Tiedätteköhän tunteen, joka syntyy kun aikansa kuluksi ja omaksi opikseen lukee toisten blogeja tai keskustelupalstoja ja huomaa, kuinka asiat unohtuvat kun ihmiset siirtyvät keskustelemaan keskustelemisesta. Kuka saa siteerata ketäkin ja miten siteeraukset tulisi tehdä oikein. Tänään on tullut useamman kerran tunne, että joillakin keskusteluun osallistuvilla ei ole pienintäkään yritystä ymmärtää toisia. Jyrki Kasvin blogissa käydään maahanmuuttopoliittista keskustelua, jonka taso saa vakaasti harkitsemaan maastamuuttoa. Jos missään, niin Suomessa, osataan omat viat vierittää naapurin niskaan. Jos maahanmuuttajia ei auteta sopeutumisessa, lieneekö se maahanmuuttajan vika vai onko syytä katsella peiliin ja keksiä keinoja auttaa sopeutumisessa?
Toisaalta Mäntsälän keskustelupalstan viestiketju “Kunnantalon kuulumisten” viimeaikaiset käänteet herättävät lähinnä paniikkireaktion. Olisihan se hienoa, jos ihmiset miettisivät edes hetken ennen “julkaise” tai “lähetä” napin painamista. Minusta tuntuu, että itsesensuurini estää osallistumasta koko keskustelupalstalle. Sehän on kuin hyppäisi suoraan piraija-altaaseen. Muutamia äkäisiä terävähampaita näykkimässä keskustelijoita hampaat louskuen ei tunnu kivalta tavalta viettää päiviään. Toivoa sopii, että tyyli joko muuttuu nopeasti tai lakkaa kokonaan, sillä mistään asiallisesta ei siellä voi nyt keskustella.
Vai pitäisikö suomalaisille nettikeskustelijoille järjestää jokin nettikäytöskoulutus? Nuoretkin tietävät, että netissä kirjoitetaan vain sellaista, minkä voi sanoa toiselle päin naamaakin. Jos et kehtaa sanoa, et kehtaa kirjoittaakaan!
Popularity: 5% [?]
Vihreät