Subjektiivinen päivähoito-oikeus on myllerryksessä. Uusi hallitus on esittänyt nollamaksuluokan lakkauttamista kokopäivähoidolta. Monen mielestä esitys on huono. Tosiasiassa en usko lainkaan, että nollamaksuluokka vedettäisiin kokonaisuudessaan pois. Kyseessä täytyy olla jokin yhdistelmä, jossa ensisijaisesti tarjotaan perheille puolipäivähoitoa tai muuta vastaavaa keveämpää hoitomallia silloin jos toinen tai molemmat perheen vanhemmat ovat kotona.
Sosiaalisin syin on päivähoitoa saanut ajalla ennen subjektiivista päivähoito-oikeuttakin, joten se ei tule olemaan mikään uusi juttu. Kokopäivähoito on lapsille raskasta ja kunnalle kallista hoitoa. Siitä emme mihinkään pääse. Emmekä siitäkään, että pieni prosentti vanhempia kokee omien lasten hoidon vastenmieliseksi tai ylenmäärin vaikeaksi asiaksi. Näiden resurssien puitteissa pitää kuitenkin toimia.
Oma kokemukseni kolmen lapsen myötä on se, että lasten kotihoito hidastaa opiskelua jonkin verran. Se myös hankaloittaa työnhakua. Puolipäivähoito helpottaa näistä kumpaakin siinä määrin, että sitä soisi vanhempien käyttävän enemmänkin. Kuntien pitäisi myös panostaa keveiden päivähoitomallien kehittelyyn ja lakata tarjoamasta kokopäivähoitoa ensisijaisena hoitomuotona. Sen pitäisi kaikkien tutkimusten valossa olla viimesijainen hoitomuoto.
Päivähoidon laskutusperiaatteen pitäisi noudattaa todellisen käytön mukaista laskutusta. Mitä enemmän lapsi on kotona, sitä pienempi olisi hoitolasku. Lasten hoito maksaa aina jotakin, hoidetaan lapsia sitten kotona tai kodin ulkopuolella. Tänään kotihoitoperheet kantavat suuremmantaloudellisen taakan kuin päivähoitoa käyttävät perheet. Mielestäni tätä kustannustenjakoa pitää tasoittaa, mutta ei köyhdyttämällä köyhiä entisestään, vaan miettimällä uusiksi koko lasten päivähoidon käytänteet.
Päivähoidon maksimiryhmäkoko, 3+ perheiden toimeentulo ja asumisen hinta ovat asioita, joilla on suurta merkitystä kaikille lapsiperheille. Sen sijaan nollamaksuluokasta keskusteleminen koskettaa vain osaa perheistä.
Popularity: 2% [?]
Vihreät