Comments on: Ajatusten ristitulessa

By: Annamari

Annamari — Fri, 01 Jan 2010 00:26:54 +0000

Olipahan ajankohtainen tuo eilinen kirjoituksesi! Nyt saivat vettä myllyyn perustyypit, ja nyt tarkoitan niitä jotka tungetsivat vaimoaan hakkaavan Nykäsen ympärillä hänen “taidettaan” ihaillen toisin kuin me kulttuurisnobit.

On älyllistä epärehellisyyttä syyttää vierastaustaisia murhista. Kyllä meillä osataan ja on osattu omasta takaakin – muistelkaa esim. Konginkankaan tapahtumia vaikka Mikko Niskasen elokuvassa. Oli ihan kotimainen myös Kuopion torimurhaaja ja Porvoossa hollantilaismiehen ampunut vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Kunniamurhat, ts. häpeämurhat, lienevät tuontitavaraa. Canthin Anna-Liisan aikoihin tosin häväistyt tytöt ymmärsivät itse mennä veteen…

Väkivalta on tuomittavaa kaikissa muodoissa ja kaikkien tekemänä, olipa motiivi mikä tahansa.

By: Susanna

Susanna — Thu, 31 Dec 2009 06:42:05 +0000

Kiitos toivotuksista!

Outi: Suomalaisuus näyttäytyy pahimmillaan nurkkakuntaisena itsekkyytenä – paha ei anna paljostakaan.

Annamari: Hyvä huomio paikallishistoriasta! On myös runsaasti suomalaisia sanoja, joilla on aivan eri merkitys eri puolilla Suomea. Eikä välimatkan tarvitse edes olla pitkä, että merkitys muuttuu. Tuima ruoka on yksi näistä esimerkeistä. Toiselle se on mautonta, naapurille kovastikin suolaista.

By: arleena

arleena — Wed, 30 Dec 2009 20:42:04 +0000

Hyvää Uutta Vuotta 2010

By: Outi Ugas

Outi Ugas — Wed, 30 Dec 2009 19:58:46 +0000

“1940 -luvulla Suomessa onnistuttiin asuttamaan 400 000 evakkoa. Tämän päivän pakolaismäärät ovat huomattavasti pienempiä.”

Niinpä. ja tänä päivänä meillä on resursseja monikymmenkertaisesti (verrattuna 40-lukuun) evakkojen asuttamiseen, mutta muutama tuhatkin on monelle liikaa. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, ja hyvää uutta vuotta

By: Annamari

Annamari — Wed, 30 Dec 2009 15:20:32 +0000

Muistan oikein hyvin sen, kun taloomme muutti evakkona Harlusta Sorsan täti aikuisen poikansa kanssa. Heillä oli asuttavanaan hellahuone, johon vielä ottivat alivuokralaisen. Elämä ei ollut heille helppoa,kuten ei muillekaan sota-ajan jälkeensä jättämän niukkuuden aikana. Näistä ajoista kuitenkin selvittiin yhdessä.

Karjalainen kulttuuri ja uskonto olivat Kuopiossa osin outoja, mutta olihan meillä jo tsasouna, joka 1868 muutettiin Pyhän Nikolaoksen kirkoksi. Uusi kirkko rakennettiin nykyiselle paikalleen ja vihkiäisiin osallistui myös Bobrikov 1904. Sotien jälkeen kirkon keskushallinto ja koko Suomen arkkipiispanistuin siirtyivät Kuopioon ja kirkko muuttui katedraaliksi. Niinpä nuoruudessani Paavali oli tuttu näky toreilla ja turuilla.

Kaikesta selvitään yhteisvoimin. Toiveitani herätti tämän päivän BBC:n uutinen, että teollinen tuotanto on palaamassa takaisin Britanniaan korkeiden rahtikulujen ja kaukomaissa tehtyjen tuotteiden huonon laadun vuoksi. Ehkäpä sama suuntaus auttaisi meitäkin talouden ahdingossa. Tokihan se toisi uusia ongelmia niihin maihin, joista teollisuus ehkä pakenee.

Niin tai näin, ongelmia riittää. Niiden ratkaiseminen on yhteisvastuullinen haaste.

Hyvää uutta vuotta!