Pitkään, liiankin pitkään, kotona olleena äitinä ja vaimona tunnen lämmintä myötätuntoa niitä tuoreempia kotiäitejä kohtaan, joilla on pieniä lapsia hoidettavanaan. Blogimaailmassa on monenlaista naista kertomuksineen ja arkisine tarinoineen. Olen ihastellut niin kauniita koteja, siivottuja sivuja kuin hyvin hoidettuja lapsukaisia. Yksi asia ei voi kuitenkaan olla särähtämättä korvaani.
Kotiäideiltä vaaditaan (tai kuka vaatii, äiditkö itse?) lasten hellän ja moitteetoman hyvän hoitamisen lisäksi kodinhoitotaitoja ja -haluja, sisustusintoa, ruunlaittohimoa, käsityötaitoa ja tietysti taitoa kuvata omia nuppusia. Mietin kovasti mitä sanoisin miehelleni, jos hän naputtaisi huonosta järjestyksestä tilanteessa, jossa hoitaisin päivät kolmea pientä lasta, imuroisin päivittäin, pesisin vessat ja lattiat viikottain sekä vaihtaisin lakanat parin viikon välein. Tämänkin olen nimittäin lukenut eräästä blogista. Mitä ihmettä?
Arvon naiset ja miehet; se tekee joka ehtii (ja jaksaa)! Erään blogituttavan naapuri oli soittanut ovikelloa ja valittanut lasten sormenjäljistä hissin ovessa. Ihan oikein! Lasten sormenjäljistä! Miksei mies mene ja pyyhi niitä sormenjälkiä ihan itse, kun niin harmittaa? Olisi laupias samarialainen itselleenkin, eikä kaataisi omaa pahaa oloaan pienten lasten äidin niskaan. Ihan pisti kiukuksi tuon naisen puolesta!
Minä en nykyään saa aikaiseksi kotona juuri mitään. Haluaisin tehdä, mutta koen sen turhauttavaksi ja turhanpäiväiseksi hommaksi, sillä montako hetkeä viiden ihmisen ja yhden koiran koti on siisti? Sen hetken kun olen mopin varressa kiinni. Seuraavana päivänä viimeistään pitäisi olla samassa puuhassa uudelleen. Ja uudelleen…
Niinpä ihailen kauniita kuvia toisten blogeissa ja odotan inspiraatiota. Aina sen tultua koti on kaunis ja ihana, hetken. Parasta on kuitenkin yhteinen siivoussessio koko perheen kanssa. Vaikka se harvoin sujuu ilman itkua ja kiukuttelua, silti tekee hyvää nähdä muidenkin kiinnostuvan kodin laittamisesta.
Sekin tuntuu hyvälle, kun sulkee silmänsä sotkulta, ottaa lapset kainaloon ja katsoo yhdessä jotain hömppäohjelmaa telkkarista. Kynttilän voi sytyttää pöydälle kun siirtää kirjapinot muualle, ja ne kaapit; jos yhden kaapin kuussa saisi laitettua, niin työtä riittäisi jokaiselle kuukaudelle.
Popularity: 4% [?]
Vihreät
Tuosta siivousmusiikista vielä… Vanhoina koiranäyttelyihmisinä olemme aina ryhdistäytyneet Radetzky-marssin soidessa, tultiinhan vuosien ajan Messarin ryhmäkehiin mainitun marssin tahdissa. Ihmettelin, että koirien herkät korvat kestivät tuon metelin. Samaa lienee ihmetellyt Rainer, joka näyttelytoimikunnan puheenjohtajana valitsi tilalle David Bowie’a. Liekö ollut China girl, muistatko?
Viime vuosina ei minua ole koiranäyttelyissä juuri nähty, joten en tiedä, onko marssi palannut ohjelmistoon. Wienin Uudenvuoden konsertissa sen tv:n kautta toki useinkin kuulee, ja käsi nouseee lippaan vanhalla rutiinilla adrenaliinin kohistessa suonissa.
Kiva että tulit kylään, Elisa!
Niinhän se on, että hamsterin elämä (kaikki kiva jää nurkkiin pyörimään, eikä mistään osaa luopua) käy pitkän päälle hankalaksi.
Mutta arvannetteko mitä nyt – sunnuntaina – meillä tehdään? Siivotaan siivouskaappia ; ). Sekin on oikea aarrekaappi, surutta kiertoon ja roskiin turhat romppeet. Asketismi kutsuu.
Koko perhe vain yhdessä siivoamaan jälkensä, yhdessä se sekasorto on aikaansaatukin! Sellainen, joka ei mitään tee, ei sotkekaan. Reipasta musiikkia vain tuutin täydeltä, niin mielikin virkistyy. Meidät lienee kuitenkin sillä tavalla rakennettu, että tekemättömät työt painavat mieltä ja ahdistavat, hyvässä lykyssä vievät yöunetkin.
Kodeissa on myös näinä yltäkylläisyyden aikoina aivan liikaa tavaraa. Kaapeissa ja komeroissa ei ole riittävästi tilaa, että jokaiselle esineelle löytyisi paikkansa. (Kuinka monta kertaa vuodessa esim. kiireinen perhe todellisuudessa tarvitsee kaikkia niitä erilaisia laseja, joista eri juomat tarjotaan!)
Mistä asioista ja esineistä sinä olisit valmis luopumaan tehdäksesi tilaa kotiisi?
Minä en luovu kirjoista enkä käsityölehdistä. Montako kassia tarvitset tai montako käsilaukkua? Montako turhaa kenkäparia on tilaa viemässä, montako takkia? Paljonko lakanoita tai pyyhkeitä, onhan joka kodissa pyykkikone käytettävissä. Tällaisia kysymyksiä voi tehdä itselleen ja todeta, että pieni asketismi ei tee lainkaan pahaa.
Tulin vastavierailulle! Mulla kärähti karjalanpiirakat uuniin kun jumiudun lukemaan tekstejäsi =) Ja jotenkin niin tutunoloisilta tuntuivat tekstisi. On ihanaa huomata, että muutkin sulkevat silmänsä sotkuilta ja ottavat lapset kainaloon, meitä on muitakin!
Hyvää viikonloppua!