Archive for November, 2006

Viherpestyjä puolueita

November 29th, 2006

Olen suurella mielenkiinnolla ja mielihyvällä seurannut muiden puolueiden vihertymistä. Erityisen silmiinpistävää on suurten puolueiden yllättävä vihertyminen näin ek-vaalien alla. Mistä se kielii? Siitä, että arvoluotaukset kertovat suomalaisten olevan ympäristötietoisia ja pitävän vihreitä arvoja edistyksellisinä ja kannatettavina. Se jos mikä on maapallon etu. Nyt vain täytyy haastaa kaikki punavihreät, sinivihreät ja perusvihreät myös tekemään vihreitä tekoja puheiden lisäksi.

Niin vaikeita avauksia kuin joukkoliikenteen ja rautateiden kehittäminen moottoriteiden kustannuksella onkin, se on tehtävä. On uskallettava sanoa, että pienentääkseen ekologista jälkeään ihmisten on nähtävä nykyistä enemmän vaivaa liikkumisensa miettimiseen. Puhumattakaan muista valinnoista. Meidän vihreiden on myös kestettävä se turhauttava tosiasia, että ei-viherpestyn kansalaisen tottumusten muuttaminen lähtee hänestä itsestään ja että se vie oman aikansa. Kukaan ei tee pysyviä muutoksia elämässään hetkessä, jollei ole aivan pakko. Onpa monen vihreänkin valinnoissa parantamisen varaa - omissanikin on vielä vaikka kuinka muutoksen mahdollisuuksia.

Pieni muutos on siirtyä ensin lyhyiden matkojen taittamiseen omalla moottorilla. Jätetään auto pihaan ja laitetaan kunnon kävelykengät jalkaan. Se on monella tapaa hyvä, mutta vaivalloisempi valinta. Uskon vilpittömästi, että se on pitkällä tähtäimellä mahdollinen ja tuottaa enemmän mielihyvää kuin ajoelämys.

Olen muutamana päivänä joutunut turvautumaan autoon sitkeän flunssan jälkitaudin takia. Koska olen periaatteen ihminen, olen näissä tilanteissa soittanut taksin. Silloin autossa istuu edes kaksi ihmistä yhden sijaan.

- Susanna

Popularity: 3% [?]

Joulukadun avajaisissa

November 27th, 2006

Vietin mukavan lauantaituokion Mäntsälän torilla Joulukadun avajaisissa. Paikalla oli vähemmän torimyyjiä kuin olin kuvitellut. Ehkäpä Seurojentalolla pidetyt markkinat vähensivät myyjien määrä, mutta paikallisista puolueista valtaosa oli telttoineen kyllä paikalla. Myimme Pro Susanna -tuotteita, näitä maanmainioita kaulaliinoja ja villasukkia sekä meidän perheen tekemiä joulukortteja. Jouluvalojen sytyttämistä seurasi suuri ja jouluinen ihmisjoukko. Mäntsälän Teatterilta oli pyydetty ohjelmaa, niinpä päädyin juontamaan avajaiset. Heli Hämäläinen, Tommi Nurmilaine ja Marko Räsänen osallistuivat joululauluin teatterin osuuteen.

Mäntsälän Nuorkauppakamari järjestää tänäkin vuonna Joulupuu-keräyksen, jonka tarkoituksena on antaa jouluiloa niihinkin perheisiin, joihin se ei välttämättä muuten saapuisi. Halukas osallistuja ottaa huolekseen yhden lahjantoivojan kirjeen joulupukille. Kirjeessä käynee ilmi lahajan saajan ikä ja sukupuoli. Minusta lahja-ajatus on todella kaunis ja toivoisin voivani pakata lahjaan turvallisuutta, lämpöä ja rakkautta lahjan mukaan.

