Ihan pikaisesti ehdin päivittämään kulttuurikuntoani ja kuinka sitä pidetään yllä: olen jo useamman vuoden ylläpitänyt Kulttuuripaletti -sivustoa,
mutta se tuntuu jossain määrin liian kliiniseltä alustalta kulttuurille. Niinpä kokeilen yhdessä paikallisen laulaja/äiti -ystävän kanssa uutta sivustoa.
Aika paljon vaatii työtä päivittää kaikki paikalliset kulttuuritapahtumat käsityönä sivustoille, joten idea siitä, kuinka kulttuurikalenteri voisi päivittyä sitä mukaa, kun yhdistysten omat sivut päivittyvät, olisi tarpeen.
Mäntsälän Teatterissa esitetään parhaillaan virolaista klassikkonäytelmää Ihmissusi. Itse en ole sitä vielä nähnyt (lippu on varattu perjantaille), mutta olen jo paikallislehdistä lukenut joitakin kuolemattomia lausuntoja. Olin vetää lauantaina aamukahvin väärään kurkkuun luettuani paikallistoimittaja Kosti Aintilan “kritiikin” Mäntsälän Uutisten nettisivuilta. Se tässä koko komeudessaan:
“Näytelmässä eletään vielä aikaa, jolloin uskottiin noitiin ja muun muassa ihmissusiin. Eli ihmisiin, jotka voivat joissakin tilanteissa muuttua sudeksi. Näytelmän keskushenkilö on Tammarunin taloon ottotyttäreksi tuleva Tiina, jota lapsena esittää Nilla Saralampi ja aikuisena Nea Vallin. Perheen poika Margus (aikuisroolissa Sami Ratia) rakastuu aikuiseen Tiinaan, jota ryhdytään epäilemään ihmissudeksi. Kolmiodraama on kasassa, kun Margukseen on ihastunut myös ottotytär Mari (Mirva Suomilammi).
Turhankin dramaattista
Näytelmä on erikoisuudessaan kiinnostava. Sen juonenkäänteisiin tempautuu mukaan.
Ja tempautuisi vielä paremmin, jos synkeämielinen näytelmä ei olisi niin ylidramaattinen. Näyttelijät eivät ainakaan vielä ensi-illassa ole omaksuneet roolejaan niin, että näytteleminen olisi sujuvaa. Esitys laahaa. Näyttelijöiden välille ei synny vuorovaikutusta; ei tunnetta ei hyvässä eikä pahassa. Ollaan hieman pökkelömäisiä. Elämä on niin surkeaa ja kamalaa, että esitykseen tulee väkisinkin tahattoman koomista sävyä.
Erityisesti Katri Hämäläinen talon emäntänä vetää roolinsa niin pateettisesti, että puistattaa. Sävyjä ja tunneasteikkoa ei synny. On vain yksioikoista viivaa. Sami Ratia pystyy liikkumaan tunneasteikolla kohtuullisen hyvin, joskin hänellä on häiritsevän monotoninen ääni.
Mirva Suomilammi heilahtaa iloisesta tyttösestä sydänsuruja pohtivaan neitoseen taitavasti. Myös Nea Vallin onnistuu roolissaan hyvin. Hän on porukasta parhaiten oppinut vuorosanansa ja pystyy paukauttamaan ne kulloinkin tarvittavalla tunneskaalalla.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Ihmissusi on näyttelijöille vaikea näytelmä. Esityskertojen myötä esitys alkaa varmasti kulkea sulavammin.
Tehosteitten käyttöä voisi lisätä
Näytelmän lavastus on tavallista seuranäyttämötasoa. Toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Vielä ei ole tajuttu, että näyttämön takana olevaa valkokangasta voisi käyttää lavasteena tai sen osana. Valkokankaalle olisi nytkin ollut helppo heijastaa kuvia, jotka olisivat kertoneet, onko talvi vai kesä, aamu vai ilta. Miten vaikkapa kuva oikeasta juhannuskokosta?
Nyt kaikki tapahtuu synkeän värisissä lavasteissa, kun visuaalista ilmettä voisi vaihtaa tapahtumien mukaan.
Valaistuksellakaan ei tunnelmaa osata luoda. Onko syynä taidon puute vai laitteiden alkeellisuus?
Kosti Aintila
TEATTERI
August Kitzberg: Ihmissusi. Ohjaus Timo Lipponen. Ensi-ilta Mäntsälän Teatterissa 31.10.
Rooleissa muun muassa: Mikko Rahkola, Katri Hämäläinen, Sami Ratia, Mirva Suomilammi, Nea Vallin, Anna-Liisa Kuosmanen, Pauli Sahlstén.
