Värit puutarhassa hivelevät silmiä. Kuinka voi yksi puu olla kuin taiteilijan paletista näperretty? Vaahtera on ollut pitään lempipuuni. Pidän toki männyistäkin ja koivuista, kuusista…mutta suurimman vaikutuksen minuun tekee vaahtera. Sen kesäilme on vilvoittava ja tarjoaa suojaa auringolta (josta ei iloa ollut viime kesänä). Syksyllä mikään ei vedä vertoja vaahteroiden väriloistolle.
Pihaamme istutettiin kesällä kolme hopeavaahteraa. Luin, että näistä todennäköisesti kasvaa varsin isot ja näyttävät puut. Voi olla, että joudumme hillitsemään kasvua, mutta toisaalta isot vaahterat ovat todella kauniita kaikkina vuodenaikoina. Talvella tumman harmaa runko on kaunis vasten lumivalkoista taustaa (jos sitä lunta on vielä luvassa). Kesällä vilvoittava varjo on mukavaa ja vaahteroiden isot lehdet ovat todella komeat ja kuulostavat mukavalle kahistessaan tuulessa. Syksyn tullen etupihamme on varsinainen väripilkku.
Kuvassa näkyvä köynnöshortensia on vienyt sydämeni. Sen lehdet ovat kauniit, sen suorastaan aggressiivinen tapa levitä minne sattuu huvittamaan ja vahva runko sekä isot ja silti herkät kukat, tekevät siitä silmäteräni. Haaveilen saavani vielä muitakin hortensioita pihaamme. Esimerkiksi syyshortensia tai pari ilahduttaisivat syksyäni kovasti.
Vuosi sitten istuttamamme marja-aroniat ovat kasvaneet mukavasti. Vielä ovat kovin piskuisia kuitenkin ja hienoa aidannetta saamme odotella vielä tovin.
Popularity: 3% [?]
Vihreät