Vihdoin tein sen, mitä olen jo pitkään aikonut; lähdin koiranäyttelyyn morjestamaan tuttuja. Edellisestä näyttelystä täytyy olla noin kahdeksan vuotta (ei 12, kuten väitin vielä lauantaina). Kylläpä oli mukava tavata terrieriväkeä. Voisipa sanoa, että yhtään eivät ole muuttuneet, no, miltei niin. Vuodet käsittelevät tietysti itse kutakin, mutta aika vähän aikuisissa tuo muutos on havaittavissa. Lapsissa tietysti muutos on suurempi.
Koetin aluksi ottaa muutaman kuvankin, mutta valaistus yms. osoittautuivat aivan liian vaativiksi asioiksi pienelle kameralleni, joten ei ole laittaa yhtään kuvaa esille.
Skoteista pidin kovasti, erittäin tasainen rotu nykyään. Skyet, jotka ehdin katsoa, olivat long, low and level. Tyylikkäitä näyttelykoiria kaikki.
Sileitä kettareita näin enemmän kuin karkeita. Harmillisesti päivystin vihreiden ständillä juuri kk.kettareiden arvostelun aikaan. Olisin kovin mielelläni nähnyt Sissi-koiran, jota kovasti meinasimme ostaa kesällä. Silloin vielä itsehillintä piti, mutta kuukautta myöhemmin se petti pahemman kerran 
Kiitos Jazzin, messarista piti ostaa yhtä sun toista koiramaista.
Ryhmäkehät olivat koreografioineen kaikkineen suorastaan upeita. Leena hoitaa aivan rautaisesti tuon juontajan roolin. Mikä show! Nostalgia nostelee päätään. Monet kysyivät, koska Jazzi tulee näyttelyihin. Voi olla, että sorrun ensi kesänä kilpasille, mutta koetan pysytellä poissa ja tehdä jotain itselleni sopivampaa, kuten agilityä tms. Adrenaliinia on vieläkin veressä, vaikka omaa koiraa ei näyttelyssä ollutkaan. Kilpailuvietti on sellainen riesa, että siihen ei tarvita kuin koiranäyttelyn ajatteleminen, haistaminen tai tuttujen äänien kuuleminen. Jo nousee syke ja nälän ja janon tunteet katoavat.
Oh boy, millaisia koiria!!!
HERTTINEN! Best In Show 2, eli näyttelyn toiseksi kaunein koira oli:
FCI ryhmä 6- Ajavat koirat
basset artesien normand Uléma Le Suédois Des Giboyeurs, omistajana Mellin Anna-Maija, Mäntsälä
ONNEA ROPPAKAUPALLA!!!
Susanna
Popularity: 8% [?]
Vihreät
Nauroin myös tuota cairnia ihan kippurassa, ihana tyyppi!
Tää on ainoa blogi maailmassa jonne uskallan tunnustaa, että silmät kostuivat liikutuksesta ja hyvä kun en alkanut ääneen itkeä veteraanikehää katsoessani. Jotain niiiin liikkistä oikeasti…
Ja näyttelyn kaunein husky oli todella upea. Kiljahdin ääneen, kun se kuulutettiin ykköspallille. Hiukan ihmiset vieressäni ihmettelivät. Enkä ees tunne kyseistä koiraa, mutta kun se oli niin upea;)
Sydämeni meni ihan täysin bracco italiano-rodulle. Semmoinen vielä joskus…Kun nyt ensin sen pikku-lagoton saisi;)
Korjaus edelliseen kommenttiini: Janitan Alexander ei ollut ryhmävoittaja vaan Vuoden Veteraani -kilpailun voittaja. Hieno saavutus!
Kaikissa roduissa ja koirissa ei ikä aina näy. Meidänkin Mantelia (Susky’s Jingle Bell) ihmetellään, että minkä ikäinen tuo nuori koira on. Lady täytti vastikään 13 vee.
Minä puolestani katselin ryhmät kotisohvalla neloselta. Nauratti miespuolisen kommentaattorin viritelmä skyenterrierin nimen lausumisesta: skiienterrieri. Hyi häppeetä! Odotin näkeväni skye-Tanen, mutta olikin poika sairastunut mahatautiin. Harmi, Tane oli viisikuukautinen, kun viimeksi tapasimme.
Hyvältä näyttivät koirat. Cairnveteraani sai minutkin ääneen nauramaan. Niin oli poika innoissaan ryhmävoitostaan, että piti haukkua koko kunniakierroksen ajan. Onnea hienolle vetskulle! Muistui mieleen päivä, jolloin cairnien kokooontuminen pidettiin Konalassa, ja jo kaukaa kuului hirveä haukku. Tarvitsi vain suunnistaa ääntä kohden, vaikka etukäteen olin ihmetellyt kuinka osun oikeaan paikkaan.
Hieno juttu muuten, tuo televisiosta näyttäminen. Aina ei tarvitse itse matkustaa paikalle. Hyvin pian opin, että näyttelyyn lähtiessä on parasta ottaa päänsärkytabletti tai kaksikin, sillä takuuvarmasti koirien haukku, hajut ja kaikki jännitys saivat otsan tykyttämään. Nyt ei sitä pulmaa ollut.