Parasta kesässä ovat hitaat aamut, kahvi aurinkoisilla portailla, rauhallinen tuokio auringossa. Tuulen suhina korvissa ja lasten naurun helähdys. Kevät on ollut osaltani yhtä suurta myllerrystä ja loma tulee suureen tarpeeseen. En vietä sitäkään perinteiseen tapaan, vaan sirkaman silloin, toisen tällöin. Arjesta ei ehdi muodostua rutiinia, eikä oikein lomastakaan. Jokainen aamu on ihme ja jokaisen tien varrella odottaa seikkailu.
Eino Leinon runo Aurinkolaulu on antanut minulle kaikissa elämäntilanteissa valtavasti. Laitan tähän teille yhden otteen, sen, joka puhuttelee minua juuri nyt. Lisäksi videona Johanna Kurkelan “Ehkä ensi elämässä” -kappale. Levollista ja nautinnollista kesää!
….
Mut emmehän yössä vain astukaan,
myös aamussa astelemme.
Vaikk’ kuljemme kumpuja mustan maan,
niin maassa tok’ kiinni emme.
Tääll’ onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun elämän ääriltä etsimme vain
tai kuiluista kuolevain.
Tai katsokaa, miten lainehet
ikikauniisti rantoja kaulaa!
Tai kuunnelkaa, miten lintuset
ikilempeesti lehdossa laulaa!
Tai ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat?
Lepinkäiset tokko ne leijuivat?
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet?
– Sitä hetkeä unhota et.
Tai ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?
Sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?
– Sitä utua unhota et.
Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet?
– Sitä lempeä unhota et.
Oi, ootteko silloin te uneksineet
utuneitoa tummatukkaa,
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan
iki-armaus ihanan maan?
Eino Leino, ote runosta Aurinkolaulu
Popularity: 62% [?]
Vihreät
Tällä hetkellä, juhannuksena, on mielessä suuri kaipuu omaan saareen ja oman saunan löylyihin. Niinpä haen sieluni maisemaan tuoksua tervashampoosta ja Kalle Väänäsen runosta Saanasta, josta tähän pieni näyte:
“Ja saanan vieressä seinustalla
on penkki sen tuuheen koevun alla.
Niin, kukapa meistä ei koetellu oes
sitä mualiman parrainta paekkoo.
Ja siä on niin laahkee ja herttanen
se on niinkul lämmintä maetoo.
Jopa soma on istua ihmisen
siinä penkillä iliman paetoo
ja kahtoo ku aaarinko laskiissaa
tuota järven rantoo kultoo
ja nöpöstellä paljaalla varpaallaa
tuota märkee ja lämmintä multoo.”