää. Ensi kesänä Ohkolassa on suurempi puserrus edessä. Luvassa on nimittäin Täällä pohjantähden alla -näytelmä. Sitä ohkolalaiset tekevät yhdessä Järvenpään teatterin kanssa.

Perjantaina sai Mäntsälässä ensi-iltansa Eino Leinon elämästä kertova Jumalten keinu -näytelmä. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Kirsti Manninen. Vielä en ehtinyt mukaan katsomoon, mutta pian se on tehtävä. Mäntsälässä on kolme(!) toimivaa ja todella aktiivista harrastajateatteria. Me saamme nauttia teatterista monta kertaa vuodessa, eikä todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Ja mikä tärkeintä, mäntsäläläiset saavat itse osallistua teatterin tekemiseen ei yksin katsojina vaan näyttelijöinä, lavastajina, puvustajina, tuottajina tai lipunmyyjinä. Teatteri pitää mielen korkealla. Kyllä sitä kannattaa tukea!

Tässä Mäntsälän Uutisten päätoimittajan pääkirjoitus viime viikolta:

Teatterielämästä matkailuvaltti

Latoteatterin Eino Leino-aiheinen näytelmä saa ensi-iltansa perjantaina. Jo viime kesänä Jokelanseudun pienessä, mutta pippurisessa teatterissa rikottiin yleisöennätyksiä ja toivottavasti nytkin penkit täyttyvät. ”Jumalten keinu” kun on harvinaisen haasteellinen näytelmä niin tekijöille kuin katsojille. Se ei ole kesäteatterien vakiokohellusta, vaan siinä uidaan elämän syvissä vesissä ja samalla kunnioitetaan Eino Leinon upeaa tekstiä.

Mäntsälä on todellinen teatteripitäjä, sillä Latoteatterin lisäksi Mäntsälän kesää riemastuttavat omilla teatteriproduktioillaan Ohkolan teatteri ja Mäntsälän teatteri. Kolme tasokasta harrastajateatteria runsaan 19.000 asukkaan kunnassa saattaa olla jo Suomen ennätys. Mäntsälän teatterimainetta kannattaa kehittää ja hyödyntää. Pääasia on luomisen vimma ja tekemisen ilo, mutta kuka tietää miten Mäntsälän teatterielämä tulevaisuudessa hyödyttää kunnan matkailuelinkeinoa?

Mäntsälän vilkas teatterielämä voi tulevaisuudessa olla nykyistä enemmän se tekijä, joka saa kesämatkailijat pysähtymään paikkakunnalle. Se edellyttää teatteri-ihmisiltä akviivisuutta, mutta myös kunnantalolla voitaisiin pitää pari palaveria siitä miten asiaa voidaan hyödyntää kunnan markkinoinnissa. (14.08.2008)

Olen Kai Jauhiaisen kanssa samaa mieltä. Kulttuuria kannattaa tukea.

Popularity: 5% [?]

Äideistä

May 12th, 2008

Vietin mukavan äitienpäivän eilen. Aamulla kello seitsemältä, muiden vielä nukkuessa, pyöräilin kuntosalille. Palasin kotiin puoli yhdeksältä toisten heräillessä kauniiseen aamuun. Koko päivän teimme asioita yhdessä. Kaivoimme kolmannen kaadetun balsamipoppelin kantoa pihasta, pyöräilimme, teimme ruokaa, katoimme pöytää. Teimme asioita, joita normaalistikin teemme. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.

Kuntosalilla kuuntelin ohjelmaa, jossa puhuttiin äitienpäivästä (kuinkas muuten). Jälleen kerran koin suurta ahdistusta siitä markkinahumusta, jolla äitien mieliksi koetetaan myydä kaiken maailman paituleita ja hajuvesiä. Kuulin, kuinka äitejä kunnioitetaan myöntämällä mitaleita sun muita. Mietin, millä argumenteilla mitaleja myönnetään ja ei myönnetä? Kuka ansaitsee äitiydellään (tai isyydellään) mitalin, kuka ei?

Miksi edelleen kotiäideistä puhutaan uhrautuvina, vaikka kyse on vain perheen toiminnan optimoinnista ja kunkin perheen omista valinnoista. Miksi ansiotyössä käyvistä vanhemmista puhutaan, kuin työssäkäynnin ja lasten hoidon yhdistäminen olisi jotain ennenkuulumattoman vaikeaa ja siinä onnistuminen käsittämätön onnenpotku. Miksei voitaisi rauhassa ja kunnioittaen hyväksyä perheiden erilaiset lastenhoitovalinnat erilaisista lähtökohdista johtuvina ja lakata arvostelemasta ulkoapäin sitä, mitä ei voida nähdä.

Kuopus kysyi; miksei ole lapsenpäivää? Minä kysyn sitä myös. Minusta juuri lapset ansaitsevat oman päivänsä, päivän, jolloin kaikki aikuiset kunnioittavat lasten oikeuksia ja toiveita. Mutta miksi ihmeessä meidän pitää tehdä numeroa jostain niin syvästä ihmisen omasta tarpeesta lähtöisin olevasta asiasta, kuin äitiys tai isyys. Mitä ihmeellistä siinä on? Vanhempien tehtävä on tuntea kiitollisuutta lapsistaan, ei päinvastoin.

Yksinäisenä hetkenä salilla surin myös niitä äitejä, jotka ovat lapsistaan joutuneet luopumaan niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lapsia kuolee joka hetki nälkään ja sairauksiin, sotien ja luonnonkatastrofien seurauksena ja poliittisten ääriliikkeiden takia (Myanmar). Näitä äitejä, isiä ja lapsia ajattelen suurella myötätunnolla.

