Kevät on kulunut jo pitkälle, omenapuut kukkivan pian, juhannusruusussa on nuppuja, ruusut kasvattavat uusia oksia. Luonnon kulkua vuodenajasta toiseen ei moni asia horjuta, vaikka yhden ihmsen asiat välillä solmussa olisivatkin.
Ja solmuja tulee eteen, haluaa niitä tai ei. Sain postia Turun Yliopistosta, ei opiskelupaikkaa vieläkään. Todennäköisesti syy on sivuaineopintojen rintamalla. Olen suorittanut kymmenen vuotta sitten taiteiden tuntemuksen opintokokonaisuuden, jossa ei ollut kokonaisarvosanaa, vain tentit arvosteltiin numeraalisesti. Ilmeisesti se ei riittänyt, vaan nyt pitää ryhtyä haalimaan kasaan uutta sivuainekokonaisuutta. Kiva. Helsingin avoin yliopisto järjestää kasvatustieteiden opintojaksoja verkossa, joten siinä taitaa olla ensi lukuvuoden tahkoaminen. Hinta on niin kova, että kesä on elettävä säästöliekillä, mutta jospa se on sen väärtti.
Syksy ei näytä kovin lupaavalta. Ei virallista opintopaikkaa, ei töitä. Olen hakenut kolmeen paikkaan, joista yksikään ei ole kertonut että olisin saanut töitä tai en. Olisi kohtuullista saada sähköpostilla lähetettyyn työpaikkahakemukseen vastaus – vaikka sähköpostilla. Se ei voi olla liikaa toivottu.
Tässä vaiheessa täytyy todeta, että eivät tiedä kuinka motivoitunut, aktiivinen ja työteliäs ihminen olen. En aio antaa periksi, vaan jatkan aktiivista elämääni eteenpäin. Olen varma, että kova työ palkitaan joskus. Tänään, kun mieli on maassa tulevaisuuden visioiden puutteessa, olisi kristallipallolle käyttöä. Tulevaisuuden näkeminen auttaisi jaksamaan ja unelmoimaan. Molempia tarvitaan työnteon rinnalle. Ja totta puhuakseni, olisi sille palkallekin ihan konkreettista käyttöä.
Popularity: 2% [?]
Vihreät