Archive for June 4th, 2008

Kauhalla erityispedaa

June 4th, 2008

Olen mielestäni keksinyt oivan keinon jäsentää kahta lukemaani kirjaa erityispedagogiikasta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomusta tehtyäni nyt kolme kertaa, huomasin, että voin käyttää samaa ajattelumallia kiteyttääkseni oppimaani.

Laadin kappale kappaleelta tavoite, keino ja mittari -selostuksen. Arvioinnin pohjana käytettyä toimintakertomusta ja toteutumia ei ole käytettävissä eivätkä ne ole tarpeellisiakaan tässä vaiheessa prosessia. Nyt pitää ymmärtää mikä on ideaali tavoitetila, millaisia keinoja sen saavuttamiseen on keksitty (mieluusti vielä kuka on keksinyt) ja miten nämä asiat ovat mitattavissa. Mikäli tarjolla on teorioita, laitan nekin esille. Joitakin artikkeleita ei voi käsitellä tällä tavoin, niiden kohdalla toimitaan kuten parhaaksi koen. Katsotaan tulemmeko yhdessä hullua hurskaammiksi tällä menetelmällä.

KAISU VIITALA: Lapsuus ja erityinen tuki päivähoidossa

Tavoite: Erityisen tuen avulla toteutettava inkluusio.

Mittari: Myönteinen näkemys toisista ihmisistä, yhtäläiset oppimismahdollisuudet, vahvuuksien löytäminen, niiden yhdistäminen heikkoihin kohtiin, optimistinen käsitys lapsista.

Keinot: Aito kohtaaminen ja hyväksyminen, luokittamisen hylkääminen, ympäristön muokkaaminen lasten sijaan.
Haasteet: Kasvattajan ajatukset ja näkemykset, ihmiskäsitys, kaavamaiset käsitykset vammaisuudesta, auttamisesta jne voivat tuen sijaan vammauttaa. Medikalisointi, erityisen tuen tarpeesta erityislapseksi. Hoitajien koulutustason laskeminen, vaihtuvuus, tuen puute henkilökunnalta. Lapsiryhmien suuri koko, päiväkotien tilojen pienuus, rauhattomuus.

Motto: Erityisestä kohti moninaisuutta

….

MARJATTA TAKALA: Uuden profession käyttöönotto varhaiserityisopetuksessa

Profession määritelmää oli kysytty pääsykokeessa vuosi sitten. Tässä virallinen vastaus:

Professio pohjautuu teoreettiseen tietoon. Erityinen koulutus ja ammattikäytäntö on järjestetty. Professioammattiin vaaditaan jonkinlainen pätevyys. On olemassa tietty eettinen koodi eli normisto, joka ohjaa ammatin harjoittamista. Profession harjoittajalla on oma organisaationsa.

EIRA SUHONEN: Elämää lähiöpäiväkodin integroidussa erityisryhmässä

Bronfenbrenner / Ekologinen teoria

  1. mikrosysteemi: yksilön lähiympäristö, koti, päivähoito (aktiivinen vaikutus)
  2. mesosysteemi: lähiympäristöt ja näiden välinen vuorovaikutus (aktiivinen vaikutus)
  3. eksosysteemi: kaikki mainitut ja lisäksi ympäristöt, jotka eivät suoraan vaikuta yksilöön (vanhempien työpaikat) (passiivinen vaikutus)
  4. makrosysteemi: yhteiskunnan lait ja säädökset sekä järjestelmät, jotka vaikuttavat edellisten toimintaan.

Fyysinen oppimisympäristö: Tilat, materiaalit ja välineet sekä näiden sijoittelun.

Psyykkinen oppimisympäristö: Erityinen huomio lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen. Aikuisen palaute toimii kasvun mahdollistajana.

JAANA JOKIMIES JA LOTTA LAHTIPERÄ: Systeemiälyajattelu kasvattajan työssä

Perusteita: Systeemiäly on oikeiden työkalujen etsimistä kasvatustyössä. Se ei erottele älyä ja tunnetta toisiaan poissulkeviksi ominaisuuksiksi. Systeemi voi olla biologinen organismi, päiväkodin ryhmä, perhe tai poliittinen puolue.

Tavoite: Systeemiäly on kykyä tunnistaa omien arvojen vastaisia ja niiden kanssa ristiriitaisia toiminta- ja ajatusmalleja omassa käyttäytymisessä. Kasvatuskumppanuuden oivaltaminen.

Mittari: Systeemiälykäs henkilö huomioi luovasti ja tarkoituksenmukaisesti ympäristönsä, itsensä sekä sen vuorovaikutuskokonaisuuden, minkä nämä muodostavat.

Keinot: Yhdessä ajatteleminen, kuunteleminen, arvostelemasta pidättäytyminen, itsensä ilmaiseminen, luovuus ja huumori.