Tällä en tarkoita, etteivätkö äidit saisi nauttia äitienpäivästä kaikin mokomin. Onhan se kivaa muistaa omaa äitiä, mutta tarvitaanko siihen erillistä nimettyä päivää, siitä en ole ihan varma.

Popularity: 4% [?]

Äideille

May 10th, 2008

Lemmikit

Tänään vietetään lapsettomien päivää ja huomenna äitienpäivää. Tänään ajattelemme lämmöllä ja myötätunnolla heitä, jotka eivät syystä tai toisesta saa toivomaansa lasta. Suru on läsnä huomisessa ilossa.

Popularity: 2% [?]

Painava jalanjälki

March 6th, 2008

mantsalan keskusta

Vihreä Lankakin suomi kovin sanoin Mäntsälän ekologista jalanjälkeä, joka on seitsemän prosenttia muuta Suomea suurempi. Kyllä täällä on oltu noloja! Tosin sitä ei langan jutusta käy ilmi, että tiedot perustuvat vuoden 2003 aineistoon – ajalle jolloin oikorataa vasta puuhattiin Mäntsälään. Tänään asiat ovat liikenteen osalta hieman paremmin. Asukkaita on muuttanut kuntaan parin prosentin vuosivauhtia ja uusia kiinteistöjä on kasvanut kuin sieniä sateella.

Sen, minkä junaliikenteessä olemme saaneet, olemme kaavoituksessa menettämässä. Vaikka entinen kaavoitusjohtajamme Merja Vikman-Kanerva moneen kertaan toi ilmi huolensa yhdyskuntarakenteen hajauttamisesta, valtuustossa on ollut vallalla kuntalaisen kannalta reilu peli. Jos kantatilalla on rakennusoikeutta, sen on saanut käyttää, vaikka rakentaminen muutoin hankaloittaisi eheän ja tiiviin asumisverkoston luontia.  Valtuutettuna meidän pitäisi ajatella kuntalaisia ja ajaa kuntalaisten etua, vaikka se joskus onkin vastoin yhden kuntalaisen etua. Pitäisi olla kykyä nähdä metsä puilta, vaan kun ei ole ollut. Ei minullakaan.

Metropolin myötä Mäntsälän kiinnostavuus kasvaa ja on olemassa vaara, että meillä on tulevaisuudessa kunta, jossa asutaan väljästi ja itsenäisesti naapuria näkemättä. Vaara se on siksi, ettei luonto kestä sellaista kehitystä, eikä sitä kestä ihminenkään. Jo nyt yksinäisyys on yksi suurimmista haasteista vanhuksille. Kuinka jatkossa? Kun jalat eivät enää liiku ketterästi ja autoilu on taakse jäänyttä elämää, niin kuinka pidetään yllä virikkeellistä ja sosiaalista vanhuutta? Omaiset eivät välttämättä töiltään ja muilta kiireiltään ehdi viihdyttämään, eikä yhteiskunnalla ole siihen antaa voimavaroja.

Vaatii rohkeutta pitää kiinni strategioista ja visioista. On oltava vahva kun harmistunut kuntalainen ottaa yhteyttä omassa asiassaan ja ennenkaikkea on osattava kertoa, miksi Mäntsälä ei voi jatkaa rakennuslupien myöntämistä haja-asutusalueille. Meillä on vielä tontteja ja rakennusmaata kaava-alueiden sisälläkin. On tilaa rakentaa lähelle olemassa olevia palveluita. Uskokaa pois, tulee aika, jolloin jokainen metri etäällä muista on pitkä ja ikävä.

Mikä on ihmisen paras? Olisiko se samalla paras myös ympäristölle ja ilmastollemme!

Popularity: 4% [?]

Kulttuurilla myydään Mäntsälää

February 29th, 2008

Luovan luokan noususta on nyt viimeistään nähty ensiaskeleet myös Mäntsälässä. YIT myy seuraavaksi rakentuvia kerrostalojaan seuraavin sanoin: “Mäntsälässä on helppo asua – luonto ja palvelut ovat sopivan lähellä. Pelto-orvokissa (rakentuva kiinteistö) jokimaisema on melkein pihapiirissä, koulut, kirjasto ja monitoimitalo vieressä sekä linja-autoasema, teatterit ja terveysasema mukavan kävelymatkan päässä.”

Teatterit ovat tässä tapauksessa Mäntsälän omien pikku termiittien tuhoama Katinhännän kesäteatteri ja Mäntsälän Teatteri Keskuskadun varrella. Voin sanoa, että YIT:n mainos hiveli sieluani. Mäntsälää myydään kulttuurin ja eritoten teattereiden avulla. Kannattaako kulttuuria tukea? Kaikki merkit viittaavat siihen, että kyllä kannattaa.

Keskustelin tänään Matti Sillanpään, Lapen 3+ spesialistin, kanssa mm eläkeläisistä ja elämänilosta. Molemmat totesimme, että taiteen parissa viihtuvä vanhus voi paremmin kuin mitään harrastamaton verrokki. Työelämän jälkeen muustakin elämästä voi pudota tarkoitus ja mielekkyys jos kaikki tekeminen on suuntautunut vain työhön. Kulttuurin harrastaminen ennen eläköitymistä kannattaa, mutta erityisesti se pitää elämäniloa yllä eläköitymisen jälkeen.

Aleksandra
Minä menen tänään nauttimaan Mäntsälän Teatterin Aleksadra-näytelmän kenraaliharjoituksiin.

kuva: Mäntsälän Teatteri

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 8% [?]

4a55dbdc6c