Pikavisiitillä Ruotsiin löysin lautan tax free -myymälästä kaksi kirjaa. Toinen on Sofi Oksasen kirja Stalinin lehmät ja toinen Anna Politkovskajan kirja Putinin Venäjä. Riemastuin ja ostin pokkarit yöpöydälle. Oksasen kirja onkin osin jo luettu. Se on jälleen erittäin hyvää suomea, erittäin repivää luettavaa ja niin rehellistä, että otsalohkoihin sattuu.
Politkovskajan kirjan luen seuraavaksi. Tiedän, että järkytyn ja tiedän, että niskavillani ovat entistä raivoisammin pystyssä. Luen silti. Haluan nimittäin todellakin tietää ja tajuta mitä naapurimaassamme tapahtuu. Se totuus, jonka silmiin katson on karmea, mutta se on katsottava loppuun saakka.
Tässä kohden sanon, että uskon sekä Oksasen että Politkovskajan rehellisyyteen. Olen ollut vieraana ja ystävänä niin Moskovassa kuin Tallinnassa, asunut kodeissa, nähnyt nuo katseet. Nähnyt, mutten ymmärtänyt. Nyt taidan ymmärtää. Asian ymmärtäminen sattuu ja järkyttää.
Suosittelen myös lukemaan Erkki Toivasen kolumnin. Ja lukekaa myös siihen jätetyt kommentit. Olen nimittäin ällikällä lyöty. Voiko Suomessa edelleen olla ihmisiä, jotka ovat niin rähmällään itään, että kuvittelevat Venäjän demokratian olevan hyvässä kunnossa ja kehittymässä parempaan suuntaan? Ja että siihen kohdistuva kritiikki johtuisi jonkinlaisesta natouskovaisuudesta tai peräti bushilaisuudesta?
Kolumni on synnyttänyt varsinaisen sanasodan, jonka jalkoihin ovat jääneet todelliset asiat. Valta, jota Venäjällä ylläpidetään pelolla. Pelko, jota ruokitaan usuttamalla ihmiset toisiaan vastaan. Ja ihmiset, jotka varmasti haluaisivat vain saada elää ilman pelkoa.
Turha kenenkään on syyttää aatteita joukkomurhista. Eivät ismit tapa. Ihmiset tappavat. Miksi? Eikö Venäjän kansa, nuo yli sata eri kansallisuutta (tai pitäisikö sanoa kulttuuria) osaisi elää sovussa ja demokraattisesti johdettuina? Eikö Venäjän johto luota kansalaisiinsa?
Uskon demokratiaan ja valinnan vapauteen. Hyvällä johdettu kansa voi hyvin. Pahalla johdettu pahoin. Sama pätee myös pienemmissä piireissä.
Popularity: 3% [?]
Vihreät