Loma tuli tarpeeseen, mutten vielä osaa sanoa, onko tästä ollut juurikaan hyötyä. Tilannehan on se, että lapsiperheen loma toteutuu muutaman välttämättömän seikan ympärillä. Ruokaa on tarjottava viisi kertaa vuorokaudessa. Lasten ja puolison mielipidettä kulloinkin tehtävistä asioista on kyseltävä ainakin päivittäin, jos ei tunnin välein. Kirjan lukeminen tai päiväunet ovat silkka mahdottomuus (minulle, ei muille). On nimittäin aivan sama, aikooko mennä sänkyyn lukemaan tai nukkumaan kertoen sen äänekkäästi kaikille tai hiljaa vetäytyen. Jos ei soi puhelin, soi ovikello tai lapset keksivät sata ja yksi kysymystä, leikkivät k o v a ä ä n i s i ä leikkejä tai koira saa laukkahepulin. Meidän perheen äiti ei uskalla edes kokeilla päiväunia pettymysten pelossa.
Niinpä puolison uinahdellessa päiväuniaan olen koneella ja hillitsen kovaäänisimpiä leikkejä, rapsutan koiraa vasemmalla jalalla, sammuttelen puhelimia tai muuten vain keskityn kulttuuriproduktioiden eteenpäin viemiseen. Keisarin kalaasien käsiohjelma teettää yllättävän paljon työtä. Enkä minä edes tee muuta kuin kerään materiaalia varsinaista toteuttajaa varten.
Samaan aikaan pohdin kyläkoulujen tilannetta Mäntsälässä. Meillä on tehty sivistyslautakunnassa päätös kahden kyläkoulun lakkauttamisesta. Se on synnyttänyt vastalauseiden myrskyn, vaikka päätös on ihan järkisyin perusteltu. Kunnassamme on lähes kaksikymmentä alakoulua, joista osa (kuten nämä kaksi) on pieniä ihan kaikilla mittareilla katsottuna. Alle kaksikymmentä oppilasta ja vain yksi opettaja, oppilaat luokilla 1-6. Ei ole tätä päivää, valitan! Työskentely tuollaisella koululla on todella haavoittuvaista – ajatelkaapas mistä saadaan pätevä sijainen oman opettajan mahdollisesti sairastuessa. Tai kuka valvoo kaikki välitunnit ja valmistelee samalla materiaalia kuudelle eri ikäluokalle? Montako minuuttia opettajalla on aikaa oppilasta kohden opettaa uutta asiaa?
Ymmärrän oikein hyvin, että koulumatkat kasvavat pidemmiksi ja turvattomammiksi. Siksi on koulukyydit. Tämä kehitys on arkea kaikissa muissakin kunnissa. On ehdottomasti oppilaiden etu, että heillä on riittävästi aikuisia ympärillään. Yksisarjaiset koulut, joissa jokaiselle ikäluokalle on oma opettajansa, on hyvä ja perusteltu pyrkimys.
Koulujen säilyttämistä on perusteltu myös kylien elinvoimaisuuden kannalta tärkeänä asiana. Voi olla, mutta mielestäni kylien toiminta riippuu ihmisistä, ei koulusta. Jos kylätoiminta on aktiivista, se voi pitää majaa kyläkoululla. Siellä voi harrastaa edelleen, sitä voidaan talkoilla kunnostaa, koululla voidaan järjestää monenlaisia tapahtumia.
Koulurakennusten pitää olla sellaisessa kunnossa, että oppilaiden on terveellistä olla koulussa. Homekoulut on kyettävä korjaamaan tai siirtämään toiminta muualle. Kyläkoulujen yhdistäminen ei tee elämästä kohtuuttoman vaikeaa kenellekään, mutta rahan puutteessa terveyden pilaaminen on ihan toinen juttu. Kaikkea ei vaan voi saada.
Popularity: 3% [?]
Vihreät
Ymmärrän vanhempien huolen koulumatkojen turvallisuudesta. Sinun lapsuudessasi valitsimme asuinpaikan niin, että pääsit kouluun tuon kuuluisan kivenheiton matkan kävelytietä pitkin. Ja mikä meteli syntyikään, kun teidät A-saksan lukijay yritettiin siirtää Vantaankosken kouluun! Siinä vanhemmat protestoivat kunnolla ja vaikutettiin kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin päättäjiin. Ja niin vain saitte pysyä Laajaniityn ala-asteella koulussa, joka kaiketi on jo pure
ttu tai se ollaan purkamassa homekouluna.(Taas tämä rakkine temppuilee…) Se oli ihan kohtuullisen suuri koulu, eikä mainitsemiasi Mäntsälän kaltaisia ongelmia ollut. – Mäntsälää ajatellen koulukuljetukset lienevät turvallinen ratkaisu asiaan.Tuntuu totta vieköön näin pääkaupungin liepeillä asuessa hassulta ja suorastaan pieni talo preerialla -idylliltä (?) istuttaa kuuden luokkatason lapset samaan luokkahuoneeseen! Lapsille myös soisin mielelläni mahdollisuuden opiskeluun, niin paljon oppia ja asennetta kuin sielu suinkin sietää! Suurissa kouluissa oletettavasti on enemmän valinnanvaraa esim. kielissä. Niin tai näin, kunnan taloustilanne on otettava huomioon.