Voi miten kaunis on luminen maisema täälläkin!
Kuvassa Mäntsälänjoki ensilumen sadettua maahan.
Kuvassa Lumiukko 9.0 ja 9.1
Nyt ikkunan takana sataa lunta kauniisti leijaillen. Se tietää lumitöitä, mutta myös hyviä hiihtolatuja. Pihamme on kuin joulukortti, sininen hetki leviää sisälle saakka. Kaunista!
Popularity: 3% [?]
Ihmisen mieli on mielenkiintoinen. Tokaluokkalainen kysyi mummiltaan, mikä tekee minusta minut? Minä en tiedä mitä mummi siihen vastasi, mutta mielihän se on, joka vaikuttaa omaan minäkuvaan eniten. Mieli – mitä mieltä sinä olet? Onko tämä mielekästä? Mielipiteitä on erilaisia… Me puhumme mielestä ihmisen ominpana ominaisuutena. Se on olennaisempi osa meitä kuin fyysinen ulkomuotomme.
Tämän päivän Hesarissa on asiaa kidutuksesta. Kirjoituksessa todetaan, että kiduttaja koettaa murtaa kidutettavan mielen. Sellainen saa kylmän hien kohoamaan lukijankin pintaan. Kuinka toivoisinkaan, että kidutus kuuluisi entisiin aikoihin, eikä tämän päivän keinoihin.
Terve mieli terveessä ruumiissa on antiikin ajoista ollut ihmisen ihanne. Ruumiin sairauksia osataan jo aika hyvin hoitaa, niistä puhutaan ja etsitään vertaistukea. Mielen sairaudet puolestaan ovat edelleen hävettyjä ja vaiettuja, vaikka muutosta on havaittavissa mielipideilmastossa. Missä määrin mielen sairastuminen sitten on geneettistä – kuulemma taipumus voi olla, mutta sairauden puhkeamiseen tarvitaan toki muutakin. Erittäin raskas elämäntilanne usein toimii sairauden laukaisijana.
Läheisten menetykset, työmurheet, epäonnistuminen koulussa, ystävyyssuhteissa tai vaikea perhe ovat vaikeita asioita yksittäisinäkin, mutta elämäntilanteiden muutokset voivat kasata tarjottimelle enemmän huolta ja murhetta kuin iloja. Silloin hyvistä ystävistä, tukena olevista vanhemmista ja sukulaisista on suuri apu. Tilanne ei ehkä kriisiydy, asiat saavat mittasuhteensa ja elämästä löytyy muutakin kuin murheita.
Oman mielenterveyden hoitaminen on yksilöllinen asia, mutta iloa tuottavat harrastukset, oman tarpeellisuuden ja tarvitsevuuden tunnustaminen ja liikunnallinen elämäntapa auttavat useimpia meistä pitämään mielen vireänä. Aina se ei onnistu ja silloin lääkärit ja lääkkeet voivat tulla kyseeseen. Hoidammehan me verenpainettakin, miksemme masennusta? Erilaiset aivoperäiset sairaudet voivat omalta osaltaan vaikuttaa mielen hyvinvointiin. Jos vanhat ajatusmallit, keinot luoda turvallisuuden tunnetta itselle tai saada mielihyvän kokemuksia muuttuvat kovasti, apua tarvitaan.
Pidetään huolta omasta ja läheisten hyvästä mielestä!
Popularity: 3% [?]
Pikkuhiljaa lähestymme vuoden lahjakkainta aikaa, joulua. Project Mama -blogi ottaa kantaa jouluiseen hiilijalanjälkeen erinomaisessa kirjoituksessaan. Inspiroiduin itsekin miettimään ympäri vuoden tarvittavia lahjaideoita eri-ikäisille sankareille. Kolmen lapsen kaveripiireissä nimittäin juhlia piisaa. Koska kaikilla lapsilla on kuitenkin jo kaikkea tarpeellista (ja vielä enemmän tarpeetonta) olen koettanut kuumeisesti keksiä jotain, mistä olisi pitkäaikaista iloa.
