Archive for September, 2008

Koneet nurin

September 13th, 2008

Kulunut viikko oli haasteellisin aikoihin. Päivät vietin koululla sijaisena ja iltapäivät kuljetin lapsia harrastuksiinsa, hoidin ehdokasbyrokratiaa viiteen kuntaan ja sätkyilin vielä omat harrastukseni. Tiistaina alkoi kansalaisopiston näytelmä-kurssi, perjantaina oli kansanlauluyhtyeen syksyn ensimmäinen kokoontuminen. Jossain välissä ehdin käydä kuntosalillakin. Uusi rankempi harjoitusohjelma tuntuu hyvältä, mutta rankalta.

Tämän lisäksi puoliso matkasi työreissuun ja pöytäpc sanoi sopimuksen irti kutakuinkin samalla hetkellä, kun lentokone irtosi kiitoradasta. Olen nyt kannettavan varassa ilman blogien tunnuksia ja salasanoja. Lisäksi kaikki ennen eilistä saapuneet sähköpostit ovat saavuttamattomissa.

Tänään lähdin Astan (olet enkeli!) avustamana Pornaisiin messuille pitämään Vihreän verkon lippua korkealla. Tavarat kiertoon -pöydällä tavarat eivät juuri kiertäneet, mutta sitä Pornaisten seuraavaa vihreää valtuutettua rekrytoitiin oikein olan takaa. Monta nimeä ja numeroa saatiin. Ja yhtä monta kertaa taisi tulla rukkaset. Vihreän Uusimaan toiminnanjohtaja Anu Heikkilä tuli paikalle päivystämään kanssani. Kiitos Anu vielä!

Tavara kiertoon Pornaisissa

Osallistuin vaalipaneeliin, jossa puhuttiin Pornaisten asioista ja vähän sivuttiin Mäntsälääkin. Meillähän on yhteinen MOPO eli Mäntsälän ja Pornaisten perusturvakeskusten yhdistämiseen tähtäävä hanke. Ex kansanedustaja Risto Kuisma antoi täyden laidallisen, kuinka yhteistyö ei kelpaa. Kuvitellaanko joissakin pienissä piireissä Pornaisissa, että yhteistyö Sipoon tai Porvoon kanssa tarkoittaisi yhtä hyviä sopimusehtoja, kuin Mäntsälä on tarjonnut? Yhteistyö Mäntsälän kanssa tarjoaa niin paljon hyvää molemmille, että sitä ei pitäisi hylätä pelkkiin tunteisiin vetoamalla. Mäntsälä ei ole nielaisemassa ketään, ei edes Pornaisia ja selvää on, että Paras-hanke pakottaa tiivistämään yhteistyötä kaikkien lähikuntien kanssa. Mikä ihme Mäntsälässä naapureita pelottaa?

No, oltuani kahdeksan tuntia Pornaisissa pääsin Tuula Kiiskisen (olet aarre!) kyydillä kotiin, laitoin saunan päälle. Hain lapset kotiin leikeistään pihalla ja puistossa, katsoimme Pekon ja sitten saunaan. Todetakseni, että lämmintä vettä ei ole.

Passiivinen paniikkini syvenee päivä päivältä! Jos lämmintä vettä ei saada huomennakaan, olemme siinä iloisessa tilanteessa, että ostoslistalla on uuden pc:n lisäksi lämminvesivaraaja. Ai kuinka kiva!

Nyt menen nukkumaan viikon univelat pois ja huomenna ryhdyn toimeen näiden kaatuvien koneiden osalta.

Popularity: 4% [?]

Kunnossa kaiken ikää

September 11th, 2008

Pitkän vitkuttelun ja pohdinnan jälkeen otin keväällä itsestäni niskalenkin ja ryhdyin kunnolliseksi. Hankin jäsenkortin kuntoklubille ja samalla henkilökohtaisen kunto-ohjelman. Ruokaa en luvannut vähentää tai valiota muuttaa, mutta jokin tunne sisälläni sanoi, että nyt jos koskaan. Ja niin on viikko-ohjelmaan kuulunut jo pitkään lenkki salille useita kertoja viikossa.