Katselin kyynelsilmin pieniä eskarilaisia (omani mukaanlukien), jotka kulkueena kävelivät pienen matkan torilla ja Keskuskadulla. Maailma on heille vielä sadun ihmemaa, ainakin suurelle osalle 6-vuotiaista suomalaislapsista. Sydän karrella ajattelen kaikkia niitä lapsia, jotka eivät saa syystä tai toisesta nauttia lapsuudestaan, vaan joutuvat aikuistumaan liian aikaisin. Kantamaan huolta ja pelkoa vanhempiensa tai sisarustensa puolesta sekä tähden. Suurikin joulupaketti on vähäinen lahja meiltä, joilla on turvallinen koti sekä varaa jokapäiväiseen ruokamme.

Mäntsäläläiset, osallistukaa Joulupuu-keräykseen!

- Susanna

 

Popularity: 5% [?]

Bussilla kauppaan

November 23rd, 2006

Uudenmaan uutiset kertoi hetki sitten, että Vantaalla Pakkalassa oleviin kauppakeskittymiin ei pääse joustavasti julkisella liikenteellä. Lisäksi sanottiin, ettei se edes kiinnosta kauppiaita.

Kun Mäntsälässä on haaveiltu joidenkin toimesta Tuuliruusun alueelle sijoitettavasta automarketista ja minäkin olen miettinyt kantaani, on nyt helppo sanoa kiitos ei. Jos kauppaan ei pääse julkisella liikenteellä, sitä ei tarvitse rakentaa. Suomea ei voi loputtomiin ohjata yksityisautoilun varaan. Ketkä näissä kaupoissa sitten käyvät? Eivät vanhukset, autottomat eivätkä liikuntarajoitteiset.

Kirkkonummen keskustan näivettyminen Prisman rakentamisen jälkeen on paras opetus siitä, kuinka asiat lopulta on ajateltava. Meidän on tuettava elävää kyläkeskustaa, sen palveluja ja esteettömyyttä. Tuki tarkoittaa ostosreissuja omassa kunnassa. 

 

Popularity: 3% [?]

Tukiryhmään?

November 22nd, 2006

Koska olen ensikertalaisena eduskuntavaaleissa, on tukijoukkonikin pääasiassa ekakertalaisia. Onkin mahtava juttu olla mukana tapahtumaketjussa, jonka aikana me kaikki opimme toivottavasti paljon uusia asioita politiikasta ja eritoten vaalityöstä. Onneksi Vihreät pitävät huolta niin tietotekniikan toimimisesta, ehdokkaiden kouluttamisesta kuin tukiryhmän motivoinnistakin. Tai ainakin luovat hyvät puitteet tälle toiminnalle. En tietenkään tiedä miten homma toimii muissa puolueissa, mutta meillä on joka tapauksessa mahtava meininki.

Tukiryhmään on ilmoittautunut nyt toistakymmentä ihmistä ympäri uuttamaata. Kaikki eivät voi osallistua kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, mutta jos jokainen ehtii tehdä vähän jotain, kasvaa siitä aikamoinen määrä tukea. Olen kiitollinen siitä jo nyt! Lisäksi toivon, että jokainen joka miettii, että voisi olla kiva tulla mukaan ottaisi heti yhteyttä. En nimttäin ollenkaan tiedä kuinka moni on kiinnostunut, toistaiseksi olen ollut erittäin yllättynyt saamastani positiivisesta palautteesta. Tukiryhmälle pitää keksiä nimi, mieluiten hauska ja humoristinen. Ryhmän vetäjä on Minna Järvenpää, joka on Vihreän verkon tukipylväs ja muutoinkin superaktiivinen ihminen. Koirailu on politiikan lisäksi toinen meitä yhdistävä tekijä. Kirstunvartijana toimii Minna Blom, ystävä ja naapuri sekä kulttuurikaveri.

Tulen laittamaan tukiryhmäläisten nimet omalle sivulleen jahka saan siihen heiltä luvan. Tottakai ryhmässämme saa toimia myös “salaisia ihalijoita” mutta koska Vihreiden teemat tukevat avoimuutta, toivoisin rohkeutta esiintyä reippaasti omalla nimellä.

