Syksyn tullen huomaa, että sanonta “nälkä kasvaa syödessä” pitää paikkansa ainakin meidän perheessä. Harrastamisesta on tullut niin aktiivista, että kalenterin sivut täyttyvät viivoista ja nuolista, kellonajoista ja hauskoista nimistä. Töissäni kansalaisopistolla huomaan myös aktiivisten ihmisten aktivoituvan entisestään syystuulten piestessä keltaisia lehtiä nurmikoille.
Mistä tietää, että harrastaa sopivasti eikä liikaa tai liian vähän? Tämän asian tiimoilta käydään meillä ruokapöydän ääressä kiihkeitäkin keskusteluja. Kun harrastaa musiikkia, tekee mieli harrastaa myös tanssia ja tanssiminen puolestaan houkuttaa lisäämään muun liikunnan määrää. “Hyväkuntoisena on helpompi polkata…” Lepopäiviä pitää olla jokaisella ja harrastuksista pitää voida nauttia – jos jokin harrastus vie enemmän energiaa kuin antaa, siitä pitää osata luopua. Mitään yhtä oikeaa määrää ei ole, jaksaminen kun on yksilöllistä.
Minä innostuin juoksemisesta maaliskuussa ja sunnuntaina 12.9.2010 osallistuin Espoon rantamaratonille juoksemalla yhdessä 2000 muun juoksijan kanssa puolet kuninkuusmatkasta, eli 21,1 km. Juoksu sujui niin hyvin, että nyt jo tekee mieli joko kasvattaa matkaa tai lisätä haastetta muuten.
Kansantanssin rinnalle on kesän aikana noussut innostus lavatansseista ja lavakauden vähitellen päättyessä olen ottanut mukaan vielä yhden tanssimuodon, josta kirjoitan myöhemmin lisää, jos ja kun pääsen perehtymään aiheeseen kunnolla.
Runsaasti liikkuva ja harrastava perhe vaatii aikamoista logistiikkaa, mutta onneksi pienimmätkin osaavat jo kulkea harrastuksiinsa myös yksin. Oppivat samalla kulkemaan “omalla moottorilla” ja saavat samalla sekä raikasta ilmaa että liikuntaa. Aikatalujen noudattamisessa ja luotettavuudessakin ovat jo ihan omaa luokkaansa.
Popularity: 60% [?]
Vihreät