Jostain syystä – tai no, 15 vuoden vähäisemmän liikunnan takia – tuloksia on varsin vähän, eivätkä nekään juuri silmille loista. Tärkein on kuitenkin tämä jaksamisen laatu, joka on parantunut huomattavasti. Vaikken vieläkään jaksa kuvitella juoksevani kymmentä kilometriä putkeen, jaksan hoitaa työn, lapset, kaikkien harrastukset ja nämä omat vapaaehtoistyöni suhteellisen hymyssä suin. Stressiä on, mutten koe sitä kuten ennen. On hyvä olla ja sehän on kuntoilun päätarkoitus.

Vaaka tai mittanauha eivät riitä motivoimaan, mutta se hyvä olo, joka syntyy itsensä voittamisesta, rankastakin harjoittelusta, taitojen ja voimien kasvamisesta, se antaa voimaa lähteä uudelleen ja uudelleen liikkeelle.

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja, Mikael Fogelholm sanoi kerran minulle, että ero hyväkuntoisen ja huonokuntoisen kolmekymppisen välillä ei ole suuri. Sen sijaan ero hyväkuntoisen ja huonokuntoisen seitsenkymmpisen välillä on jo iso juttu. Olen samaa mieltä. Liikun nyt, jotta vanhuksena olen vetreä kintuistani ja terävä nupistani.

Se, että säästän eläkettäni varten ja kuntoilen vanhuuttani varten ovat omat panokseni tulevaisuuteen. Voihan olla, että teen sen turhaan, mutta mikäs tässä elämässä on varmaa? Ainakin tunnen tekeväni oikein. Siinä sitä on palkintoa kerrakseen.

Popularity: 2% [?]

Arki on kaunista

September 5th, 2008

Pitkään, liiankin pitkään, kotona olleena äitinä ja vaimona tunnen lämmintä myötätuntoa niitä tuoreempia kotiäitejä kohtaan, joilla on pieniä lapsia hoidettavanaan. Blogimaailmassa on monenlaista naista kertomuksineen ja arkisine tarinoineen. Olen ihastellut niin kauniita koteja, siivottuja sivuja  kuin hyvin hoidettuja lapsukaisia. Yksi asia ei voi kuitenkaan olla särähtämättä korvaani.

Kotiäideiltä vaaditaan (tai kuka vaatii, äiditkö itse?) lasten hellän ja moitteetoman hyvän hoitamisen lisäksi kodinhoitotaitoja ja -haluja, sisustusintoa, ruunlaittohimoa, käsityötaitoa ja tietysti taitoa kuvata omia nuppusia. Mietin kovasti mitä sanoisin miehelleni, jos hän naputtaisi huonosta järjestyksestä tilanteessa, jossa hoitaisin päivät kolmea pientä lasta, imuroisin päivittäin, pesisin vessat ja lattiat viikottain sekä vaihtaisin lakanat parin viikon välein. Tämänkin olen nimittäin lukenut eräästä blogista. Mitä ihmettä?

Arvon naiset ja miehet; se tekee joka ehtii (ja jaksaa)! Erään blogituttavan naapuri oli soittanut ovikelloa ja valittanut lasten sormenjäljistä hissin ovessa. Ihan oikein! Lasten sormenjäljistä! Miksei mies mene ja pyyhi niitä sormenjälkiä ihan itse, kun niin harmittaa? Olisi laupias samarialainen itselleenkin, eikä kaataisi omaa pahaa oloaan pienten lasten äidin niskaan. Ihan pisti kiukuksi tuon naisen puolesta!

Minä en nykyään saa aikaiseksi kotona juuri mitään. Haluaisin tehdä, mutta koen sen turhauttavaksi ja turhanpäiväiseksi hommaksi, sillä montako hetkeä viiden ihmisen ja yhden koiran koti on siisti? Sen hetken kun olen mopin varressa kiinni. Seuraavana päivänä viimeistään pitäisi olla samassa puuhassa uudelleen. Ja uudelleen…

Niinpä ihailen kauniita kuvia toisten blogeissa ja odotan inspiraatiota. Aina sen tultua koti on kaunis ja ihana, hetken. Parasta on kuitenkin yhteinen siivoussessio koko perheen kanssa. Vaikka se harvoin sujuu ilman itkua ja kiukuttelua, silti tekee hyvää nähdä  muidenkin kiinnostuvan kodin laittamisesta.

Sekin tuntuu hyvälle, kun sulkee silmänsä sotkulta, ottaa lapset kainaloon ja katsoo yhdessä jotain hömppäohjelmaa telkkarista. Kynttilän voi sytyttää pöydälle kun siirtää kirjapinot muualle, ja ne kaapit; jos yhden kaapin kuussa saisi laitettua, niin työtä riittäisi jokaiselle kuukaudelle.

