Tämä viikko on ollut jokseenkin raskas politiikan kentällä.
Maanantaina kunnanhallitus käsitteli Lapsiperheiden Etujärjestön aloitetta kotivanhempien alennuksista julkisissa palveluissa. Lapehan lähetti valtakunnallisen aloitteen jokaiseen Suomen kuntaan, jotta nämä antaisivat kotivanhemmille samat alennukset kuin työttömille, varusmiehille ja eläkeläisille. Mäntsälässä päätös oli kielteinen vedoten toimeentulotukeen. Sitä anomalla voi testauttaa varallisuutensa; onko oikeasti alennuksen tarpeessa vai ei. Tasapuolisuuden nimissä myös työttömien, varusmiesten ja eläkeläistenkin pitäisi turvautua ensisijaisesti toimeentulotukeen, eikö totta?
Vai pitäisikö sittenkin ajatella, että hoitaessaan kotona omia lapsiaan vanhemmat säästävät yhteiskunnan varoja huomattavia summia. Kahden keskipalkkaisen aikuisen verotuloilla kunta ei rahoita edes yhden lapsen todellisia päivähoitokuluja, terveydenhoitokuluista ja muusta infrastruktuurista puhumattakaan. Totta puhuakseni, olen syvästi pettynyt. Jos kunnanhallitus olisi ollut rehellinen, se olisi myöntänyt julkisesti, ettei kunnalla ole paljonkaan sellaisia toimintoja, joista voidaan myöntää alennusta. Museoiden pääsymaksut (mikäli niitä kerätään), kuntosali ja mutkan kautta jäähallin pääsyliput ehkä olisivat voineet olla alennuksen piirissä. Kyse ei siis ole kovin suurista summista! Kaiken muun toiminnan tässä kunnassa järjestävät yhdistykset, joiden pääsymaksullisiin tilaisuuksiin tai harrastuksiin kunnalla ei ole sananvaltaa.
Kuntalaisaloitteena jätetty toive kotihoidon Mäntsälä-lisästä myös haudattiin kunnanhallituksessa. Valtuusto tuskin tulee ottamaan erilaista kantaa, niin hyvin on päättäjille iskostettu kuvitelma kotivanhempien hyvästä taloudellisesta tilanteesta.
Tänään minusta tuntuu siltä, että kaikki työ, jonka olen tämän kunnan hyväksi tehnyt on ollut narrin työtä. Olen syyllinen kotiäitiyteen. Juhlapuheet ja hallitusohjelmat ovat oivaa vessapaperia käytännön elämässä. Todellisia vaihtoehtoja lasten päivähoidolle ei ole, vaan jokainen taapero ja tenava halutaan imeä yhteiskunnan ylläpitämään laitoshoitoon. Ja siellä tasapäisinä pysyköön vauvasta vaariin. Jos joku ei tässä tuotantoketjussa sitten pärjää, otetaan käyttöön termi syrjäytynyt ja jätetään oman onnensa nojaan. Ja viimein syrjäytyneellekin löytyy oiva paikka, ihan itse asaittu lomaosake linnassa. Inhimillisyys, yksilöllisyys ja valintojen tasa-arvo ovat puhdasta sanahelinää ja ken niihin uskoo, katsoo unta eikä olevaa.
Hyvää viikonloppua!
Popularity: 2% [?]
Vihreät