Esikouluikäisille olemme koettaneet löytää mieluisia askarteluvälineitä. Meillä ainakin paperia, liimaa, saksia, kuvioleikkureita, tusseja, helmiä ja sen sellaisia kuluu järkyttävät määrät. Koska lastemme käytössä on myös erilaisia siveltimin käytettäviä värejä, kuten vesivärit, peitevärit ja öljyvärit, tarvitaan kunnollisia maalausalustoja. Pelkkä paperi ei enää riitä. Kaksi tyttöä saavat aikaiseksi paljon taidetta koteihin, jota on kiva antaa isovanhemmille ja kummeille.
Vohvelikankaalle kirjailu ei vaadi suuria taitoja, sillä muodot voivat olla mitä vain. Isompi teki taannoin pyyhkeeseen kuvan mummista ja mummin edesmenneistä koirista. Häneltä syntyi myös idea kaupungin silhuetin ompelemiseksi pyyhkeen reunaan (oli tuolloin muistaakseni 6v). Taatusti miellyttävä lahja saajankin silmissä.
Koululaisia on meillä muistettu kirjalahjoin. Ekaluokkalaiselle helpompaa, mutta lukemaan houkuttelevaa ja isommille vähän mehevämpiä juttuja. Viimeisin sankari sai lahjaksi Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjaa. Lapsi kiitti tavatessamme viikkoja myöhemmin lahjasta ja kertoi, että on lukenut sitä jo pitkälle ja pitää kovasti lukemastaan. Kylläpä lämmitti sydäntä! Isoveli kertoo kavereiden jo vähän odottavankin seuraavaa kirjalahjaa. Tosin tuon hän muisti kertoa vasta, kun olin ostanut laadukkaan t-paidan kaverin pakettiin…
Isoveli itse nautti koko lapsuutensa legoista. Niitä on kiva ostaa muillekin. Legoissa – vaikka muovia ovatkin – on hyvää niiden kestävyys. Vanhempien legot periytyvät lapsille, niinpä meilläkin legoja on kohtuullisen runsaasti.
Tyttölasten kummeille voisin suositella seuraavaa lahjaa, johon minä liityin viime kesänä enkä ole katunut vielä kertaakaan. Meille tulee kerran kuussa askartelukerhon paketti, jossa on kuukausittain vaihtuva teema. On mm. korttiaiheita, korumateriaalia, maalaustarvikkeita. Hyvät ohjeet ja laadukkaat tuotteet antavat potkua käsillä tekemiseen.
Kestosuosikki meillä on myös laadukas lastenmusiikki. Suosittelen lämmöllä seuraavia meillä lähes puhkikuluneita; Ipanapa, Pentti Rasinkankaan musiikki ja sokerina pohjalla Eve Alhon musiikkitarjonta, josta löysin linkiksi “vain” laulukirjan.
Hyviä hankintoja ja lämmintä mieltä jokaiselle!
Popularity: 4% [?]
Tiedätteköhän tunteen, joka syntyy kun aikansa kuluksi ja omaksi opikseen lukee toisten blogeja tai keskustelupalstoja ja huomaa, kuinka asiat unohtuvat kun ihmiset siirtyvät keskustelemaan keskustelemisesta. Kuka saa siteerata ketäkin ja miten siteeraukset tulisi tehdä oikein. Tänään on tullut useamman kerran tunne, että joillakin keskusteluun osallistuvilla ei ole pienintäkään yritystä ymmärtää toisia. Jyrki Kasvin blogissa käydään maahanmuuttopoliittista keskustelua, jonka taso saa vakaasti harkitsemaan maastamuuttoa. Jos missään, niin Suomessa, osataan omat viat vierittää naapurin niskaan. Jos maahanmuuttajia ei auteta sopeutumisessa, lieneekö se maahanmuuttajan vika vai onko syytä katsella peiliin ja keksiä keinoja auttaa sopeutumisessa?
Toisaalta Mäntsälän keskustelupalstan viestiketju “Kunnantalon kuulumisten” viimeaikaiset käänteet herättävät lähinnä paniikkireaktion. Olisihan se hienoa, jos ihmiset miettisivät edes hetken ennen “julkaise” tai “lähetä” napin painamista. Minusta tuntuu, että itsesensuurini estää osallistumasta koko keskustelupalstalle. Sehän on kuin hyppäisi suoraan piraija-altaaseen. Muutamia äkäisiä terävähampaita näykkimässä keskustelijoita hampaat louskuen ei tunnu kivalta tavalta viettää päiviään. Toivoa sopii, että tyyli joko muuttuu nopeasti tai lakkaa kokonaan, sillä mistään asiallisesta ei siellä voi nyt keskustella.
