No niin, luulin olevani ihan pöllö tietotekniikan edessä, mutta syy ei ollut minun vaan webhotellini serverin. Ok, nyt on uusi palikka paikallaan ja palvelun pitäisi toimia. Uskon kun näen. Tällä hetkellä postini tulee tuplana, mutta mitään ei lähde. Onko tuo hyvää toimintaa? Tyytyisittekö te sellaiseen? En minäkään siitä pidä.
Eiliset blogimerkinnät ovat kadonneet taivaan tuuliin, mutta muistaakseni kiittelin ainakin LOISKIS-konsertista, johon lapset pääsivät eskarin ja päikkärin kanssa. Oli mukava nähdä miten suuri ilostuttava vaikutus Satu Sopasen virkeydellä on lapsukaisiin. Uudet ja tutut jutut kerrattiin illalla moneen kertaan.
Tämän päivän taisto käytiin henkisellä tasolla aamuvarhaisella. Nuorimmalle on kehkeytynyt vahva tahto, joka ilmenee passiivisena vastarintana. Hän teoriassa pitää puolipäivähoidosta samassa päiväkodissa, jossa isosisko käy eskaria, mutta käytännössä aamut ovat yhtä liisteriä. Sängyn vetovoima on vastustamaton ja vaatteet menevät aina solmuun – yöpuku ei irtoa päältä, eivätkä varpaat osu oikeisiin lahkeisiin. On suorastaan tuskastuttavaa huomata olevansa kuin kuka tahansa kyllästynyt äiti, joka mäkättää ja maanittelee hiljaista vastarintaansa hiovaa nelivuotiasta. Muistan elävästi millaisen äänekkään uhman esikoinen kehitti ja kuinka keskimmäinen osasi olla tarpeen tullen hankala. Tämä viimeinen vetää kyllä voiton kaikista. Hän vain katsoo levollisesti ja anteeksipyytäen suoraan silmiin, eikä tee mitään. On kuin maailma olisi kaukana hänen korvistaan ja äidin paasaus vain kärpäsen surinaa korvissa.
Sama episodi toistuu päiväkodin eteisessä, johon on kenties juostu ja vauhtivarpaat otettu käyttöön, mutta oven sisäpuolella se iskee jälleen. Sama hidastettu elokuvapätkä lähtee käyntiin. Hitaasti ja määrätietoisesti kuopus katselee ympärilleen. On kuin tuhannet pienet siivekkäät ja kimmeltävät otukset veisivät hänen huomionsa. Hän katsoo lävitseni ja ihmettelee mitä se aikuinen taas puhisee. “Senkun riisut ulkovaatteeni” hän huokuu sanomatta sanaakaan. “Minä en tee enkä tule tekemään sitä itse!”.
Ilmeisesti henkisellä tasolla kuopukselle päiväkodin toiminta on sittenkin suuri, suuri haaste. Se on kivaa, mutta kovaa. Aikusten vaihtuminen ei ole ainakaan ollut hyväksi lapselle, joka ei tosiaan ole tottunut vaihtuviin hoitajiin. Osaisinpa auttaa muuten kuin vaatimalla reippautta ja ripeyttä. (Syyllisyys marssii mukaan kuvaan). Tänään vietämme laatuaikaa siivoten lastenhuoneen. Se on mukavaa kun teemme sen Yhdessä.
Voi näitä lapsia! Ja meitä vanhempiakin. Edes vähän.
Popularity: 2% [?]
Aasialainen kulttuuri on meillä tunnettu meditoivasta elämänasenteestaan. Japanilainen puutarha ruokkii silmää kutsuen mielenrauhaan. Meillä taitaa voiton viedä palavan tulen tai virtaavan veden katselu. Toisaalta nukkuva lapsikin levittää ympärilleen uskomattoman levon ilmapiirin.
Vihreät