Luettuani Jaakko Heinimäen ansioikkaan kirjan Pyhä nauru, tulin siihen tulokseen, että vihreille ei tekisi pahaa samanlainen huumorintajuinen analyysi omista teoistaan ja sanoistaan. Keskustelupalstoilla ja nyt myös Vihreässä Langassa on tuotu julki paheksunta niitä vihreitä ehdokkaita kohtaan, jotka koettavat elää kuten opettavat. Tai siis jotka sanovat ääneen koettavansa elää opetustensa mukaisesti.
Kuten minut tuntevat tietävät, kärvistelen minkä ehdin Vihreiden oppien ja tekojeni välillä. Kiusaus tai mukavuudenhalu ovat usein suuria, on yksinkertaisesti helpompi käyttää autoa kuin selittää sanoilla, miksi valitsee apostolin kyydin eli omat jalat. Noh, tästä seuraa tietysti se, että jos käy valintojaan kertomaan julkisesti, saa rapaa niskaansa. Jos ei selitä, on perisuomalaiseen tapaan kynttilä vakan alla. Mene ja tiedä miten tässä pitäisi olla. Tyydyn nauramaan.
Kiusauksista sanoi Jeesus aikanaan, että väärin tekevä ruumiinosa tulisi leikata (käsi tai jalka) tai kaivaa (silmä) pois ruumiista. Sehän oli vitsi, hyvänen aika! Ei kiusaus ruumista rankaisemalla mihinkään häviä. Ajatukset ne meitä viettelevät, eivät raajat tai aistielimet. Voisimmeko hieman nauraa itsellemme?
En tosiaankaan autoile ja pidän kovasti reilun kaupan biodyn pikaluomukahvistani. Se on suorastaan paheellisen hyvää ja jos saan siitä kaupanpäälle vielä hyvän mielen, niin avot! Nopeaa ja namia. Ai niin, mutta minunhan pitäisi elää slow-elämää. Noh, elän sitä sitten muulla tavoin. Se, että olen valinnut näin ei tarkoita, että vaadin muita tekemään samanlaisia valintoja. Voisinhan minäkin elää vielä ekologisemmin. Paljon on parannettavaa, tiedän sen ; ).
Sitä ennen nautin ulkoilusta ja teen parhaani, jotta joukkoliikenne toimisi mahdollisimman hyvin ja palvelisi niitäkin, jotka vielä empivät ratin ja raiteiden välillä.
Nauravin terveisin, Susanna
Popularity: 4% [?]
Vihreät
Niinhän se on, että erilaiset asiat kiinnostavat erilaisia ihmisiä. Oletan, että ekologisia valintoja omassa elämässään tekevät arvostavat myös ehdokkaiden ekologisia valintoja.
Minäkään en lähtisi pitämään huutokauppaa kaikista ekologisimman ehdokkaan tittelistä, mutta ihmettelen jos omista valinnoistaan ei saisi mitään mainita. Erityisesti jos niistä kysytään.
Minusta meillä äänestäjillä on oikeus haluta tietää ehdokkaiden elintapojen ekologisuudesta. Minä ainakin pidän sitä relevanttina tietona. Haluan päättäjiksi ihmisiä, jotka ainakin yrittävät elää vihreiden arvojen mukaan. Ikävää, jos asiasta kertominen tulkitaan itsensä kehumiseksi.
Tietenkin ehdokkailla on oikeus olla kertomatta, jos eivät halua kertoa, ja äänestäjällä vastaavasti oikeus jättää äänestämättä. Jos ehdokkaan mielestä äänestäjän ei ole tarpeen tietää asiasta, hän ei selvästikään ajattele samoin kuin minä.
Mitä tuohon mainitsemaasi loanheittoon tulee, niin sehän selittyy kilpailutilanteella. Niin vähän paikkoja, niin paljon hakijoita. Aatetta jaloa ja alhaista mieltä!
Ilmiö on minulle ennestään hyvin tuttu korkeakoulumaailmasta, jossa myös on virkoja vähän ja hakijoita paljon. Melkein 25 vuotta erään laitoksen sihteerinä antoi minulle erinomaisen näköalapaikan tässäkin suhteessa. Verinen kilpailu turmeli työympäristön ilmapiirin selkäänpuukottajien myötä, mutta suurin ihmetyksen aihe oli, että kiireisillä ihmisillä oli aikaa vatvoa toisten tekemisiä sen sijaan että keskittyisivät itse tekemään parempaa. Sellaiseen ei pidä alistua eikä sellaista pidä jäädä murehtimaan. Vain se, mitä itse tekee on merkityksellistä.
Olen joskus ajatellut, että paljon puhuttu viimeinen tuomio voisi olla sitä, että tarkastelee elämäänsä ja tekemiään tekoja. Itsehän sitä on oman elämänsä paras asiantuntija! Mutta eipä mennä näin syvälle, vaan nauretaan herakat naurut ja toimitaan omien arvojen mukaan. Hyvää alkanutta vuotta perheellesi, ystävillesi ja koko tukiryhmällesi!
Suo, kuokka ja Jussi ovat mennyttä aikaa. Ei ole syytä heittäytyä äärimmäisyydestä toiseen, silloin valinta jää tekemättä. Kyse onkin siitä, kuinka saamme tämän päivän arkemme sellaiseksi, että se kuluttaa luontoa mahdollisimman vähän. Mistään savupirtistä ei tule todellisuutta kovinkaan monelle, eiväthän useimmat meistä pysty elättämään itseään luonnon antimilla.
Sen sijaan pienillä arkisilla asioilla on merkitystä kun oikein monet tekevät pieniä päätöksiä päivittäin.
Lisäksi me päättäjät, jotka olemme saaneet mandaattimme äänestäjiltä (joita me itsekin tietysti olemme), voimme olla mahdollistamassa ympäristöystävällisempää tulevaisuutta tekemällä fiksuja päätöksiä.
Siinä olet oikeassa, että tärkeää on liike – oikeaan suuntaan.
- Susanna
Kannatan myös minä naurua ryppyotsaisuuden sijaan! Jo taannoin Nietzsche nimesi tiukkapipoiset uskovaiset “sielun näivetystautia potevaisiksi”, mistä salaa aplodeerasin hänelle inhoamaani uskonnonmaikkaamme ajatellen. Samahan se lienee, puhuuko kristinuskosta vai muista uskoista, jotka pahimmillaan kahlitsevat ihmisen mielen, eikö? Matti Wuori kirjassaan Titanicin kansituolit kertoi linkolalaisista ajatuksista siitä, että maailman väkimäärää pitäisi ruveta aktiivisesti vähentämään. Vanhaa vastenmielistä ja mautonta antisemitistä muka-vitsiä mukaellen, kuka valitsee ketkä menevät uuniin ja ketkä duuniin? Joopa joo, eilisen uutisten jälkeen nousee huulille ilmiselvä vastaus.
Ollaan siis reilusti vajavaisia ja teoissamme horjuvia. Tärkeintä on tässä vaiheessa liike. Liike oikeaan suuntaan elämäntapojen valinnoissa. Vaan mitäpä mahtaa pieni ihminen rahan valtaa ja taloudellista hyvinvoinnin vaatimuksia vastaan! Kuinka moni puolueistamme on valmis hyppäämään globalisaation rattailta ja siirtymään suo, kuokka ja Jussi -maailmaan?