Archive for September, 2009

“Sano se kuvin”

September 28th, 2009

Jäähyväiset kesälle ovat aina yhtä haikeat. Tänä syksynä oli meidän vuoromme tehdä syystyöt kommuunikesämökillä. Niin on taas laituri nostettu järvestä, kesäkeittiö tyhjennetty ja veranta suojattu runsaimmalta lumelta.

Koivun syksy

Matkalla näimme monikymmenpäisen joutsenparven pellolla ruokailemassa ja maisemat olivat aivan uskomattoman kauniit. Voi jos mitenkään voisi kuvata tuota keltaisten, punaisten, oranssien, vihreiden ja ruskeiden täplien värittämää maisemaa. Paistoi aurinko sinitaivaalta tai peitti taivaan raudanväriset myrskypilvet, mikään ei sammuttanut koivujen hehkua eikä estänyt vaahteroita kirkumasta väreillään. Kuusten tummanvihreä rauha rauhoitti levottoman mielen.

Järven pohja

Vesi läikehti tummana ja kutsui vain uhkarohkeita (jotka ovat nyt nuhaisia).

Syksyssä soi Albinonin Adagio.

Popularity: 12% [?]

Värikäs syyskuu

September 25th, 2009

Onhan ollut merkillisen värikäs syyskuu. Ulkona värit ovat huomiota herättävän kauniit ja mediassa kuohuu ja ryöpyyää. Moni facebook-kaveri on käynyt metsässä sienestämässä hurjia saaliita ja puolikoitakin on saatu. Miten ihmeessä sitä ehtisi kommentoida kaikkea? No ei mitenkään, mutta koetetaan edes.

Vaahtera syyspuvussa

LENTOKENTTÄHANKE
Mäntsälän valtuuston kesällä hyväksymään strategiaan on ilmestynyt lentokenttäselvitys. Valtuuston strategiaseminaarissa sana lentokenttä esiintyi yhden “cafen” aikana, eikä siitä käyty lainkaan sen laajuista keskustelua, jota näin suuren hankkeen selvitystyön aloittaminen vaatii. Olen tuonut kantani esiin monella taholla, mutta tulkoon se kirjatuksi tännekin: minä en missään tapauksessa halua Mäntsälään lentokenttää. Se ei tule olemaan harrastajien suosiman Malmin kentän klooni, vaan Mäntsälään sijoitettuna lentokenttä suunnitellaan ottamaan vastaan osa Hki-Vantaan rahtilennoista ja chartereista. Kyse on niin liikennemäärien lisääntymisestä kuin lentomelusta, jota ei tajua jos ei ole asunut Hki-Vantaan läheisyydessä. Minä olen, enkä totisesti haluaisi asua enää.

En ymmärrä millä lihaksilla koko hanketta täällä selvitetään, sillä kunnanhallituksen “valmistelussa olevat asiat” -listalla ei ole mainintaa lentokentästä. Ehdoton EI sisältää myös paheksuntaa salailevaa valmistelua kohtaan!

VAALIRAHA
Vihreänä olen ollut velvoitettu olemaan avoin myös vaalirahoituksen suhteen. Minusta on ollut häkellyttävää seurata viime aikojen vaalirahakeskustelua, jossa monen puolueen nokkahahmot syyttelevät muita – etupäässä mediaa – vaalirahajulkisuudestaan, mutta eivät ole valmiita toimimaan läpinäkyvin periaattein. Oletan, että kokoomuksen, keskustan, demareiden ja vassareiden tukijat kykenevät samaan avoimeen tukeen kuin vihreidenkin. Jos ei, homma haisee pahalle välittömästi.

Ay-liikkeen tuki on yhtä väärin kuin erilaisten säätiöidenkin. Ei siksi, että Vihreillä ei ole sellaista rahasampoa, vaan siksi, että näiden liikkeiden ja yhdistysten sekä säätiöiden varat kerätään henkilöiltä, jotka eivät pääse vaikuttamaan keitä heiltä kerätyillä varoilla tuetaan. Jos kuuluisin johonkin liittoon, eroaisin välittömästi mikäli kuulisin rahojeni kuluneen minulle epämieluisten ehdokkaiden tukemiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla nyt ja tässä, kuka tai ketkä ovat tukeneet mäntsäläläisiä puolueita kuluneissa vaaleissa. Minä voin vihreiden osalta kertoa, että tukea on saatu lähinnä omalta puolueelta ja ehdokkailta itseltään. Kuinkas on teidän laitanne?

Popularity: 16% [?]

Vähänkö onnellista

September 21st, 2009

Tutustuin viime viikolla YLEN Elämä pelissä -onnellisuustestiin. Satuin näkemään pätkän telkkariohjelmasta, jossa haastateltiin muutamia “koekaniineja”, jotka ovat lupautuneet terapoitaviksi koko kansan edessä. Aihe on kiinnostava, niin kiinnostava, että etsin YLEn kotisivuilta moisen testin. Ja teinkin sen.

