Rahkapiirakan ja muiden pääsiäisherkkujen vastapainoksi tein koiran kanssa reippaita lenkkejä lähialueella. Löysin kätevän reitin koirakoulutuskentälle, jossa ilmeisesti Mäntsälän Koirakerho pitää esillä perussettiä agilityradan laitteista. Kävimme siellä pari kertaa – ensin ilman naksua ja maksua, toisen kerran naksuttimen kanssa.
Jazzihan osaa perusjutut, kuten istu, paikka, maahan, hyppy ja tänne varsin hyvin. Vapaana aidattomalla alueella sitä ei voi vielä pitää, sillä Jazzilla on kova metsästysvietti ja hirmuisen hyvä hajuaisti. Tiedän, että saan sen tottelemaan, mutta en ole tehyt asian hyväksi riittävästi töitä, että se olisi arkeamme vielä. Jaska on epäterrierimäisen tottelevainen jo nyt, joten en usko tästä tulevan suurta ongelmaa jos saan itseni motivoitua riittävästi koiran kouluttamiseen.
Kiva oli nähdä, että Jaska näytti nauttivan esteiden ylittämisestä ja muista ketteryyttä ja tasa-painoa vaativista laitteista. Ensimmäisellä kerralla oli vähän ihmettelemistä, mutta toisella kerralla mentiin kaikki yhdestä pyynnöstä. Ja mikä parasta, häntä iloisesti heiluen.
Jazzi on kevytrakenteinen, notkea ja reipas koira, joten siinä olisi agilitykoiraa kerrakseen. Hain Mäntsälän Koirakerhon jäsenyyttä elätellen toivetta kunnollisesta koulutuksesta meille molemmille. Toivoisin esikoisenkin innostuvan tästä harrastuksesta. Nyt tosin näyttää sille, että keskimmäinen on kiinnostuneempi kouluttamisesta, esikoinen ulkoiluttamisesta ja kuopus koiran yleisestä riehuttamisesta.
Meillä on koira, joka sopii perheeseen kuin hansikas käteen. Ainoa pieni murhe on, että se selvästi toivoisi vielä enemmän aktiviteetteja, kuin täällä on niitä tarjota. Siksi olemme hankkineet aktivointileluja ja harjoittelemme omassa pihassa jäljestämistä. Tätä terrieriä ei lenkillä väsytetä, se kaipaa aivojumppaa.
Popularity: 2% [?]
Vihreät
Tässäpä täytyy kertoa kaikille Teppo-skyen toilailusta agility-kilpailussa.
Tapahtui kauan sitten Jyväskylässä muistaakseni, että kasvattimme Teppo-skyykeli meni emäntänsä ja lastensa – siis Tepon lasten- kanssa hyvin harjoitelleina agilityn joukkuekilpailuun.
Lapset suoriutuivat tehtävistä hyvin, ja ankkurina kilpaili itse capo di tutti capi, eli virtuoosi itse, Teppo.
Kuinka ollakaan, jokin herne nyrjähti vinoon aivoissa ja niinpä isäpappa päätti suunnistaa kohti kaupungin valoja. Ohimennen piti vielä nostaa jalkaa muutamaa autonrengasta vasten parkkipaikalla. Emäntä huitoi, viuhtoi ja huusi perässä, mutta korvat olivat loksahtaneet kiinni-asentoon.
Aikansa harhailtuaan muisti palaili kertajysäyksellä: damn, taisipa jäädä tehtävä kesken!
Niin sitten Teppo hölkytti paikalle, ja viimeisellä puomilla leveä hymy levisi naamalle kuten skyella vain voi: kieli roikkui toisella poskella. Hyvä, ettei kumarrellut yleisön nauraessa ja taputtaessa. Itse kilpailu meni tietenkin pieleen, mutta tulipa sentään kisan hauskimman koiran palkinto. Ja omistajakin jaksoi nauraa kertoessaan minulle päivän tapahtumista. Loppu hyvin, kaikki hyvin!