Vappuviikonloppu sujui vauhdikkaasti. Ehdimme viettää laatuaikaa monien ystävien kanssa, mutta vielä jäi ainakin yksi tärkeä porukka tapaamatta. Ohi ajettiin tukka putkella kesätöiden pariin Keski-Suomeen. Jäät olivat kesäjärveltämme lähteneet vuorokautta aiemmin. Vesi kimmelsi kirkkaana ja vuoripuron raikkaana. Aurinko lämmitti sielun ja solut – linnut lauloivat ja koivut olivat hiirenkorvilla. Ihanaa.
Aivan yhtä ihanaa ei ollut hiiren papanoiden siivoaminen mitä yllätyksellisimmistä paikoista. Jopa jääkaappiin olivat tiensä löytäneet. Ja missä on hiiriä, siellä on myös käärmeitä. Koskaan ennen en ole nähnyt yhtä monta komeaa mustaa kyykäärmettä. Tiedä tuosta, pitäisikö olla iloinen vai harmissaan. Kevättyöt sujuvat toki kumisaappaat jalassakin, mutta täytyykö meidän jättää jatkossa sandaalit kotiin ja siirtyä käyttämään kumikenkiä koko lomakauden?
Mikään ei kyllä voita kovan kevätsiivouksen jälkeen saunan lauteilla vietettyä hetkeä. Hikinen, pölyinen ja uupunut ruumis elpyy hitaasti puusaunassa silmien levätessä kimmeltävässä järvimaisemassa. Järveen en vielä mennyt, tuo vuoripuron raikkaus tuntui jo pohkeiden kohdalla ihan riittävän raikkaalta. Kesemmällä lupaan uida itseni uuvuksiin.
Tyttäret eivät millään uskoneet, että vesi voi olla niin kylmää. Uimarenkaineen olivat juoksujalkaa menossa veteen, kun nilkat koskettivat vettä. Siihen tyssäsi tyttösten uintireissu. Kirkuen ja kikattaen pakenivat takaisin saunan lämpöön. Luulen, että tallensin sieluni sopukkaan kuvan kahdesta onnellisesta lapsesta, joiden maailmaan ei vielä suuria huolia tai murheita mahdu. Sillä hetkellä he olivat onnellisuuden ilmentymiä.
Hiirenkorvien aika menee nopeasti ohi. Niin menee myös lapsuus. Sunnuntaina istuin esikoisen kanssa kirkossa valmiina rippileirikokoukseen. Niin käsittämättömän nopeasti kutistuvat kastemekot ja alba tulee ajankohtaiseksi. Olen mykistynyt ja hämilläni. Vesissä silmin ajattelen seuraavia vuosia, joiden aikana minun pitää valmistautua päästämään esikoinen irti. Maailmahan ei ole vieläkään valmis saati turvallinen. Kesäkuussa meillä on rippijuhlan aika. Vastahan me vietettiin ristiäisiä. Niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa. Kaikki kasvavat, hiirenkorvia myöten.
Popularity: 3% [?]
Vihreät
Syksy ja talvi kuluvat mukavasti kotonakin, mutta kesän korvalla on mahtavaa päästä vapaammille vesille. Kuikka huuteli pitkälle yöhön – ja se outo lintuparvi, joka sittemmin paljastui järven toisella rannalla työskennelleeksi traktoriksi…se se vasta pitikin outoa ääntä : )
Lukiessani tunsin rantasaunan tuoksun, raikkaan tuulenvireen järveltä ja koivunmahlan kohinan. Kauniisti kiteytetty yksi hetki elämästä, viivähdys luonnossa, joka jää elämään muistojen lippaaseen.