Vai pitäisikö suomalaisille nettikeskustelijoille järjestää jokin nettikäytöskoulutus? Nuoretkin tietävät, että netissä kirjoitetaan vain sellaista, minkä voi sanoa toiselle päin naamaakin. Jos et kehtaa sanoa, et kehtaa kirjoittaakaan!
Popularity: 7% [?]
Viides vuosi Mäntsälässä on pian täynnä ja vuosittain on peruskunnostettu yksi huone. Viime syksy kului ekaluokkalaisen huoneen parissa. Seuraava kohde on meidän isompi makkari. Ja arvatkaapas kuinka mahdotonta on saada idea kukkimaan ja ryhtyä toimintaan.
Olemme pohtineet mitä haluamme, väriskaaloja ja muita ideoita. Katon väri tulee jäämään ennalleen (puuta), eikä koivuparkettiinkaan taideta koskea. Mutta se kaikki muu! Harmaasävyinen aina mustasta valkoiseen, johon sitten sesonkivärejä tyynyillä, verhoilla ja matoilla – näin minä sen silmissäni näen.
Kirjahylly – en tiedä onko sen paikka makkarissa, mutta nyt on eletty vuosi ilman, enkä ole koskaan lukenut yhtä vähän. Työpöytäkin on varmaan saatava ikkunan eteen. Katsotaan josko löytäisin tähän joitakin kuvia itselleni inspiraatioksi. Yhdeltä seinältä tapetti on poistettu jo vuosi sitten, joten eiköhän tässä ole syytä ryhtyä toimeen 
Kaikkien harrastusrientojen ja luottamustoimien ohelle tarvitaan ihan fyysistä puurtamista ja luovaa hulluutta. Nyt on sen aika. (Sanoo hän ja katsoo toisella silmällä Innon vanhoja jaksoja…minä kun pidän Marko Paanasen hullunrohkeista ideoista).
Popularity: 2% [?]
Tänään istuin koulun juhlasalissa kuunnellen isänpäiväohjelmaa. Yksin, tai siis hyvien tyyppien ympäröimänä, mutta ilman juhlakalua eli tokaluokkalaisen isää, joka liiteli samoihin aikoihin kohti konferenssikeidasta. Olisipa nähnyt monikymmenpäisen kuoron, joka lauloi täyttä kurkkua “isäkkäästä, kävelevästä nisäkkäästä”. Laulajat olivat syötävän suloisia! Laulu oli kaunista ja reipasta. Ja niin hyvin opittua, että jokaisesta sanasta sai selvää. Lisäpapukaija tulee papereitta laulamisesta. Kyllä oli nähty vaivaa esitystä varten.
Sillekään ei voi mitään, että lapsukaisten vanhemmat näkivät mitä sattuivat näkemään ja mahtuivat istumaan kuka mihinkin. Vain nopeimmat pääsivät niin eteen, että video- tai valokuvaamisesta voi oikeasti nauttia. Ja kun jokaisen luokan pitää tietenkin esiintyä, aikaakin kuluu juuri niin paljon, että pikkusiskot ja -veikat hermostuvat. Oli siis herkkua saada istua ilman pikkusiskoa isonsiskon esitystä katsomassa.
Pikkusisko oli voimistelemassa omassa ryhmässään kylän toisella laidalla. Sinne sain anopin lapsosen jumppakaveriksi – sielläkin kun oli tarjolla lapsi-vanhempi yhteisharrastusta. Tällä kertaa piti valita näin päin. Vähän nämä kesken harrastuskauden pidettävät iltajuhlat aiheuttavat harmaita hiuksia, kaikkien lasten harrastuksia kun ei voi pysäyttää yhden lapsen juhlien takia.
Kävin tänään isänpäiväostoksillakin, valitettavasti mukaan ei tarttunut mitään kovin yllättävää. Käytännöllistä ehkä, mutta piirun verran tylsää. Lapset toivottavasti huolehtivat sunnuntain yllätyksellisistä elämyksistä.