Popularity: 3% [?]

Kotiäitiyden haasteita

November 20th, 2006

Hei Elina,
kiitos kommentistasi! Toivoinkin, että palaisit aiheeseen.

Ensiksi kiinnitän huomiota siihen, että kaikessa käydyssä keskustelussa tunnutaan pitävän selvänä sitä seikkaa, että äiti jäädessään äitiyslomalle on jo työelämässä. Oletusarvona on se, että on olemassa työtä, joka odottaa tekijäänsä ja työnantaja, joka menettää kotivanhemmassa työntekijän. Näinhän ei ole kaikissa tapauksissa. Opiskelevat ja työttömät äidit muodostavat poikkeuksen tästä säännöstä.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että perheiden sisäiseen rahankäyttöön pitäisi kohdistaa tutkimusta. Tänä päivänä elää ilmeisesti vahvassa puolisoiden välinen eriarvoisuus juuri taloudellisessa mielessä – etenkin kotiäitien suhteen. Omat tilit ovat lähes itsestäänselvyys. Vaikka perhe jakaa kodin ja ajan, se ei välttämättä tarkoita jaettua lompakkoa.

Ehdot, joilla lapsia ja kotia hoidetaan ovat epäreilut. Siinäkin olen samaa mieltä. Kyse on siitä ennakkoasenteesta, että äitien ja naisten pitää hoitaa koti, lapset ja puolisonkin sukulaisuussuhteet omien lisäksi. Tätä selitellään biolgialla, vaikka kyseessä on ilmiselvä delegointi.

Kotilapsuus on hyvä asia silloin, kun vanhemmat jaksavat hoitaa lapsensa itse ja eritoten haluavat hoitaa. Kotivanhemmuus taas tarvitsisi monia uusia asioita ollakseen houkutteleva vaihtoehto aikuisille. Toimeentulon pitäisi olla parempi, tähän liittyy myös verotus. Yhden palkansaajan perhettä pitäisi verottaa toisella asteikolla kuin kahden tulonsaajan perhettä. Miksi? Koska erilaiset maksutkin pystytään räätälöimään todellisten tulojen mukaan – esimerkkinä päivähoitomaksut.  Mikään todellinen ongelma verotuksen viilaaminen näiltä osin ei voi olla.

Toinen asia on voidaanko kotivanhemmuusjaksoa pitää jonkinlaisena työkokemuksena. Minusta pitäisi voida pitää. Se ei ehkä ylläpidä tai lisää ammattillista osaamista, mutta antaa vääjäämättä muita taitoja riippuen tietysti koulutuksesta. Lastentarhanopettajalle on varmasti ammattitaitoa lisäävää kotihoitojaksokin.

Perheen etu voi olla ristiriidassa äidin etujen kanssa, mutta käsittääkseni kyse on lähinnä yhteiskunnan toimimattomuudesta. Niin kauan kun kotivanhemmuus ei kerrytä kohtuullista eläkettä, perheen palkansaajan eläkekertymä on henkilökohtainen, kotihoidontuki on järkyttävän alhainen ja kotivanhemman ammattitaitoa epäillään, niin kauan kotivanhemmuus vaatii jopa uhmakasta sisukkuutta yhteiskuntaa kohtaan.

Kuntalisät ovat usein epäreiluja ja pahimmillaan lisäävät kuntalaisten välistä epätasa-arvoa. Parhaimmillaan ne toisaalta luovat todellisen vaihtoehdon päivähoidolle (vrt. Espoo ja Kirkkonummi), vaikka onkin epäreilua, että samasta työstä Espoossa palkitaan aivan eri tavalla kuin Mäntsälässä.

