Kävimme kuluneiden kolmen viikon aikana jokavuotisen perehdytyskurssin luonnonläheiseen elämään. Siis olimme saaressa Kallavedellä ja rakensimme ikuisuusprojektin luonteen saanutta saunaa. Jösses, siitä tulee iso pieneen saareen. Ehkäpä siellä on sitten sitäkin mukavampi viettää iltoja saunoen ja raikkaassa vedessä uiden.

Tietäisittepä millaiset suunnitelmat muhivat jo uimalaiturin ja rantaterassin muodoissa. Koetan liittää tähän kuvia, jotta saatte jonkinlaisen käsityksen siitä mistä puhutaan kun rakennetaan saareen ilman sähköä ja käytännössä vain yhden miehen voimin. Ei Tomppa ihan ilman hanslankareita joutunut toimimaan, vaan minä ja Antti autoimme aina kun siitä oli apua ja tytöt toimivat vuorotellen naulamestareina. Neljän, viiden ja kuuden tuuman naulat tunnistetaan jo vilkaisulla. Samoin lankut ja laudat alkavat saada omat tuumansa kohdalleen. Ei siis kesää ilman oppia.

Ensimmäisessä kuvassa on saunan navat valmiina – viime kesän ahkeran uurastuksen tulos. Napojen päälle laitettiin ennen juhannusta pohjimmainen kerros puuta eli alajuoksu. Ja tästä lähdettiin liikkeelle heinäkuussa. Alla olevassa kuvassa olemme siirtäneet saunan pohjan alle kaikki muuraamattomat kivet, isot ja pienet, jotka viime kesänä nostettiin kuopasta pois. Kaivannon täyttämiseen ei mennyt melkeinkään yhtä kauan kuin sen tyhjentämiseen.

Seuraavassa vaiheessa oli pohjapoikkosten vuoro. Ne naulattiin paikoilleen yhdessä päivässä. Rakentamisessa meni yllättävän paljon aikaa rakennusmateriaalien kuskaamiseen saareen. Vähintään puolen päivän työ meni “hukkaan” lautoja lastatessa ja kuljettaessa ostopaikasta venerantaan, josta ne piti vielä lastata veneeseen ja saaressa veneestä pois. Omat rajoituksensa antoivat peräkärryn ja veneen kuljetuskapasiteetti. Keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä piti mennä hakemaan lisää puuta. Ensi vuonna olemme tätäkin kokemusta viisaampia ja keksimme keinon, jolla tavara tuodaan saareen suuremmissa erissä.

Tässä kuvat seinien noususta ja kattotuoleista. Kevytpeitteet olivat tarpeen kesäsään oikutellessa päivästä toiseen. Yhdessä hetkessä satoi hieman, seuraavassa oli helle ja kolmannessa satoi kaatamalla. Puutavaran säilyttäminen kuivana osoittautui kohtuullisen vaikeaksi. Onneksi meillä on kevytpeitteitä joka lähtöön…

Vesikattovaihe oli jännittävä, sillä pohjahuovan asentamisessa minäkin pääsin keikkuman katonharjalla ja voi pojat, millaiset näkymät oli saaren korkeimmassa kohdassa!

Vaikka välillä tulikin uskonpuute ja väsymys vuorollaan jokaiselle, meillä oli varsin onnistunut loma. Se ei ollut lepoa ja lekottelua, vaan ahkeraa aherrusta aamusta iltaan. Se katkaisi mukavasti tavallisen arjen kaikkien mukavuuksien äärellä ja muistutti jälleen siitä, että masennukset ja muut kaikkoavat vain puuhastelulla. Nähdessään kättensä jäljen ja työn tuloksen, voi levollisena käydä nukkumaan. On varmasti tehnyt sen, minkä osaa ja enempää ei voida vaatiakaan. Mikä parasta, työ tekijäänsä opettaa. Minäkin suorastaan nautin oppiessani uutta rakentamisesta ja päivittäisestä ruokahuollosta. Neljä maittavaa ateriaa päivässä tiskauksineen, pyykkäys ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on ihan hyvä saavutus kävelevän veden ja puugrillin ääressä.

Kutakuinkin tällaiseen tilanteeseen päästiin tällä lomalla. Molemmat kattolappeet ovat saaneet alushuovan katteekseen. Vielä käymme jonain viikonloppuna asentamassa tuulensuojalevyt ja sitten onkin mukava järjestellä ensi kesän työrupeamaa. Hyvässä lykyssä ensimmäiset löylyt voidaan nauttia vuoden kuluttua.

Popularity: 3% [?]