Oma isäni kuoli hiukan ennen keskimmäisen lapsosen syntymää. Kohta yhdeksän vuotta sitten, vaikka tuntuukin ihan eiliseltä. Esikoinen istui sairaalan käytävällä kun pitelin isää kädestä hänen viime hetkinään. Se oli rankkaa meille kaikille. Muistan surreeni sitäkin, kuinka lapsen luokse eivät tainneet hoitajat ehtiä, enkä voinut ottaa huoneeseenkaan kuolemaa katsomaan. Siinä istua nökötti ukin kaveri oven ulkopuolella.
Vieläkin näen isäni viimeisen katseen, joka on samalla omalla tavallaan kaunein muisto isästä. Lempeä, ymmärtäväinen katse, joka tiesi, että ero on tässä ja nyt. Isän viimeiset vuodet erosivat kovasti aikaisemmista. Itsepäisestä älyköstä oli tullut rauhallinen, tosin nopeasti kiihtyvä, viisas mies. Hänen kanssaan saattoi istua puhelimessa vaikka kuinka pitkään, hänellä oli aina aikaa jutella, ja yleensä aina juttu jäi jotenkin kesken. Ei mennyt kuin hetki puhelun loppumisesta ja puhelin soi taas. “Isä tässä vielä…”
Kuutosluokkalaiset kertoivat juhlassa joko siitä, millainen on oma isä, millainen ihanneisä on ja pojat puhuivat omasta tulevasta isyydestään. Huumorintajuinen, hauska, reipas, pitää huolta jälkeläisistään, kannustava, rajoittava. Turvallinen, leikkisä. Eihän sellaista kuivin silmin voi katsoa. Miten nuorilla ihmisillä on jo haave omasta perheestä, isyydestä. Miten kauniisti he puhuvat ja ajattelevat isyydestä. Ja sitten, miten kaukana ihanne ja arki välillä ovatkaan. Vanhemmuus on vaikea laji, jota pitää harjoitella ahkerasti voidakseen edes kuvitella ymmärtävänsä siitä jotain. Isäni neljäntenä harjoituskappaleena luulen saaneeni erityisannoksen kokenutta isyyttä. Se on ollut hyvä kokemus.
Lapset totesivat lisäksi tänään, että jokaisella ihmisellä on isä, lähellä tai kaukana. Isien toivottiin olevan lastensa arjessa läsnä, ei vain kivaa tekemässä, vaan aidosti kuuntelemassa ja kyselemässä kuulumisia. On tärkeää, että isät ovat läsnä antautumassa riitoihin ja jakamassa kehuja, että ovat mukana hiomassa särmiä; omia ja lasten.
Popularity: 9% [?]
Ihan pikaisesti ehdin päivittämään kulttuurikuntoani ja kuinka sitä pidetään yllä: olen jo useamman vuoden ylläpitänyt Kulttuuripaletti -sivustoa,
mutta se tuntuu jossain määrin liian kliiniseltä alustalta kulttuurille. Niinpä kokeilen yhdessä paikallisen laulaja/äiti -ystävän kanssa uutta sivustoa.
Aika paljon vaatii työtä päivittää kaikki paikalliset kulttuuritapahtumat käsityönä sivustoille, joten idea siitä, kuinka kulttuurikalenteri voisi päivittyä sitä mukaa, kun yhdistysten omat sivut päivittyvät, olisi tarpeen.
Mäntsälän Teatterissa esitetään parhaillaan virolaista klassikkonäytelmää Ihmissusi. Itse en ole sitä vielä nähnyt (lippu on varattu perjantaille), mutta olen jo paikallislehdistä lukenut joitakin kuolemattomia lausuntoja. Olin vetää lauantaina aamukahvin väärään kurkkuun luettuani paikallistoimittaja Kosti Aintilan “kritiikin” Mäntsälän Uutisten nettisivuilta. Se tässä koko komeudessaan:
“Näytelmässä eletään vielä aikaa, jolloin uskottiin noitiin ja muun muassa ihmissusiin. Eli ihmisiin, jotka voivat joissakin tilanteissa muuttua sudeksi. Näytelmän keskushenkilö on Tammarunin taloon ottotyttäreksi tuleva Tiina, jota lapsena esittää Nilla Saralampi ja aikuisena Nea Vallin. Perheen poika Margus (aikuisroolissa Sami Ratia) rakastuu aikuiseen Tiinaan, jota ryhdytään epäilemään ihmissudeksi. Kolmiodraama on kasassa, kun Margukseen on ihastunut myös ottotytär Mari (Mirva Suomilammi).
