Toukokuun aikana kotiovemme on avattu ja suljettu niin monta kertaa päivässä, että vakavasti harkitsen pyöröovien hankintaa. Tänään vein kuopuksen hoitoon aamulla koiran kera ja pyörillä mentiin. Extremeä sekin, mutta onneksi koira oppi kahdessa hetkessä kuinka pyörän vierellä toimitaan. Vain ne älyköt, joiden koirat eivät pysy kelataluttimen hallinnassa, aiheuttavat kauhuhetkiä. Onneksi niitä on vähemmän. (Ihan kuin koira olisi jokin luonnonvoima, jota ei voi pitää kurissa, kun vastaan tulee lapsi, äiti ja koira samassa letkassa).
Tulin kotiin, odotin esikoisen ehtivän vaatteisiinsa ja sitten lähdettiin ostamaan juhlakenkiä ja rippikorua. Poikanen suunnitteli oman korunsa ja se toteutetaan Kultasirussa. Samasta pienyrityksestä ovat myös vihkisormuksemme. Juhlakengätkin löytyivät oman kylän suutarilta. Esikoinen jatkoi retkeä mummilaan taksvärkkitöihin ja minä polkaisin Vireukseen ja siellä venkoilin laitteet ja venytykset.
Vireuksesta pyöräilin pikapikaa kotiin, suihkuun ja koneelle. Sähköpostien purku vei oman aikansa. Kohta oli keskari kotona ja syötiin välipala (lounas taisi minulta unohtua). Ja taas pyörille – nyt odotti soittokeikka vanhustentalolla. Olikin ihana kuunnella lasten soittamia kappaleita ja katsella vanhusten (vai ikäihmisten???) ilmeitä, kun musiikki toi mieliin kaikenlaista omasta lapsuudesta. Viimeiseksi numeroksi tämä soittajien joukko kajautti suvivirren. Sen lauloimme yhdessä ja kesä saapui sydämeen. Voi näitä lapsia, miten voivatkin olla niin puhtoisia ja kauniita jokainen! Ja niin ihanaa oli kuulla tämän musikaalisen poppoon laulua. Jokin tässä elämänkaaren kohtaamisessa herkisti taas minut ja sain tuskin sanaa suusta, kun liikutus poltteli silmissä. En ole hermoheikkoa lajia, mutta jokin yhtälössä vanhuus, lapsuus ja musiikki koskettaa minua todella syvältä.
Koska esiintymispaikka oli muutaman kilometrin päässä keskustasta, tuli pieni hoppu hakea kuopus hoidosta. Pyörällä pääsee yllättävän nopeasti ja kivuttomasti pidemmätkin matkat. Tai no, “keskari” kaatui päiväkodin pihassa pyörineen. Nyt on kesän pakolliset “pyöräilyihottumat” polvissa ja reiät juhlasukkahousuissa.
Päiväkodilta pyöräilimme kotiin (noin 2 km) auringon paisteessa ja raikkaassa tuulessa. Arkiliikunta luo terveyttä, mutta odotan kesäkuun alkua, jotta pääsen harjoittamaan myös kulttuuria kansanlaulun parissa. Ensi toukokuuksi joku voisi suunnitella meille pyöröovet, jottei jokaisen kerran ovesta kulkiessaan tarvitsisi avata ja sulkea ovea. Sehän voisi toimia automaattisestikin…
Popularity: 1% [?]
Vihreät