Vietin mukavan äitienpäivän eilen. Aamulla kello seitsemältä, muiden vielä nukkuessa, pyöräilin kuntosalille. Palasin kotiin puoli yhdeksältä toisten heräillessä kauniiseen aamuun. Koko päivän teimme asioita yhdessä. Kaivoimme kolmannen kaadetun balsamipoppelin kantoa pihasta, pyöräilimme, teimme ruokaa, katoimme pöytää. Teimme asioita, joita normaalistikin teemme. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Kuntosalilla kuuntelin ohjelmaa, jossa puhuttiin äitienpäivästä (kuinkas muuten). Jälleen kerran koin suurta ahdistusta siitä markkinahumusta, jolla äitien mieliksi koetetaan myydä kaiken maailman paituleita ja hajuvesiä. Kuulin, kuinka äitejä kunnioitetaan myöntämällä mitaleita sun muita. Mietin, millä argumenteilla mitaleja myönnetään ja ei myönnetä? Kuka ansaitsee äitiydellään (tai isyydellään) mitalin, kuka ei?
Miksi edelleen kotiäideistä puhutaan uhrautuvina, vaikka kyse on vain perheen toiminnan optimoinnista ja kunkin perheen omista valinnoista. Miksi ansiotyössä käyvistä vanhemmista puhutaan, kuin työssäkäynnin ja lasten hoidon yhdistäminen olisi jotain ennenkuulumattoman vaikeaa ja siinä onnistuminen käsittämätön onnenpotku. Miksei voitaisi rauhassa ja kunnioittaen hyväksyä perheiden erilaiset lastenhoitovalinnat erilaisista lähtökohdista johtuvina ja lakata arvostelemasta ulkoapäin sitä, mitä ei voida nähdä.
Kuopus kysyi; miksei ole lapsenpäivää? Minä kysyn sitä myös. Minusta juuri lapset ansaitsevat oman päivänsä, päivän, jolloin kaikki aikuiset kunnioittavat lasten oikeuksia ja toiveita. Mutta miksi ihmeessä meidän pitää tehdä numeroa jostain niin syvästä ihmisen omasta tarpeesta lähtöisin olevasta asiasta, kuin äitiys tai isyys. Mitä ihmeellistä siinä on? Vanhempien tehtävä on tuntea kiitollisuutta lapsistaan, ei päinvastoin.
Yksinäisenä hetkenä salilla surin myös niitä äitejä, jotka ovat lapsistaan joutuneet luopumaan niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lapsia kuolee joka hetki nälkään ja sairauksiin, sotien ja luonnonkatastrofien seurauksena ja poliittisten ääriliikkeiden takia (Myanmar). Näitä äitejä, isiä ja lapsia ajattelen suurella myötätunnolla.
Tällä en tarkoita, etteivätkö äidit saisi nauttia äitienpäivästä kaikin mokomin. Onhan se kivaa muistaa omaa äitiä, mutta tarvitaanko siihen erillistä nimettyä päivää, siitä en ole ihan varma.
Popularity: 4% [?]
Vihreät