Työtä hakevana kotiäitinä koen olevani täysin puun ja kuoren välissä. Ymmärrän hyvin niitä vanhempia, joilla on hyvä työ, josta on vaikea olla poissa erilaisista hyvistä syistä. Toisaalta, on meitäkin, joilla ei ole työtä mihin palata ja on erittäin vaikea osoittaa olevansa hyvä työntekijä monen vuoden kotityön jälkeen. Lapset ovat jo niin isoja, että hoito-ongelmia ei tule, tulehduskierteitä ei ole ja oma työmotivaatiokin on suorastaan huipussa.

Pyrin sanomaan, että minusta on huomattavan epäreilua sanoa, että kotiäitiyttä ei saisi tukea tai siihen ohjata, jos se on omalle perheelle paras vaihtoehto. Kaikille perheille se ei ole parasta, meidän perheelle se on ollut. Kun kerran olemme tämän valinnan tehneet, niin onko siitä aivan pakko rangaista äitiä? Eläke, työkokemus, työnsaantimahdollisuudet yms. tukevat käytäntöä jossa yhä nuoremmat lapset laitetaan päivähoitoon silloinkin kun äiti tai isä oikeasti olisi halukas hoitamaan lasta/lapsia kotona. Ja mitä vähemmän on kotivanhempia, sitä yksinäisempiä ovat ne harvat, jotka tämän uran ovat muutamaksi vuodeksi valinneet.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että yhteiskuntaa tulee muuttaa kotihoitoystävällisemmäksi eikä naisia estää jäämästä kotiin. Olen aivan samaa mieltä siitä, että isät voisivat aivan hyvin jakaa tätä lastenhoitokuviota, vaan minne työtön tai opiskeleva kotiäiti lähtee ansioisän hoitovapaan ajaksi? Sama kuvio on ongelmallinen myös toisinpäin. Asiat eivät vain ole niin kovin yksinkertaisia.

t. Työtä hakeva kotiäiti Mäntsälästä ;)

 

 

Popularity: 4% [?]

Teatterissa: Mestariluokka

November 20th, 2006

Sain yllätyksenä kaksi lippua Helsingin kaupunginteatterin Mestariluokkaan. Kihelmöin etukäteen onnesta, sillä näyttelijäkaarti oli lyhyt mutta loistava. Lasse Pöysti, Martti Suosalo ja Asko Sarkola olivat tuttuja näyttelijöitä jo entuudestaan. Heidät tunnistin vaikka istuinkin aivan liian ylhäällä nähdäkseni ilmeitä tai nyansseja muutenkaan. Silmälaseista olisi ollut hyötyä.

Vaikka olin aivan vannoutunut siitä, etten kykene pidättelemään naurunpyrskähdyksiä nähdessäni Asko Sarkolan, olin väärässä. Jos koskaan käsikirjoitus on ollut kuiva kuin kengänpohja, se oli sitä perjantaina. Kuvaavaa on, että yleisö purskahti nauruun kun Stalinia esittänyt Pöysti totesi, että nuottipaperia ei tarvita, sillä kaikki nauhoitetaan hänen huoneistossaan ja voidaan näin ollen kuunnella välittömästi uudelleen.

Olen viettänyt mielenkiintoista itsepohdiskelua siitä, saako niinkin traagisesta aiheesta kuin Stalinin Neuvostoliitosta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä edes toivoa vähän mehukkaampaa tarjottavaa. Niin, saako? Vai onko näytelmän idea siinä, että vietetään yhdessä ja samassa kohtauksessa kolme tuntia (sis väliaika) ilman, että edes itse asia juuri muuttuu. Vai muuttuiko se? Ryhtyivätkö säveltäjät Sostakovits ja Prokofjev säveltämään uudenlaista gruusialaiseen perinteeseen pohjautuvaa koko kansan musiikkia vai jatkoivatko he atonaalisia kokeilujaan? Edes tämä ei selvinnyt näytelmästä.

Ehkäpä tarkoitus on innostaa katsoja ottamaan selvää. Kuinka Stalinin halveksimat porvarilliset säveltäjät selvisivät Neuvostoliitossa?