Systeemiälyn viisi ulottuvuutta:

  1. kokonaisuuden näkökulma: rakenne synnyttää käyttäytymistä ryhmässä
  2. symbolisen merkitysavaruuden näkökulma: kasvattajan asenteet ja uskomukset vaikuttavat ryhmän toiminnassa
  3. henkilökohtainen vastuu: kasvattajan herkkyys ryhmän muutosvihjeille
  4. läpimurtoajattelu: ryhmän ilmapiiri kukkii ruusuja

Haasteet: Henkilökunnan herkkyys ja ammattitaidon kehittäminen

Motto: Systeemiäly johtaa aitoon kasvatuskumppanuuteen

Outi Halenius, Eira Suhonen:
Toimintaan sitoutuneisuuden arviointi leikki-ikäisellä lapsella

Tavoite: Toiminta, johon ihminen on sitoutunut, edistää kehitystä.

Mittari: Keskittyminen ja sinnikkyys – motivaatio, lumoutuminen, osallisuus, avoimus ärsykkeille ja
kokemuksen intensiteetti.

Keinot: Oppimisympäristö, lapselle sopiva yhdistelmä rauhaa ja virikkeitä, tuttua ja uutta, rajoja ja valinnan
vapautta, aikuisen tukea ja mahdollisuutta itsenäisyyteen.

Haasteet: Aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen, toiminnan sensitiivisyys, aktivoivuus ja autonomia. Jos aikuinen ei ole sitoutunut vuorovaikutukseen, lapsikaan ei voi sitoutua toimintaan.

MOTTO: Ihminen sitoutuu toimintaan, joka on hänen osaamisensa ylärajoilla.

Nina Sajaniemi:
Säätelytoimintojen kehittyminen

Tavoite: Omien sisäisten tilojen säätely ja ihmissuhteiden hallinta.

Mittari: Vastavuoroisuuden ymmärtäminen ja aktiivinen minäkuva.

Keinot: Herkkyys lapsen tarpeille, riittävä hoito ja huolenpito, kosketushoito, pettymysten sietokyky.

Motto: Pahaa ei voi aina ottaa pois, mutta hyvää voi lisätä.

Haaste: Lasten erilainen temperamentti ja siihen reagointi.

HELENA THUNEBERG: Psyykkinen hyvinvointi varhaislapsuudessa
Tavoite: Oman pystymisen uskomuksen rakentaminen

Mittari: Hyvä oppimismotivaatio ja psyykkinen hyvinvointi. Psyykkisesti hyvinvoivat lapset ovat motivoituneita oppimaan.

Keinot: Yksilöllinen kasvatus, lämmin kannustus ja optimaaliset haasteet. Usko kasvun mahdollisuuteen.

Itsemääräytymisteorian (SDT- Self Determination Theory) mukaan psyykkinen hyvinvointi rakentuu erityisesti seuraavista osatekijöistä:

  1. Autonomia: tahto ja toiminta – mahdollisuus toimia itsenäisesti
  2. Liittyminen: tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin, olla rakastettu. Turvallinen kiintymyssuhde.
  3. Pätevyys: osaaminen, kyvykkyys, pystyvyys, kelpaaminen

Haaste: Kasvattajan mahdollisuus toimia siten, ettei mikään edellä mainituista osa-alueista vaarannu. Vanhempien ja hoitajien kiintymys voi myös muodostua palkinnoksi osaamisesta, jolloin kielteiset tunteet, niiden osoittaminen tai tehtävässä epäonnistuminen johtavat hylätyksi tulemisen pelkoon.

ELINA KONTU: Kommunikaatiosuhde – vuorovaikutuksen keskeinen elementti

  1. Instruktionaalinen paradigma: tilanne strukturoitu (opetustilanne)
  2. Dialoginen paradigma: lapsen kehittyminen luovissa vuorovaikutustilanteissa
  3. Dynaaminen kommunikaatiosuhde: lapsen toiminnallisen vaikutuksen arviointi

Kohtaaminen, toiminnan sopeuttaminen ennen kommunikaatiosuhdetta tärkeää.

Tavoite: Opettaa lapselle sosiaalisia taitoja
Mittari: Lapsi nauttii uuden oppimisesta ja vuorovaikutuksessa olemisesta
Keino: Kommunikaation lapsilähtöisyys, lapsen vahvuuksien ja tuen tarpeen huomaaminen

HANNA-MAIJA SINKKONEN & EIRA SUHONEN:
Lapsen kiintymyssuhde ja perheen vuorovaikutus päivähoitoon siirtymisen taustalla

Kiintymys: käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on sitoa äiti ja lapsi toisiinsa ja näin auttaa lasta selviämään hengissä.

