Tälle syksylle on osunut monta alkua. Kansantanssi on yksi alku ja kudonta toinen. Molemmat uusia, tosin joskus hamassa lapsuudessa kokeiltuja asioita. Vielä kesällä minä en tiennyt mitään polkusista, en kisailusta, puhumatakaan pirtasta saati askelluksista. Uudet termit menevät vieläkin sekaisin, mutta minä opin.
On tietenkin aivan mahdotonta kuvata aikaansaannoksia ilman kuvia, mutta kun en ehdi kameralla tähdätä kaikkeen siihen, mikä herättää hilpeyttä. Kansantanssin pyörteissä, sottiisin tahdissa ei voi kuvata. Eikä se luonnistu kudontatyön luomisvaiheessakaan.
Uuden oppiminen on suunnattoman nautinnollista. Uusien termien vakiintuminen omaan ajatteluun ja puheeseen on hidasta, mutta vääjäämätöntä. Samalla oppii näkemään käsityöt ja tanssin uudella tavalla. Oppii huomaamaan ne pienet asiat, jotka aiemmin jäivät kokonaisuuden jalkoihin. Odotan innolla omien silmien kehittymistä ja oman tyylin löytymistä. Toistaiseksi mennään täysin ohjeiden mukaisesti. Vasta sitten, kun oppi on selkäytimessä, alkaa soveltaminen ja sen myötä todellinen luova työ.
Nyt etsin ohjetta yksinkertaiselle ja käytännölliselle räsymatolle. Nettitaivas näyttää olevan kudontaa pullollaan, enää pitäisi osata valita. Laitan sitten kuvia näkyviin, kun on mitä kuvata.
Popularity: 37% [?]
Vihreät