Prokofjevista Wikipedia sanoo seuraavaa:”Prokofjevin tyyli muuttui klassis-romanttiseen, lyyriseen suuntaan, mihin vaikutti Neuvostoliitossa vallalla ollut sosialistinen realismi. Prokofjev kuoli ironisesti samana päivänä kuin Stalin, jonka politiikka oli rajoittanut Neuvostoliiton säveltäjien ilmaisun vapautta.”

“Šostakovitšin teoksissa on havaittavissa selvä muutos kokeellisuudesta kohti konservatiivisuutta vuoden 1936 syytösten jälkeen. Omien sanojensa mukaan säveltäjä olisi ilman “puolueen ohjausta” kyennyt loisteliaampaan ja sarkastisempaan ilmaisuun ja ideoidensa toteuttamiseen ilman turvautumista naamiointiin. Huolimatta lähes koko elämänsä aikana kohtaamastaan sensuurista hän pystyi mukautumaan rajoituksiin ja juuri ovelalla naamioinnilla ilmaisemaan teoksissaan muutoin mahdottomia asioita, kuten yhteiskuntakriittistä ivaa. Sitä on jossain määrin havaittavissa myös enemmän tai vähemmän pakon alaisena sävelletyissä teoksissa, kuten Stalinin kunniaksi tehdyissä hymneissä ja muissa viranomaisten tilaamissa soveliaiksi katsotuissa töissä.”

Mielenkiintoista! Ehkä vika oli puuttuvissa silmälaseissa.

Popularity: 4% [?]

Lisää uraaninetsintää

November 16th, 2006

Gsus! Nyt se tuli todistettua. VerkkoHesarisssa kirjoitetaan muhkeasti, että kanadalainen ydinvoimayhtiö on tehnyt kaivosvaltausvarauksen itä-Suomessa. Hieno juttu, eritoten se, että Suomi on nyt rankattu ydinvoimaystävälliseksi maaksi ja “on luontevaa tulla tänne etsimään uraania”. Tottakai, kaivoslakimmehan suorastaan anelee yrityksiä kaivamaan uraanivarantomme muiden käyttöön. Ja kallioperässämme kieltämättä on uraania. Se ei vain lähde kalliosta ja kivestä kovin yksinkertaisin toimenpitein, eikä kokonaan.

Mietitäänpä taas hetken mitä on tapahtunut:

KTM antoi ranskalaiselle kohuyhtiö Areva NC:lle luvan kaivosvaltausvaraukseen Enossa ja Kontiolahdella, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että muut yritykset eivät saa mennä samoille apajille etsimään uraania. Nyt saamme iloksemme kanadalaisen yrityksen, eikä kaivoslakimme mitenkään voi estää luvan antamista heillekään. Epäilenkin, että KTM joutuu pitämään kiinni linjastaan ja myöntämään luvat kaikille niitä hakeville yhtiöille.

Tämä tarkoittaa uraanin hinnan noustua taivaisiin sitä, että uraania kannattaa kaivaa vaikka sitä löytyisi varsin vähäisiä määriä. Uraani ei ole uusiutuva luonnonvara, eikä sen kaivaminen ole yksinkertainen tehtävä. Tästä kaivamisen vaikeudesta löytyy huolestuttavia esimerkkejä ympäri maailmaa.

Jos Suomessa käytetään ydinvoimaa, meidän pitää päättää mistä ydinvoiman raaka-ainetta, uraania, saadaan. Jos sitä kaivetaan kyseenalaisin keinoin Venäjällä, onko sittenkin parempi että sitä kaivetaan Suomesta? Valitettavasti keinot eivät ole yhtään sen kummemmat. Kanadassa on ongelmia uraanikaivosalueiden suhteen. Sekin on länsimaa. Mitä takeita meillä on siitä, että uraania kaivavat yhtiöt pystyvät estämään ympäristön saastumisen täällä kun siihen ei pystytä muuallakaan? Ei minkäänlaisia.

Nyt voi olla myöhäistä todeta, että kaivoslaki olisi pitänyt uudistaa jo aikapäiviä sitten.

