Tekipä todella hyvää päästä puolison kanssa kaksin katsomaan Ohkolan teatterin kesänäytelmää Akkaralli. Kyseessä oli näytäntökauden viimeinen esitys, joten meno oli sekä varmaa että rentoa. Taivas, miten nauroin Tommi Nurmilaineen Veijo Hurmalaiselle, jonka hiustupsun muistan eräästä Elvistä käsitelleestä näytelmästä…
Kiitos Ohkolan nuorisoseuran aktiiviselle jäsenistölle onnistuneesta teatterielämyksestä! On ihana kun voi istahtaa penkille ja päästä irti arjesta huolineen. Saa seurata hulvattomien vekkulien naurattavia kommentteja elävästä elämästä. Harrastajateatteri on parhaimmillaan näyttelijöiden venymistä oman arkisen minän ulottumattomiin.
Keski-Suomen murre taipui kohtuudella ja musiikki elävöitti suorastaan maukkaasti näytelmää. Ensi kesänä Ohkolassa on suurempi puserrus edessä. Luvassa on nimittäin Täällä pohjantähden alla -näytelmä. Sitä ohkolalaiset tekevät yhdessä Järvenpään teatterin kanssa.
Perjantaina sai Mäntsälässä ensi-iltansa Eino Leinon elämästä kertova Jumalten keinu -näytelmä. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Kirsti Manninen. Vielä en ehtinyt mukaan katsomoon, mutta pian se on tehtävä. Mäntsälässä on kolme(!) toimivaa ja todella aktiivista harrastajateatteria. Me saamme nauttia teatterista monta kertaa vuodessa, eikä todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Ja mikä tärkeintä, mäntsäläläiset saavat itse osallistua teatterin tekemiseen ei yksin katsojina vaan näyttelijöinä, lavastajina, puvustajina, tuottajina tai lipunmyyjinä. Teatteri pitää mielen korkealla. Kyllä sitä kannattaa tukea!
Tässä Mäntsälän Uutisten päätoimittajan pääkirjoitus viime viikolta:
Teatterielämästä matkailuvaltti
Latoteatterin Eino Leino-aiheinen näytelmä saa ensi-iltansa perjantaina. Jo viime kesänä Jokelanseudun pienessä, mutta pippurisessa teatterissa rikottiin yleisöennätyksiä ja toivottavasti nytkin penkit täyttyvät. ”Jumalten keinu” kun on harvinaisen haasteellinen näytelmä niin tekijöille kuin katsojille. Se ei ole kesäteatterien vakiokohellusta, vaan siinä uidaan elämän syvissä vesissä ja samalla kunnioitetaan Eino Leinon upeaa tekstiä.
Mäntsälä on todellinen teatteripitäjä, sillä Latoteatterin lisäksi Mäntsälän kesää riemastuttavat omilla teatteriproduktioillaan Ohkolan teatteri ja Mäntsälän teatteri. Kolme tasokasta harrastajateatteria runsaan 19.000 asukkaan kunnassa saattaa olla jo Suomen ennätys. Mäntsälän teatterimainetta kannattaa kehittää ja hyödyntää. Pääasia on luomisen vimma ja tekemisen ilo, mutta kuka tietää miten Mäntsälän teatterielämä tulevaisuudessa hyödyttää kunnan matkailuelinkeinoa?
…
Mäntsälän vilkas teatterielämä voi tulevaisuudessa olla nykyistä enemmän se tekijä, joka saa kesämatkailijat pysähtymään paikkakunnalle. Se edellyttää teatteri-ihmisiltä akviivisuutta, mutta myös kunnantalolla voitaisiin pitää pari palaveria siitä miten asiaa voidaan hyödyntää kunnan markkinoinnissa. (14.08.2008)
Olen Kai Jauhiaisen kanssa samaa mieltä. Kulttuuria kannattaa tukea.
Popularity: 8% [?]
Vihreät
Mäntsälän Teatterissa voitaisiin lukaista vanha kunnon Heinrich von Kleistin näytelmä Rikottu ruukku “sillä silmällä”. Itselläni näytelmä on saksaksi, mutta muistan sitä esitetyn taannoin Kansallisessa, joten suomennos on olemassa.
Leinosta kertova näytelmä on must see -sarjaa. Odotan kuitenkin ennättäisikö serkkuni, jonka isoisä on Leinon vanhin veli, kansakouluntarkastaja OAF Lönnbohm, katsomaan sen kanssani. Aihe on tietysti sukutaustan takia tuttu. Enitenhän tarinaa lienee kalunnut Hannu Mäkelä, mutta perhetaustaa Paltamon Hövelössä on ansiokkaasti valottanut myös Tellervo Krogerus opinnäytteessään OAF Lönnbohm – mies ja maine (SKS:n julkaisu)1980-luvun alussa. Hienon ja erityisen herkän runoilijan runosta kirjoitan tähän säkeistön, joka riipaisee minua syvältä:
Kun muistelen, kuina ma kerjännyt
olen koirana lempeä täällä,
miten rikasten portailla pyydellyt
olen tuiskulla, tuulissäällä,
vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain -
ja kun minä muistelen, mitä mä sain ja mitä mä nielin
ja vaikenin
ja mitä mä ajattelin!
(runosta Höyhensaaret)