Viime viikkoina lähipiirissä on ollut taas vauva-aiheista kuhinaa. Perheemme uusin vauva on jo viisivuotias, joten nyt osaan jo katsoa taaksepäin pienellä haikeudellakin. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsikatraamme on aivan varmasti tässä, mutta ihan pian minua ei puhuta ympäri elämään uudelleen raskaus- ja vauva-ajan kremppoja. Mukavia muistoja on enemmän kuin ikäviä, mutta niitäkin on. “Vanhana” konkarina tiedän, että kahta samanlaista raskautta ei ole, kuten ei ole kahta samanlaista lastakaan. Vauvat ovat hyvin erilaisia ja äidit ne vasta erilaisia ovatkin ; ). Monet kerrat vauvan ja äidin etu tai halu kolahtavat vastakkain ja siinä sitä on joustamista – yleensä äidillä.
Lapsentahtisuus on ollut minun ohjenuorani, tosin termi on tarttunut takkiin vasta paljon vanhemmuutta myöhemmin. Se ei ehkä sovi kaikille, mutta meidän perhe on pysynyt sen turvin jotenkin selväjärkisenä kaikkien allergioiden, atopioiden, yökauhujen ja murros- sekä uhmaikien osuessa samoille vuosille. Ne vuodet on nyt takana ja niitä ajatellessa nousee kylmä hiki. Kestimme ne yhdessä ja nyt voimme hyvin. Lapsen tahtiin eläminen tarkoittaa jokaisen lapsen omien tarpeiden ja kykyjen sekä herkkyyskausien tunnistamista. Erityisesti se on toisen kuuntelemista.
Pienenä iloisena sivupolkuna mainittakoon, että saan kunnian toimia uusimman lähipiirivauvan sylikummina. Olen suorastaan liikuttunut. On ihanaa, että on juhlat tiedossa ja että saa miettiä omaa tapaa juhlistaa pienen lapsen juhlahetkiä vuosiksi eteenpäin. Omilla lapsillani on mahtavat kummit ja tiedän, miten ainutlaatuinen voi kummin ja lapsen suhde olla. Kummilla on ihan oma roolinsa huomion antajana ja kannustajana. Siitä huomiosta ei kilpaile kukaan sisarus – kummi on lasta varten. Seurakunnilla on kummeille oma tehtävänsä, mutta minä en ole maailman paras uskonnon välittämisessä. Jospa olisin kyllin hyvä välittämisessä kuitenkin : D.
Vauvat ovat iloinen asia!
Popularity: 2% [?]
Vihreät