Turhankin dramaattista
Näytelmä on erikoisuudessaan kiinnostava. Sen juonenkäänteisiin tempautuu mukaan.
Ja tempautuisi vielä paremmin, jos synkeämielinen näytelmä ei olisi niin ylidramaattinen. Näyttelijät eivät ainakaan vielä ensi-illassa ole omaksuneet roolejaan niin, että näytteleminen olisi sujuvaa. Esitys laahaa. Näyttelijöiden välille ei synny vuorovaikutusta; ei tunnetta ei hyvässä eikä pahassa. Ollaan hieman pökkelömäisiä. Elämä on niin surkeaa ja kamalaa, että esitykseen tulee väkisinkin tahattoman koomista sävyä.
Erityisesti Katri Hämäläinen talon emäntänä vetää roolinsa niin pateettisesti, että puistattaa. Sävyjä ja tunneasteikkoa ei synny. On vain yksioikoista viivaa. Sami Ratia pystyy liikkumaan tunneasteikolla kohtuullisen hyvin, joskin hänellä on häiritsevän monotoninen ääni.
Mirva Suomilammi heilahtaa iloisesta tyttösestä sydänsuruja pohtivaan neitoseen taitavasti. Myös Nea Vallin onnistuu roolissaan hyvin. Hän on porukasta parhaiten oppinut vuorosanansa ja pystyy paukauttamaan ne kulloinkin tarvittavalla tunneskaalalla.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että Ihmissusi on näyttelijöille vaikea näytelmä. Esityskertojen myötä esitys alkaa varmasti kulkea sulavammin.
Tehosteitten käyttöä voisi lisätä
Näytelmän lavastus on tavallista seuranäyttämötasoa. Toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Vielä ei ole tajuttu, että näyttämön takana olevaa valkokangasta voisi käyttää lavasteena tai sen osana. Valkokankaalle olisi nytkin ollut helppo heijastaa kuvia, jotka olisivat kertoneet, onko talvi vai kesä, aamu vai ilta. Miten vaikkapa kuva oikeasta juhannuskokosta?
Nyt kaikki tapahtuu synkeän värisissä lavasteissa, kun visuaalista ilmettä voisi vaihtaa tapahtumien mukaan.
Valaistuksellakaan ei tunnelmaa osata luoda. Onko syynä taidon puute vai laitteiden alkeellisuus?
Kosti Aintila
TEATTERI
August Kitzberg: Ihmissusi. Ohjaus Timo Lipponen. Ensi-ilta Mäntsälän Teatterissa 31.10.
Rooleissa muun muassa: Mikko Rahkola, Katri Hämäläinen, Sami Ratia, Mirva Suomilammi, Nea Vallin, Anna-Liisa Kuosmanen, Pauli Sahlstén.
Puvustus: Tuuli Juhola
Lavastusryhmä: Erkki Ristolainen, Mikko Rahtola, Pauli Sahlstén, Petri Orkola, Arella Rahtola.
Valo ja ääni: Nuutti Vallin.
Esitykset: su 2.11., pe 7.11., la 8.11., la 15.11., pe 21.11., la 22.11. pe 28.11. kello 18. Lippuvaraukset mikko.rahtola@gmail.com tai 040-3534421.
Lisätty 01.11.2008″
Tehtäköön tässä nyt tiettäväksi, että Mäntsälän Teatteri ON harrastajateatteri ja se saa näkyä myös yleisölle. Datatykki, jonka välimatka olisi riittävä peräseinältä kankaalle maksaa noin 3500 euroa. Vapaaehtoisia rahoittajia? Sitähän minäkin. Sen lisäksi kuvat heijastuvat ikävästi näyttelijöiden kasvoille, kokeiltu on.