Puvustus: Tuuli Juhola
Lavastusryhmä: Erkki Ristolainen, Mikko Rahtola, Pauli Sahlstén, Petri Orkola, Arella Rahtola.
Valo ja ääni: Nuutti Vallin.
Esitykset: su 2.11., pe 7.11., la 8.11., la 15.11., pe 21.11., la 22.11. pe 28.11. kello 18. Lippuvaraukset mikko.rahtola@gmail.com tai 040-3534421.
Lisätty 01.11.2008″
Tehtäköön tässä nyt tiettäväksi, että Mäntsälän Teatteri ON harrastajateatteri ja se saa näkyä myös yleisölle. Datatykki, jonka välimatka olisi riittävä peräseinältä kankaalle maksaa noin 3500 euroa. Vapaaehtoisia rahoittajia? Sitähän minäkin. Sen lisäksi kuvat heijastuvat ikävästi näyttelijöiden kasvoille, kokeiltu on.
Erityisesti sappeani nostattaa kriitikon rooli, johon paikallislehden toimittajalla on tietysti oikeus, mutta onko koulutusta? Jukka Kajavakin tiesi oman vastuunsa kriitikkona. Mäntsälän Uutiset on ainakin oman uutisointinsa mukaan Mäntsälän luetuin lehti. Se on laajalevikkinen ja ilmainen. Tällä “kritiikillä” pahimmillaan aiheutetaan sekä katsojakato että annetaan ase käteen muutoinkin Mäntsälän kulttuurielämää aliarvioiville.
Mäntsälälehden Tanja Niemi-Laurila teki huomattavasti lempeämmän ja houkuttelevamman puffin lehteen, mutta sitä ei löydy netistä. Odotan, mitä Mäntsälän Viikkouutiset saa aikaan.
Suutari pysyköön lestissään. UGH, olen puhunut!
Popularity: 43% [?]
Vihreät
Mäntsälän kunnan keskustelupalstalla taso on niin alhainen, ettei sanotuksi saa. Eipä taso näytä nousevan edes lehtimiestasolla: sen sijaan että keskusteltaisiin asiasta ja perusteltaisiin omaa mielipidettä, käydäänkin suoraan henkilöön menevään iskuun. Ymmärtäkää hyvät ihmiset, ettei se ole henkilökohtainen loukkaus, jos joku on ASIOISTA eri mieltä. Silloin keskustellaan näkemysten eroavuuksista, kumpikin näkökantaansa perustellen – vaikka maailman tappiin. Silti voidaan olla kavereita.
Muuten, Ryhänen ei ole esiintynyt Bairoitissa vaan Bayreuthissa… Näin vain ystävällisenä oikaisuna taannoiseen Ryhäsen haastatteluun MU:ssa.
Kiitos kommentistasi Kosti!
Lainasin koko kirjoituksesi, sillä MU poistaa vanhoja tekstejä sivuiltaan. Halusin säästää tämän.
Kuten huomaat kirjoitusten välissä on nukuttu muutama yö. Hyvin.
Minusta on näin jälkikäteen hyvä, että kirjoitit kriittisen kirjoituksesi. En pitänyt sen mitätöivästä tyylistä, enkä pidä vieläkään. Siitä olen aidosti iloinen, että teit analyysisi.
Edelleen yhtä yksinaamainen,
Susanna
Haa, Susanna. Jäit itse teosta kiinni. On tosi fiksua pölliä toisen teksti omaan blogiinsa.
Toisekseen pysyn sanojeni takana. Paikallisen lehden tehtävä ei ole lällytellä paikallisista asioista. EI edes harrastajateatterista.
Kuka sanoikaan, että “täytyykö olla lehmä voidakseen todeta, että maito on hapanta”.
Olen seurannut niin ammattiteatterin kuin harrastajateatterin esityksiä useita kymmeniä vuosia eri puolilla Suomea. Joten arvelen jotain ymmärtäväni teatterista.
Kiitos vain peitellystä vinoilusta yleisönosastokirjoituksessasi, jonka MU julkaisi. Olisit vain laittanut ylläolevan tekstisi tulemaan. Olisi sekin julkaistu.
Mutta poliitikko on tietysti kaksinaamainen.
Ystävällisin terveisin
Kosti Aintila
Myös Diana Södersvedin kritiikki oli tämänpäiväisessä Mäntsälän Viikkouutisissa maltillista ja syvälleluotaavaa. Siitä kiitos hänelle.