Kesän savotta on taas takana. Savossa saunan parissa vietetty viikko oli työntäyteinen, kuten arvata saattaa. Alkuviikko meni auringosta nauttien työnteon ohella, mutta loppuviikko pideltiinkin sitten kiinni kaikesta irtonaisesta. Hiukset mukaan lukien. Ilmastonmuutoksen sanotaan lisäävän tuulisuutta. Kyllä. Pahantuulisuutta erityisesti. Lapset eivät tuulesta juuri kärsineet, kolme paitaa ja takki päällimmäisenä. Monta päivää sadevaatteissa kulkien (tuuli pysyy loitommalla) he tekivät kaikkea sitä, mitä muulloin hellevaatteissa. Mutta rakennapas saunaa sadetakissa, villasukissa ja ilman sähköä! Jestas näitä kesäsäitä! Alla kuva lomakylästämme.
Onneksi vahtikoiramme Jaska jaksoi vahtia sorsia (15 kpl rajattu kuvan ulkopuolelle). Vasta viimeisenä päivänä ymmärsimme, että sorsat oikeasti halusivat nousta rantaan lämmittelemään eteläisimmille kiville. Sinne, mihin tuuli käy vähemmän ja aurinkokin saattaa lämmittää paistaessaan (kerran tai pari päivässä). Meillä oli hauskaa nauraessamme sorsien ja koiran väliselle kommunikaatiolle. Koira näki silmissään ihania paisteja ja sorsat yrittivät häätää kivenvalloittajan huutamalla hävyttömyyksiä. Mistäkö tiedän? Aidon tunteen kyllä tajuaa, vaikkei sanoista selvää saisikaan.
Sauna valmistui ulkopuolisilta osiltaan varsin valmiiksi. Maalasin tolkuttoman määrän lautoja kauniin harmaaksi, kuin ajan patinoimaksi. Itse pidän tästä piilopirttimäisestä asusta valtavasti. Mielestäni rantasaunaa ei pidä huomata järveltä katsoen kuin aivan läheltä rantaa. Erityisen kauniiksi laudoitus tulee auringonpaisteella viereisen koivun oksien varjojen eläessä sen pinnalla. Siitä syntyy sama tunne kuin tuleen katsomisesta. Näky on rauhoittava ja luonnollisen kaunis.
Aurinkoisia kuvia en tainnut saaressa juuri napsia. Sentään nousevan ukkosen bongasin hyvissä ajoin. Olikin yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista tehdä ruokaa perheelle grillikatoksessa ukkosen pauhatessa ympärillä. Nälkä ei katso aikaa eikä paikkaa. Eikä rakennustyömaallakaan voinut silloin tehdä mitään hyödyllistä.
Vaan onpa mukava päästä lämpimään kotiin, jossa vesi juoksee ja pyykkäri pesee pyykit. Loma ajoi asiansa jälleen kerran!
Popularity: 2% [?]
Vihreät
Olipas siellä luonnonmyllerrystä, mutta niin kauniissa maisemassa.
Tuo harmaa saunaseinien väri on loistava ja kuvasi seinästä varjoineen kuin taulu, itseasiassa eikö talvella olisikin mukava katsella kesäsaunan seinämaisemaa, minä ainakin tykkäisin.
Viimeinen mökkimaisemakuva on kaunista katseltavaa.
Tervetuloa takaisin sieltä oikeitten immeisten maasta!
Eipä ole Jaska ensimmäinen koira, jota sorsat jututtivat. Ensimmäinen koirani Pikku paineli edellä räpistelevien sorsien perässä pitkin rantakiviä saarta ympäri, ja viimeisenä, joukon jatkona, huutava ja hosuva tätini sorsien kohtalosta huolestuneena. Jahdin päätyttyä Pikku kellahti tuvan lattialle suu hymyssä korvasta korvaan, vaikkei paistia saanutkaan – silläkään kertaa.
Koirista vielä puheenollen, löysin työpöydän laatikkoja siivotessani paperin, johon olin tallentanut STCA:n eli Amerikan Skyenterrierikerhon
@Arleena:
Hauskaa, että sinä ehdotit taulua saunan seinästä ottamastani kuvasta. Olin kuvaa ottaessani päättänyt, että onnistuneimmasta kuvasta teetän itselleni taulun. Olin ajatellut jopa teettäväni siihen kehykset samasta laudasta, mutta se jää ensi kesään (maalatut laudat menivät kokonaisuudessaan rakennukseen).