Imurin varressa heiluessani päätin raapaista minäkin viime päivinä paljon keskustelua herättäneestä aiheesta: naisen vaikea elämä. Vaikeus tulee ulkopuolelta asetetuista odotuksista ja monen omasta kyvyttömyydestä asettaa omia rajoja. Koti, perhe, parisuhde, työ, ulkonäkö, harrastukset…lista on loputon ja päteä pitäisi näissä kaikissa.
Vai pitäisikö? Rosa Meriläinen kirjoittaa mainiosti Hesarin pakinassaan “Mikä naisia vaivaa?” siitä, kuinka itseinho voi vallata niin nuoren kuin vanhemmankin naisen ja valottaa samalla omaa elämäänsä.
Naisena ja kahden tyttären äitinä soisin, että jokainen nainen (ja mies) toteuttaisi vähemmän ulkoa tulevia toiveita ja enemmän omaa sisäistä ääntään. Ei siinä ole mitään pahaa, jos haluaa toteuttaa perheen toiveita, mutta jos täysin ulkopuoliset tahot saavat sanella, kuinka kunkin naisen tulee elämäänsä elää, ollaan hakoteillä. Toisten ihmisten odotusten täyttämisestä tulee kujanjuoksu vailla loppua.
Minä löysin kauan kadoksissa olleen elämäniloni monenlaisten ja erilaisten asioiden summana. Päätin saada kokeilla mitä kummallisimpia asioita. Niitä, joista olen aina haaveillut, mutta joiden toteuttamiselle ei ole ollut aikaa tai tilaa. Tanssi on yksi suurimmista haaveistani ja tällä hetkellä myös antoisimpia harrastuksiani.
Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua on voida toteuttaa omia haaveitaan samalla, kun on kiinni arjessa. Arkiset askareet ja uusien kykyjen oppiminen tasapainottavat mukavasti toisiaan, eikä siinä yhtälössä masennukselle ole tilaa. Jätetään pois ulkokultainen suorittaminen ja otetaan tilalle paljon hassuja harrastuksia.
Popularity: 87% [?]
Vihreät
Usein nuoruutta kadehditaan muistamatta, kuinka epävarmoja ja haavoittuvaisia nuoret ovat. Ja totta, se on riemullinen hetki, kun tajuaa ettei tarvitse miellyttää ketään muuta kuin itseään. Itseään kohtaan täytyy myös olla armollinen. Kaikki me olemme virheemme tehneet, mutta elämä on oppimista – virheidenkin kautta.