Työurani on kääntynyt mukavasti nousuun yläkoulujen opettajien sijaisuuksien myötä. Opetus on minulle aivan uusi aluevaltaus ja viihdyn mitä mainioimmin. Jopa niin hyvin, että luen erityispedagogiikkaa pyrkimyksenäni päästä opiskelemaan itselleni uuden ammatin. Puolen vuoden kokemuksella tiedän, että työ ei tule olemaan helppo – ei opiskelemaan pääsy, eikä itse erityisopettajan ammattikaan. Sen sijaan tiedän mitä todella haluan loppuelämäni tehdä. Joten kääritään hihat reippaasti ylös.
Tehtävänä on opiskella kaksi kirjaa niin hyvin kuin mahdollista ja siinä en menesty yksin. Tarvitaan apua, sillä pelkkä lukeminen ei ole minulle oikea tapa oppia. Jos nämä samat kirjat saisin eteeni luentoina, joista tekisin muistiinpanoja, tilanne olisi yksinkertaisempi. Mutta näin näitä nyt opetellaan. Ensin luen, sitten laitan tänne muistiinpanoja, joihin toivon teiltä kommentteja. Voi olla vaikea kommentoida ilman samoja kirjoja, mutta mielelläni vaikka vastaan tarkentaviin kysymyksiin.
Kirjat, joita luen ovat; Erityispedagogiikka ja varhaislapsuus, toim. Elina Kontu ja Eira Suhonen sekä Erityispedagogiikka ja aikuisuus, toim. Tarja Ladonlahti ja Raija Pirttimaa.
Varhaislapsuus käsittelee asiaa ehkä enemmän terveitä lapsia, joilla on ongelmia vuorovaikutuksessa, aikuisuus taas vammaisuutta ja vammaisten oppimismahdollisuuksia. Aloitetaan piakkoin lapsista. Tervetuloa mukaan elämänpituisen oppimisen pariin!
Jos jollakulla on linkkiä jo olemassa olevaan aihetta käsittelevään sivustoon, otan vinkin mielelläni vastaan!
Popularity: 4% [?]
Vihreät