Muistijärjestelmät:

  1. Semanttinen muisti: 1 v -> verbaalinen informaatio, ongelmanratkaisu
  2. Episodinen muisti: Aistien tuottama informaatio + tunteet, ajan ja paikan mukaan järjestyminen
  3. Proseduraalinen muisti: motoriset ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot -> päivittäinen käyttäytyminen

Perheen vuorovaikutus ja kasvatustyyli tai vanhemmuuden tyyppi vaikuttavat siihen, millaiseksi lapset sosiaalisilta taidoiltaan kehittyvät. Vanhemmuutta voidaan arvioida sen perusteella, kuinka vaativia ja lapsen tarpeille herkkiä he ovat.

BAUMRINDin kolme vanhemmuuden tyyppiä:

  1. Auktoritatiivinen: Tiukka, johdonmukainen, herkkyys lapsen tarpeille, usko omiin kasvattaja-aisteihin, oman työn arvostus. Lapsen edun asettaminen oman edun edelle. Valmiita kohtaamaan lapsen vastustuksen.
  2. Kasvatukseen sitoutumattomat: eivät vaadi lapselta paljoa, eivätkä ole virittäytyneitä kohtaamaan lapsen tarpeita ja toiveita, vanhemmuudesta luopuneita
  3. Keskivertovanhemmat: keksimäärin vastaanottavaisia ja vaativia, mutta kommunikoinnissa ja kontrollissa suostuteltavissa

HAUTAMÄKI: kasvatustyylien nelikenttä (pohjautuu Baumrindin vanhemmuustyyppeihin)

  1. Osaavat lapset – auktoritatiiviset vanhemmat(yleiset ja lausutut säänöt): perheessä käyttäytymissäännöt, joista pidetään kiinni, mutta aikuinen ymmärtävä ja rakastava. Lapsi luottaa itseensä ja osaa oma-aloitteisesti ohjata oppimistaan.
  2. Varautuneet lapset – autoritaariset vanhemmat (yleiset ja lausutut säännöt):Tiukat säännöt, joista ei neuvotella. Lapsi ei luota toisiin ihmisiin. Lapset kokevat vanhempansa vain vähän saatavilla oleviksi.
  3. Sosiaalisesti epäkypsät lapset – sallivat vanhemmat (säännöt vaihtelevat): Säännöt neuvoteltavissa, lapselta ei edellytetä itsekontrollia. Lapsi vaatii paljon huomiota ja on toverisuhteissa keskimääräistä kypsymättömämpi sekä
  4. Henkisesti heitteillä ja psyykkisesti heitteille jätetyt lapset (säännöt vaihtelevat): Lapsi ei samaistu vanhempiinsa, jää omaan maailmaansa. Liikaa hoivatut tai kokonaan hoivatta jätetyt lapset.

GREEN JA WERNER: perheen vuorovaikutussuhteet:

  1. Läheisyys ja huolenpito
  2. Kommunikaation avoimuus
  3. Tunkeileva vuorovaikutus: Vihan, agression tunteiden osoittaminen, eroahdistus, omistavuus, mustasukkaisuus, emotionaalinen ylireagointi, tunteiden projisointi.Psykologinen käskyvalta, hylkäämisen uhkaa, henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä. Väärää vallankäyttöä.

PIIA VILENIUS-TUOHIMAA: Kieli varhaisen matemaattisen ajattelun rakentajana

Tavoite: Matemaattinen ajattelu tarvitsee kieltä – sanoja ja käsitteitä ennen varsinaista matematiikan opetusta.

Mittari: Lapsen tahto ja kyky tuottaa vertailutietoa ympäristöstään.

Keinot: Vanhempien ja hoitajien käyttämä kieli suhteutettuna lapsen kehitysikään.

Haasteet: Vanhempien koulutustaustalla näyttää olevan merkitystä lapsen kielelliseen kehitykseen.

RISTO HOTULAINEN: Lapsen vahvuuden tukeminen: uskomukset älykkyydestä ja lahjakkuudesta osana oppimista

Tavoite: Myönteisten oppimiskokemusten saaminen varhaiskasvatusiästä lähtien.

Keinot: vahvuuksien tukeminen
Haaste: lasten älykkyyden ja lahjakkuuden käsitteiden kapea-alaisuus, vähäiset mahdollisuudet tukea kyvykkäitä lapsia.

Gardnerin moniälykkyysteorian lajit 9 kpl (laajempi kuin perinteinen käsitys, joka pitää sisällään vain kaksi ensimmäistä).

  1. Loogis-matemaattinen
  2. Verbaalinen
  3. Kinesteettinen
  4. Naturalistinen
  5. Eksistentialistinen
  6. Musikaalinen
  7. Intrapersoonallinen
  8. Interpersoonallinen
  9. Spatiaalinen

Popularity: 48% [?]

Sisustusintoa kotisivuilla

June 4th, 2008
Related Posts with Thumbnails

Popularity: 2% [?]

4a55dbdc6c