Salman Rushdie on herättänyt paljon huomiota etnisiä ryhmiä kuvaavilla kirjoillaan. Luin Shalimar, ilveilijä -kirjan kauhua ja nautintoa tuntien. Jos ja kun se, mitä Rushdie kirjoittaa Kashmirin poliittisesta tilanteesta on totta, oksennus ei ole kaukana. Nautintoa puolestaan herättää kirjan juoni, se kantaa läpi monisäikeisten sissijärjestöjen kuvailun, kasmirilaisesta kulttuurista kertovien tarinoiden ja ihmismielen korventumisen.
Tämä kirja ei ole hömppää vaikka se tarjoaa kauniin rakkaustarinan. Shalimar, ilveilijä on tenhoava ollen samalla julma osoitus politiikan ja uskonnon mädännäisyyksistä. Tämän kirjan jälkeen on pakko huutaa ääneen – nyt riittää, nyt viimeinkin riittää. Riittää Pakistan, riittää Palestiina, riittää Israel, riittää Irak, riittää Afganistan ja eritoten nyt riittää uskonnon nimissä murhaaminen, nyt riittää rahan palvonta ja nyt riittää itsekkyys!
Mikä on perimmäinen syy, joka ajaa ihmiset taistelemaan maasta? Se on raha – maa on tuottoisa sijoitus ja mitä vihannampi maa-alue, sitä halutumpi se on. Joskus se on sopivan meritien varrella, toisinaan suojaisa laakso vuorien siimeksessä. Siellä on kenties mineraaleja tai sen kamaralla on astellut muinainen suurmies. Uskonto tai politiikka nielevät kaikki nämä ja monet muut syyt taakseen ja muka antavat luvan yhdelle tappaa toisen.
Suosittelen lukemaan kirjan, joka kertoo kauniista Kashmirista kuin se oli kukoistuksessaan vielä 1900-luvun puolivälissä. Mitä se on tänään ja kuka on onnellinen?
Popularity: 4% [?]
Vihreät