Popularity: 5% [?]

Menoja: Tavara kiertoon ja Sananvapautta ei voi murhata!

September 3rd, 2008

Vihreä verkko järjestää seuraavan Tavara kiertoon -tempauksen Mäntsälässä 3.9. klo 18.30-20.30 Rai-torilla, osoitteessa Keskuskatu 4. Tuo tullessas, vie mennessäs eli tuo tullessasi pöydällemme 4-8 käyttökuntoista, hyvälaatuista tavaraa (kirjaa, vaatetta, astioita, leluja…) ja voit vastaavasti ottaa pöydästämme tarpeelliseksi katsomasi tuotteita saman verran.

Samalla voit tutustua Verkon vihreisiin kunnallisvaaliehdokkaisiin ja, miksei, tarjoutua ehdokkaaksikin!

—-

Samalla mainostan merkittävää mielenosoitusta huomenna torstaina 4.9. Helsingissä. Menisin itse jos voisin, mutta mene sinä, jos suinkin mahdollista:

SANANVAPAUTTA EI VOI MURHATA!

Kutsu mielenosoitukseen riippumattoman uutisportaali Ingushetiya.ru:n
omistajan Magomed Jevlojevin surman johdosta

Aika: torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 17:00
Paikka: Venäjän suurlähetystön edusta, Tehtaankatu 1, Helsinki

Ingushian sisäministeriön joukot pidättivät Magomed Jevlojevin 31.
elokuuta 2008 hänen saavuttuaan Moskovasta Magasin lentokentälle.
Jevlojevin ruumis heitettiin poliisiautosta Nazranin sairaalan eteen.
Luoti oli läpäissyt hänen ohimonsa. Jevlojev kuoli leikkauspöydällä
sairaalassa.

Jevlojevin merkittävin ansio oli puolustaa laillisuutta ja Ingushian
tasavallan kaikkien kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Hän
pysyi erossa tasavallassa riehuvasta väkivallan aallosta. Hän oli
rauhan mies jatkuvien ja hallitsemattomien konfliktien kiusaamalla
alueella.

Jevlojev ei pitänyt itseään toisinajattelijana, vaan piti ainoana
velvollisuutenaan kertoa tasavaltansa tapahtumista mahdollisimman
todenmukaisesti. Hänen erityisen rohkeutensa ansiosta ingushialaiset
pääsivät kertomaan maailmalle tasavallassa vallitsevasta laittomuuden
tilasta.

Osoitamme syvän osanottomme Magomed Jevlojevin perheelle ja ystäville.
Kunnioitamme Jevlojevin muistoa kynttilöin ja lyhyin puheenvuoroin.

Mielenosoituksen järjestävät Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi,
Amnesty International Suomen osasto, Suomen Rauhanpuolustajat, Suomen
Rauhanliitto – YK-yhdistys ja Suomen PEN.

Kerkko Paananen
sihteeri
Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi
www.finrosforum.fi

Popularity: 2% [?]

Syksyn herkut

September 2nd, 2008

Punaposkiomenat

Raikas tuulahdus, sierainten värähdys, kylmän ilman narahdus iholla. Syksy on tullut taas. Vihdoinkin jokin selkeästi tunnistettava vuodenaika!

Omenasato on iloinen yllätys. Kukinta-aikaan ei pörriäisiä ollut kuin nimeksi ja epäilin sadon jäävän huonoksi. Näin ei ole, vaan nirsoinkin pihamme omenapuu antaa oksiensa taipua raskaasta sadosta. Olemme tehneet mehua maijalla sekoittaen joukkoon raparperiä, punaherukkaa ja onpa ensimmäinen luumukin päässyt mehukimaraan mukaan.

Nämä oman pihan herkuista tehdyt mehut päätyvät osin suoraan juomaksi, mutta isoin osa menee pakkaseen ja sieltä aikanaan käyttöön mehuksi ja kiisseliksi. Välipalana mehukiisseli on aivan vertaansa vailla. Lisäksi ruisleipää ja sipaisu levitettä (meillä keijua).

Tällä hetkellä parasta hyvää on marssia kuntosaliharjoituksen jälkeen omenapuulle ja puraista mehevää, kirpeää ja kylmää omenaa. Siinä pysyvät lääkärit loitolla ;)

Pirteää syksyä kaikille!

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 4% [?]

4a55dbdc6c