Tänään on aiheellista kirjoittaa Berliinistä. Tuossa kauniissa kaupungissa kävin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana luokkaretkellä kevään juuri puhjetessa. Muistan hyvin bussimatkan Helsingistä Ruotsin ja Tanskan halki Saksaan ja sen, kuinka taivaskin näytti erilaiselta kuin kotimaassa.
Teimme myös vierailun (metrollako) Itä-Berliiniin. Minulle se oli ensimmäinen käynti rautaesiripun toisella puolella, enkä voi väittää suhtautuneeni siihen rauhallisin mielin. Kaikki näytti ankealta ja pelotti vietävästi. Mutta muurin länsipuolella kaikki oli upeaa. Kauniita kahviloita, kneipekin ihan naapurissa ja paljon monenlaista uutta nähtävää.
Elokuussa 1961 rakennettu muuri erotti ihmiset fyysisesti ja psyykkisesti toisistaan. Berliinin muurin purkamisesta kuluneiden 20 vuoden aikana olen päässyt ajoittain kurkistamaan kaupunkia, joka näyttää ulospäin yhtenäiseltä. Kaupungin historia näkyy katukuvassa. Berliinin itäisillä alueilla on oman aikansa rakennuskulttuuri hyvin nähtävillä. Eipä voi sanoa sen kovasti erottuvan Neuvostoliiton aikaisesta rakennustyylistä.
Kunpa missään päin maailmaa ei enää rakennettaisi muureja erottamaan ihmisiä toisistaan aatteiden nimissä. Onnea vielä berliiniläisille demokratiasta ja vapaudesta, joka ei tänäänkään ole itsestään selvää!
Popularity: 32% [?]
Vihreät
Berliiniläisillä sanotaan olevan eine Schnauze mit Herz. He vääntävät kaikesta vitsiä, vaikka kipeääkin tekisi. Pari esimerkkiä:
In einem russischen Restaurant am Tauentzien bemüht sich der Geschäftsführer sein Lokal bestens zu empfehlen. Er neigt einem Gast zu und flüstert: “Unser Portier ist ein früherer Grossfürst.” Der Gast nickt schweigend. “Der Kellner war früher Kosakenoberst.” Wieder nickt der Gast. “Unsere Garderobenfrau ist ein Enkelkind des Zaren.” Der Gast zeigt lächelnd auf seinen Foxterrier: “Im Vatraun jesacht: Det wa früha een Bernhardiner.”
Herr Müller kommt von der Beerdigung seiner Schwiegermutter zurück. Es stürmt und regnet. Vor seiner Haustür fällt ihm ein Dachziegel auf den Kopf. “Jetzt isse anjekommen”, sagt Müller nur.
Schon im März 1933 soll ein Berliner einen anderen telefonisch angerufen haben.
“Ist dort Bleibtreu 1418?”
“Nee, hier is Krause.”
“Oh, dann habe ich falsch gewählt.”
“Wem sagen Sie det, det ham wa alle!”
Aber das war 15 Jahre später.
“Wenn keiner treu dir bliebe..
Ich bleib dir ewig grün,
Du meine alte Liebe:
Berlin bleibt doch Berlin.”
Minun ensivisiittini Länsi-Berliiniin tapahtui kesällä 1961. Viikon tai pari lähtöni jälkeen pystytettiin muuri 13.8. Tokihan itäpuolelle ei ollut oikein asiaa sitä ennenkään, paitsi käydessäni hakemassa läpikulkuviisumia – sellainen tarvittiin junamatkaa varten Berliinistä Hampuriin. Ja kukapa “wessi” olisi halunnut “ossien” luo arbeiter- und bauerparadiesiin, eli työläis- ja viljelijäparatiisiin.
Vietin siellä myös kaksi seuraavaa kesää. Olin siellä, kun Peter Fechter ammuttiin muurille – ystäväni Doriksen sukulainen näki tapahtuman työpaikaltaan. Muistan, miten valkoinen hän oli, kun illalla tapasimme.
Olin siellä myös JFK:n vierailun aikana. “All free men, wherever they may live, are citizens of Berlin, and, therefore, as a free man, I take pride in the words ‘Ich bin ein Berliner’
(26.6.63). Ihmiset itkivät hänen puhettaan kuunnellessaan, ja autot tööttäilivät kaduilla.
Marienfelden kaupunginosassa asuessani kävimme ulkoiluttamassa koiria itärajan vieressä. Kotiinpäin käännyttäessä tuntui hyytävältä kääntää selkä vartiotorniin päin. Vaistomaisesti odotti joka hetki kuulan iskeytyvän selkään!
Schlachtenseessa lähes naapurissa asui idolini Willy Brandt, ylipormestari.
Wenn keiner treu dir bliebe…
Ich bleib’ dir ewig grün,
Du meine alt