Tällä viikolla on tullut ollut aikaa ajatella ihmistä. Koetin katsoa koiratappeluaiheista dokkaria, en onnistunut. Ei sielu siedä, eivätkä silmät vedä. Mitä mahtaa olla sellaisen ihmisen sydämessä, joka ihan omaksi ilokseen usuttaa koiria tappelemaan keskenään. Äänihän näissä matseissa on usein suurempi kuin seuraus, kuten jokainen koiratarhassa tappelua seuraamaan joutunut tietää. Silti on äärimmäisen etovaa tietää, että meissä tavallisissa kaduntallaajissa on niitä, jotka tällä tavoin hankkivat lisärahoitusta hämärille puuhasteluilleen. Eläinrääkkäys on eläinrääkkäystä vaikka voissa paistaisi.
Toinen asia, mikä on saanut minut miettimään syntyjä syviä on iranilaisen Naze Aghain kohtalo. Kyse on laajemmasta asiasta, kuin pinnalta katsoen voisi kuvitella. Aghai on Metsälässä säilöönottokeskuksessa, jossa en ole itse koskaan käynyt, mutta oletan sen olevan, öh, varsin tiivis yhteisö. Ei nyt vallan vankila, mutta eipä käsittääkseni juuri muutakaan. Onko oikein, että ihminen, joka joutuu poliittisen vainon, nälänhädän tai sodan takia jättämään kotimaansa, kulttuurinsa ja läheisensä, laitetaan täällä purkkiin punnittavaksi voiko häneen luottaa ja kuinka kalliiksi hän meille tulee.
Kuinka korkea oma kynnykseni olisi lähteä maanpakoon Suomesta? Olen sentään kielitaitoinen ja viettänyt nuoruudessani useita kesiä ulkomailla, joten tiedän selviäväni jotakuinkin kaikkialla maailmassa. Kuitenkin kynnykseni ylittyisi vasta välittömän hengenvaaran uhatessa itseäni tai perhettäni. Ja sen hengenvaaran pitäisi olla todella konkreettinen.
Suomesta on lähdetty Ameriikkaan 1800-luvulla, 1900-luvulla Ruotsiin, koska elinolosuhteet olivat täällä huonot. Miksi me emme hyväksy heitä, jotka haluavat tulla tänne siipiään kokeilemaan? Heitä ei ole eikä tule olemaan kohtuuttomia määriä. Mistä me joutuisimme luopumaan, jotta toisillakin olisi asiat paremmin? Niinpä! Emme mistään, mutta saisimme paljon.
Ehdotan, että sosiaaliturvajärjestelmämme antaa ulkomaalaisille suopeammin työluvan ja sen myötä mahdollisuuden nauttia sosiaaliturvastamme. Se, joka ei työtä voi syystä tai toisesta tehdä, saakoon inhimillisen ja tarveharkintaisen kohtelun. Naiivia? Voi olla, mutta tämänhetkinen itsekkyytemme on niin silmiinpistävää, että hirvittää. Olemme täällä vain käymässä. Mikä oikeus meillä on kohdella toista kävijää epätasavertaisesti?
Kuvassa alla sisarentyttären Kaisan maalaus Tue mua. Pienikin apu voi olla mullistava, etenkin jos sitä ei saa.
Popularity: 1% [?]
Vihreät