Syysflunssan tainnuttamana loikoilin eilen telkkarin ääressä. Se on harvoin, kun minä töllöä tuijotan, mutta eilen en jaksanut muuta. Vaan mitä kummaa! Sieltähän tuli ihan asiallisia(kin) ohjelmia. Mieleeni jäi Teemalla ollut historiakatsaus 80-90 -lukuihin ja niiden ympäristötietoinen ote. Hienosti Peter v. Bagh oli ryhmineen saanut irti sekä ajan hengen että päätökset, joiden johdosta tänään joudumme miettimään miten pysäytämme ilmastonmuutoksen. Teollisuus ja taloudellinen hyvinvointi meni ohitse ympäristöaktiivien “hörhöjen” puheiden. Nyt voimme katsoa taaksepäin ja miettiä olisiko sittenkin pitänyt päättää toisin?
Tunnistan itseni täysin kasarinuoreksi. 80-luvulla jupit jyräsivät salkkuineen. Heidän tulevaisuutensa oli teknologiassa ja merkkivaatteissa. Minä olin se harmaampi hiirulainen takavasemmalla, joka ei kulkenut lacosten college-paidassa eikä nauttinut isin rahoista. Kuuluin nykyiseen animaliaan ja haaveilin omasta maatilasta sekä isosta kennelistä, lampolasta ja kansainvälisestä ulkomuototuomarin urasta (koiriin liittyvä termi). Mieliimme ei tullut, että halutessamme kaikkea hyvää, tulisimme samalla vaarantamaan maapallon tulevaisuuden. Nyt on kuitenkin aika pysähtyä miettimään seuraavia askeleitamme.
Toinen ohjelma, jonka ääreen jumituin (nämä kaksi tulivat tietysti samaan aikaan, joten surffasin intensiivisesti kanavien välillä), kertoi ilmastonmuutoksesta. Tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että nyt on viimeiset hetket puuttua ympäristömme muutoksiin. Hiilidioksidin määrä ei koskaan ole ollut yhtä suuri ilmakehässä ja jäätiköt, joilla on suuri merkitys elämälle maapallolla, ovat sulamassa. Lämpötilan nousu uhkaa meitä maailmanlaajuisella nälänhädällä, puhtaan veden puute ajaa miljoonat ihmiset omilta asuinsijoiltaan.
Säästämällä sähköä säästämme rahaa ja ympäristöä. Säästämällä bensaa käy samoin. Kuluttamalla kriittisesti syntyy säästöä. Mitä ihmettä? Meidän on mahdollista toimia yhtä itsekkäästi kuin ennenkin, kunhan päätämme säästää. Minusta on varsin mielenkiintoista testata kuinka vähän roskia taloudestamme syntyy. Olenkin omasta mielestäni jo varsinainen velho kierrättämisessä. Kun vielä kaupoista saisi tuotteita järkevämmin pakattuina. Kohdallani kilpailuvaltti onkin ympäristöystävällisyys, ostan mieluiten tuotteen sen elinkaarta ajatellen. Laadukas tuote on korjattavissa, muutettavissa, vaihdettavissa. Laadusta voi joutua maksamaan vähän enemmän, mutta eipä tarvitse ostaa monia samanlaisia vermeitä.
Koetan sanoa, että minusta ilmastonmuutosta vastaan toimiminen on yksinkertaista ja suorastaan hauskaa. Kuka säästää eniten? Vuonna 1900 syntynyt isoäitini säästi eläkkeestään rahat omaan kaksioon Turussa. “Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot…” hän tapasi sanoa. Sama koskee ympäristötietoisia valintoja – pienet valinnat ovat merkittäviä muodostaessaan suuren osan valinnoistamme.
Ilmastomuutosta vastaan NYT!
Popularity: 3% [?]
Vihreät