Erityisesti sappeani nostattaa kriitikon rooli, johon paikallislehden toimittajalla on tietysti oikeus, mutta onko koulutusta? Jukka Kajavakin tiesi oman vastuunsa kriitikkona. Mäntsälän Uutiset on ainakin oman uutisointinsa mukaan Mäntsälän luetuin lehti. Se on laajalevikkinen ja ilmainen. Tällä “kritiikillä” pahimmillaan aiheutetaan sekä katsojakato että annetaan ase käteen muutoinkin Mäntsälän kulttuurielämää aliarvioiville.
Mäntsälälehden Tanja Niemi-Laurila teki huomattavasti lempeämmän ja houkuttelevamman puffin lehteen, mutta sitä ei löydy netistä. Odotan, mitä Mäntsälän Viikkouutiset saa aikaan.
Suutari pysyköön lestissään. UGH, olen puhunut!
Popularity: 43% [?]
Vaalityön loputtua on mukava olla kotona, tehdä arkisia asioita ja levätä. Malttamattomana olen odottanut hetkeä, jolloin voin vertailla äänimääriä kunnassamme.
Paralympiavoittaja Markku Niinimäki, SDP, sai 323 ääntä, ollen ilmesesti Mäntsälän historian eniten ääniä saanut ehdokas. Onnittelut Markulle! Olen todella iloinen Markun valinnasta, sillä nyt alkaa ilmeisesti uusi esteetön kausi myös Mäntsälän kunnassa. Markun myötä pääsemme oppimaan niin esteettömästä ympäristöstä kuin mahdollisuuksista menestyä vammasta huolimatta. Minusta tämä on loistava oppimahdollisuus meille kaikille. Aika näyttää mihin lautakuntaan Markku laitetaan, mutta perusturvassa tai sivistyslautakunnassa ainakin hänen tietotaitonsa pääsisivät hyvin käyttöön.
Kokoomuksen Kari Järvenpää pyydysti huikeat 237 ääntä, onnittelut myös Karille! Yhteistyötaitoinen ja verbaalisesti lahjakas yrittäjä on myös iloinen asiakunnan kannalta. Meillä on monia samansuuntaisia ajatuksia niin Mäntsälän kehityksestä kuin ilmastonsuojelusta, mutta on meillä eriäviäkin kantoja. Yhteistyö tulee olemaan mielenkiintoista.
Minä sain kolmanneksi eniten ääniä, ollen tosiaan eniten ääniä saanut nainen Mäntsälässä. Olen erittäin otettu tästä luottamuslauseesta ja lupaan tehdä parhaani siinä roolissa, jonka tässä luottamuspaikkajaossa tulen saamaan. Kuluneet neljä vuotta tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ovat antaneet koulutuksen vaativiinkin töihin. Lautakuntamme on tehnyt paljon töitä kunnan kaikkien toimintojen analysoimiseksi, tunnen talouden tunnusluvut ja eri palvelukeskusten kipupisteet.
Erityisen iloinen olen Mäntsälän vihreän valtuustoryhmän äänimäärästä. Marika Puro, uusi valtuutettumme, sai enemmän ääniä kuin yksikään Keskusta-puolueen ehdokas! Se on aivan loistava tunnustus monivuotisesta ahkeruudesta teltallamme ja muissa vaalitapahtumissa monissa vaaleissa. Onnittelut Marika! Hänessä on ainesta myös vaikeita päätöksiä tekevään perusturvalautakuntaan, jos muihinkin luottamustehtäviin. Nuorison hyväksi ja heidän kanssaan tehty työ on arvokas lisä valtuustoomme.
Toivotan onnea kaikille uusille valtuutetuille! Onnea ja malttia oppia kuinka politiikassa toimitaan. Nyrkin lyöminen pöytään, kovalla äänellä vaatiminen ja uho synnyttävät vain vastareaktion. Asioista on voitava keskustella asiallisesti, vastustajan argumentaatio on kumottava vielä paremmilla väitteilllä, on tiedettävä mistä puhuu.
Lisäksi suosittelen valtuutetuille kunnan keskustelupalstalle osallistumista. Siellä voi tutustua niin toisiin valtuutettuihin kuin kuntalaisiinkin.
Popularity: 4% [?]
© 2012 ihanasti PIHALLA · Proudly powered by WordPress & Green Park 2 by Cordobo.
Valid XHTML 1.0 Transitional | Valid CSS 3
Vihreät