Popularity: 3% [?]

Vaalivoitto

November 14th, 2006

Kukkia voittajille!Uudet tuulet eli Mäntsälän sitoutumattomien seurakuntavaalilista taisi saada huikean äänimäärän pienimmällä ehdokaslistalla. Vaikka itse en tullut valituksi, olen erittäin iloinen uudistusmielisen ja vähemmän poliittisen listan jäsenten läpimenosta. Vesa Latostenmaa taisi olla vallan äänikuningas. Enkä ihmettele hiukkaakaan, niin hieno mies on kyseessä.

Onnittelut Johanna Andelin, Markku Blom, Eija Hynninen, Vesa Latostenmaa, Ulla Nikander ja Marjo Saarela! Meillä on upea edustus seurakunnassa.

 

Onnittelut myös muille vaalien voittajille! Mäntsälän Seurakunta on hyvissä käsissä.

- Susanna

 

Popularity: 5% [?]

Rento viikonloppu tekee terää

November 13th, 2006

Sara ja JazziIsänpäivä juhlallisuuksineen on taas vietetty. Kävimme myös äänestämässä seurakuntavaaleissa. Mäntsälän kirkko on kaunis aina, mutta eritoten illalla kynttilöiden tuikkiessa pimeällä hautausmaalla kirkon salaperäinen kauneus pääsee oikein esiin. Pari komeaa valaistua kuusta ja ikiaikainen tunnelma on valmis.

Meidän perheessä ei tehty mitään kummallista. Olimme rauhallisesti yhdessä ja nautimme elämästä oman perheen kesken. Lumityöt pitivät kiinni arkisissa askareissa ja minäkin intouduin silittämään pyykkiä, mikä on aika harvinaista herkkua ollut viime aikoina. Ehdinpä vähän neuloakin.

Lapset nauttivat suunnattomasti lumesta, lumiukoista ja lumipalloista. Kun koirakin jaksaa riehaantua niin punaposkisia tonttutyttöjä vilahtelee pihapiirissämme enemmänkin. Ihanaa, ettei tule räntäloskaa viistoten, kuten usein marraskuussa pruukaa tehdä.

Perjantaina vietimme tyttöjen iltaa kahden kouluaikaisen ystävän kanssa. Ja yhden harmaan poikakissan…kanssa myös. Oli ihana parantaa maailmaa aamupuolelle yötä ja syödä terveellisesti ;) huumorintajuisessa seurassa. Voi kun voisimme viettää useammin yhdessä laatuaikaa. Hyvä, että edes kerran vuodessa ehdimme nähdä toisiamme. Ystävät ovat mahtava juttu!

Iloa arkeenne! – Susanna

Popularity: 4% [?]

Rauhoittava näky

November 9th, 2006

HuurretutAasialainen kulttuuri on meillä tunnettu meditoivasta elämänasenteestaan. Japanilainen puutarha ruokkii silmää kutsuen mielenrauhaan. Meillä taitaa voiton viedä palavan tulen tai virtaavan veden katselu. Toisaalta nukkuva lapsikin levittää ympärilleen uskomattoman levon ilmapiirin.

Sitten on vielä ainakin yksi, joka lumoaa ja se on tuon karvakorvan hassutukset. Nyt koira on vallannut sohvan ainoan aurkinoisen nurkan ja kuorsaa kuono takajalkoihin painettuna levollista koiranunta. Se ei kovinkaan paljon häviä lasten ihanuudelle, etenkään nukkuessaan.

Tässä alkutalven tuoksinassa olen ottanut muutaman kuvan huurteisista puista. Olen koettanut saada kiinni sitä pientä jäätyvää vesipisaraa, joiden rivistö saa kokonaisen oksan kimmeltämään kuin timantein koristeltuna.

Rauhoittavia näkyjä etsimässä, Susanna

Related Posts with Thumbnails

Popularity: 4% [?]

4a55dbdc6c