Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsuvat Kalevalan juhlavuonna 2009 kaikkia suomalaisia osallistumaan kirjoitushankkeeseen ”Suomalaisen päivä”. Tästä innostuneena minäkin päätin kirjoittaa muistiin päiväni kulun. Jaan sen nyt kanssanne ja sitten se arkistoidaan toivottavasti satojen tai tuhansien samankaltaisten kirjoitusten kanssa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Sieltä sen ehkä löytää sadan vuoden kuluttua innostunut tutkija ja ihmettelee maailman menoa juuri tänä päivänä.
Aamu ei vielä vaalennut, kun herätyskellona toimiva kännykkä äänteli puolison yöpöydällä ensimmäisen herätyksensä. Puoliso taisi olla väsyksissä, sillä äänistä päätellen hän päätyi siirtämään herätystä myöhemmäksi. Aamu alkoi täydellä teholla seitsemältä, jolloin tyttölasten huoneessa huolella valittu cd-levy alkoi soida ja poikasen huoneen sumutorvea muistuttava kelloradio räpsähtää päälle. Viiden minuutin sisällä keittiössä hurisi vedenkeitin, liedellä porisi puuro ja koira sekä poika venyttelivät kohti aamulenkkiä.
Minä nautin kiireettömästä aamusta. Työ sijaisopettajana lähikoululla alkoi vasta kolmannelta tunnilta. Nuorimmainen on ollut viikonlopun kuumeessa, joten anoppi tuli hoitoavuksi nuorimman seuraksi. Aamulla koululaisten ja miehen lähdettyä työmailleen istuin tovin tietokoneella ja hoidin harrastuksiin liittyviä asioita. Kansanlauluyhtye MeNaiset on tulossa Mäntsälään esiintymään ja siihen liittyen piti kirjoittaa tiedote lehtiin. Kirjoitin lisäksi muutaman sähköpostin koskien paikallispolitiikan arkea. Kunnan tilintarkastusyhteisön valinta on pian ajankohtainen ja siihen liittyviä asioita on vielä hoidettavana.
Koululle suuntasin täydessä auringonpaisteessa. Pakkasta oli nelisen astetta ja ilmassa kevään tuntu. Oppilaat (13-16v) taisivat saada valoa enemmän kuin moneen kuukauteen. Tunnit olivat varsin levottomat. Erityisesti yhdeksäsluokkalaisilla oli vauhti päällä – hyvässä ja pahassa. Sanomalehtiviikon tiimoilta etsimme hyviä uutisia lehdistä. Voiko hyvä uutinen kertoa myös ikävistä asioista? Onko huono uutinen vain huonosti kirjoitettu, vai onko se ikävä uutinen? Filosofisia kysymyksiä.
Kotimatka kesti lyhyen, mutta sitäkin valoisamman hetken. Lumen ja pilvettömältä taivaalta paistavan auringon valomäärä on huikea.
Ehdin olla tuokion kotona ja join kupin kahvia. Istuin tietsikan ääreen ja kävin läpi päivän aikana tulleet sähköpostit. Äitini soitti, mutten muista mistä kaikesta ehdimme taas keskustella. Kaikesta maan ja taivaan väliltä, luulisin.
Neljän nurkilla keräsin kangaskassiin Mäntsälän Teatterille lainattavia vaatteita ja vanhan verhokankaan empiremekkoa varten, ajatuksenani ehtiä viedä ne naapuriin. Kuitenkin päädyin jättämään viennin toiseen päivään ja lähdin kävelemään vauhdilla kohti Kirkonkylän koulua, Sepän Soitto ry:n kokoukseen. Pelimannimusiikin sm-kisat ja muu konserttitoiminta sen ympärillä vie osan aktiivien arjesta. Lupasin toimia nettivastaavana edelleen. Ja joitakin muitakin hommia tuli tehtäväksi.
Sain kyydin kotiin kuuden jälkeen, jossa lapset olivat löytäneet kadonneita vaatteita nukkien vaatteiden joukosta. Ilmeisesti siivous on joskus ollut enemmän vaatteiden mättämistä pois näkökentästä. Iltapuuron jälkeen lapset kipittivät sänkyihinsä lukemaan kirjojaan ja minä istahdin kirjoittamaan tämän muistiinpanon.
Puoliso palailee kotiin iltamyöhällä kuoroharjoitusten kautta.
Popularity: 2% [?]
Vihreät