Puolukat

Tulos hämmästytti minua. Vaikka tiedän, että elämäntilanteeni juuri nyt on ehkä sitä parhainta itseään ja mitään syytä onnettomuuteen ei ole, silti saadut 88 pistettä löivät ällikällä. En nimittäin ole aina ollut yhtä onnellinen ja tiedän, että vielä muutama vuosi sitten pisteitä olisi herunut huomattavasti vähemmän.

Ehkä silloin, kun elämä on höykyttänyt eniten, on ollut pakko keskittyä pieniin hetkiin. Muistan joskus ajatelleeni, että nyt riittää kun hengitän. Sitten vähitellen jaksoin ryhtyä etsimään elämäniloa. Se etsintä ei ole ohi vieläkään. Siinä ohessa olen kuitenkin saanut otteen onnesta. Saahan sen sanoa ääneen, saahan? Ei se onni tai ilo nimittäin löydy etsimättä, joskus on osattava katsoa pintaa syvemmälle ja hyväksyttävä sekin, että onni on epätäydellistä. Lapsena asiat olivat toisin.

Tämä ei tarkoita, etteikö mielestäni murhetta ja surua saisi tai pitäisi tuntea. Tunteet pitää uskaltaa tuntea loppuun saakka. Jossain vaiheessa minä kyllästyin olemaan aina väsynyt tai keskellä draamaa. Päätin, etten ole. Olen nähnyt kurjuutta ja riitaa riittävästi tietääkseni, milloin kannattaa olla iloinen ja onnellinen. Tämä ei saata jatkua ikuisesti. On hyvä tiedostaa elämän rajallisuus, jotta osaa todella tarttua hetkeen.

Harva asia saa minua enää täysin pois tolaltani. Toivon samaa rauhaa kaikille. Metsässä samoillessa voi päästä vähän jyvälle suurista kysymyksistä. Syksyn keltaiset lehdet antavat rajan kesän vihreydelle. Kaikki loppuu aikanaan. Tuskakin.

Popularity: 11% [?]

Harrastamisen riemu

September 16th, 2009

Suomalaisista kuulee usein sanottavan, että olemme kuorokansaa ja kesäteatterikansaa ja että Suomessa yhdistykset kukoistavat. Toisaalta ihmetellään suomalaisten passiivisuutta ja kauhistellaan omissa nurkissa viihtyviä aikamiespoikia.

Omalle kohdalleni on osunut enemmän tekemistä kuin kello antaisi myöten. Niin mielelläni kuin olisinkin enemmän kotona, minusta on kasvanut ihminen, joka viihtyy monenlaisen tekemisen parissa. Uusimpana löytönäni on kansantanssi, josta toivottavasti tulee pitkäikäinen harrastus kansanlaulun rinnalle. En ole unohtanut kuntosaliakaan, vaan koetan ehtiä vaikka kukonlaulun aikaan virittämään lihaksistoani kestämään ruuhkavuosien haasteita.

Samaa tekemisen tarvetta on nähtävissä muissakin perheen jäsenissä. On viulua, selloa, balettia ja käsityökurssia, näytelmiä, pelimanniyhtyettä, sählyä ja meidät kaikki läpäisevää lukuhulluutta. Kieltämättä minusta ne hetket jolloin vetäydymme itse kukin kirjan ääreen ja ainoa ääni, joka hiljaisuutta halkoo on kääntyvien sivujen rapina, ovat aivan hurmaavia. Kirjallisuudesta nouseva keskustelukin on mahtava kokemus. Yhteinen harrastus on voimavara.

Politiikkaa ei kuulemma pitäisi kutsua harrastamiseksi, mutta ei se työtäkään ole. Määritellään se miten tahansa, niin paljon se ottaa, mutta antaa myös.

Työni kansalaisopistolla on suoranainen aitiopaikka harrastamisen tutkimiseen. Meillä opiskelee noin 3000 kurssilaista, joiden ikäjakauma on muutaman kuukauden ikäisestä muskarivauvasta aina isoisovanhempiin. On kielikurssia, kuvataiteita, käsitöitä, musiikkia ja liikuntaa unohtamatta avoimen korkeakoulun kursseja ja suussa sulavien herkkujen ruokakursseja. On kunnia saada tarjota kaiken ikäisille ja kuntoisille kuntalaisille monipuolisia ja laadukkaita harrastusmahdollisuuksia. Noin kolmen sadan kurssin joukosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

On ilo nähdä ympärillä ihmisiä, jotka haluavat oppia jotain uutta. Oppimisen halu yhdistää meitä kaikkia. Kivassa seurassa on myös helppo oppia.

Tänään opin tanssimaan masurkkaa ja kokeilin tikkuristiäkin. Mitä uutta sinä kokeilit?

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 5% [?]

4a55dbdc6c